Valheenpaljastaja-juttusarja toi valeuutiset ja verkkohuijaukset päivänvaloon kohta kaksi vuotta sitten. Suosittua juttusarjaa kirjoittaa toimittaja Johanna Vehkoo. Sarjan alkaessa hän ei arvannut, kuinka nopeasti valeuutiset ja harhaanjohtava informaatio valloittavat maailman.
Faktaa ja fiktiota uutisissa ja sosiaalisessa mediassa käsittelevä Valheenpaljastaja on parin vuoden aikana hankkinut uskollisen lukijakunnan.
Valheenpaljastaja haluaa tehdä verkon faktantarkistuksen keinoista kansalaistaitoja.
Kolumneissa on ruodittu mm. huuhaata suomalaismedioissa, julkaistu listoja vale- ja vihamedioista sekä annettu konkreettisia työkaluja faktantarkistukseen verkossa.
Valheenpaljastaja on noussut Suomen johtavaksi vahtikoiraksi sosiaalisen median ja uutisten faktojen tarkistajana. Viime vuonna Tutkivan journalismin yhdistys palkitsi juttusarjan Jääraappa-palkinnolla yhteiskunnan avoimuuden edistämisestä.
Johanna Vehkoo, arvasitko sarjaa aloittaessasi, millaiset mittasuhteet aihe saa, esimerkiksi USA:n presidentinvaalien myötä?
– Aloittaessani olin aika varma, että valeuutiset ja harhaanjohtava informaatio ovat mediassa piilotettu ja väheksytty aihe. Minulla oli vahva tuntuma siitä, että aihe nousee nousee keskusteluun ja että sillä tulee olemaan yhteiskunnallista merkitystä. Ilmiön saama mittakaava on kuitenkin ollut selvästi suurempi kuin osasin odottaa!
– Jo Valheenpaljastajan aloittaessa vuonna 2015 tiedettiin, että Yhdysvalloissa monet valeuutissivustot pitävät kohderyhmänään kaikkein konservatiivisimmin ajattelevia ihmisiä. Se nähtiin nyt selvästi USA:n presidentinvaalien alla. Republikaanien äärikonservatiivisimpiin siipiin tuupattiin valeuutisia kaikkein eniten.
Mistä sait idean Valheenpaljastaja-sarjaan?
– Aihepiiri, eli faktan ja fiktion rajamaasto, sekä harhaanjohtava informaatio olivat kiinnostaneet minua pitkään. Käsittelin faktantarkistusta jo 2011 ilmestyneessä kirjassani. Sen jälkeen kirjoitin muutaman kolumnin salaliittoteorioista ja niihin uskovista ihmisistä.
– Idean taustalla oli toinenkin syy: tutkimushankkeeni USA:ssa alkuvuonna 2015. Perehdyin tuolloin faktantarkistuksen teoriaan ja työkaluihin Wilson Centerissä Washington DC:ssä.
Millaista palautetta olet saanut?
– Saan henkilökohtaisesti enemmän positiivista kuin negatiivista palautetta. Koska negatiivinen palaute saattaa kuitenkin olla hyvinkin aggressiivista, se tuppaa peittämään alleen hyvät jutut - ja se on sääli. Arvasin tietenkin ennakkoon, että voimakkaita tunteita herättävät aiheet tuovat negatiivista palautetta.
– Saan myös silloin tällöin palautetta tyyliin “Kuka valeuutisiin muka uskoo?” tai “Eivätkö kaikki tämän jo tiedä?”. Eivät tiedä.
Kolme perustaitoa faktojen tarkistukseen
- Lue lähdekriittisellä mielellä.
Jokaiselle faktaväitteelle pitää löytyä lähde. Etene esimerkiksi näin: Perustuuko tämä johonkin? Kerrotaanko tässä, mihin se perustuu? Voinko itse päätellä, mihin se perustuu? Onko jossain muualla kirjoitettu tästä? Onko jossain luotettavassa uutislähteessä kerrottu tästä ja mitä? - Opettele käyttämään Googlen kuvahakua.
Se on nopeata ja yksinkertaista. Valokuvat ovat verkossa ehkä tyypillisintä harhauttavaa aineistoa. Kuvahaku on siis jokaisen netinkäyttäjän perustaito. - Kun törmäät netissä johonkin, mihin haluat vaistomaisesti uskoa: Epäile sitä.
Kukaan ei ole immuuni vahvistusharhalle: Haluamme uskoa niihin asioihin, jotka sopivat omaan maailmankuvaamme. Tämän tiedostaminen on ensimmäinen askel siinä, että voi vastustaa vahvistusharhaa.
Millä keinoin käsittelet negatiivista palautetta?
– En vastaa trolleille. He haluavat huomiota enkä sitä heille mielelläni suo. En lähde keskustelemaan anonyymien tai nimimerkkien kanssa esimerkiksi Twitterissä. Monien tilien takana on samoja henkilöitä. Esiinnyn nimelläni ja kasvoillani, joten toivon keskustelukumppaneilta samaa.
– Nettijuttujen kommenttikentässä vastaan asiallisiin kysymyksiin, mutta en vastaa, jos kommentissa esimerkiksi vain käydään henkilöäni vastaan. Toivoisin, että kun väitetään jotain, esitettäisiin myös tukea väitteille eli lähteitä. Tyyliin “Olet väärässä, koska…” sen sijaan että vain huudetaan, että olet väärässä. Ylen kommentointiohjeet kannattaa myös lukaista.
– Kaikki palaute antaa vahvistusta siihen, että näistä aiheista pitää aina vain kirjoittaa - esimerkiksi perustella se, miksi joku sivusto on valeuutissivusto.
Trollit haluavat huomiota. Sitä en halua heille suoda.
Miten journalismi ja perinteinen media pärjäävät ns. totuudenjälkeisessä ajassa?
– Usein journalistit kuvittelevat, että ihmiset tuntevat alan eettiset säännöt tai tietävät, miten toimittajat tarkistavat faktoja. Eivät tietenkään tiedä. Jos emme itse tuo esille, mikä on oikeata journalismia ja millä perusteella, sitä ei tee kukaan mukaan.
– Perinteiseen mediaan tarvitaan myös ryhtiliike ja laadunparannusliike. Tietynlaisella klikkijournalismilla - joka esimerkiksi antaa otsikossa katteettomia lupauksia sisällöstä - on aivan sama taloudellinen motivaatio kuin valeuutisilla. Tavoitteena on saada mahdollisimman paljon jakoja ja klikkauksia ja sitä kautta mainosrahaa. Tämä on vaikea ongelmavyyhti, koska uutismedian ansaintalogiikka on kriisissä. Mutta niin kauan kuin media uutisoi katteettomasti, se ei erotu tarpeeksi hyvin valeuutistoiminnasta.
Kouluissa opetetaan medialukutaitoa. Minua huolestuttavat aikuiset.
Onko medialukutaidoissa eroa sukupolvien välillä?
– Koen, että 20-30 -vuotiaat osaavat paremmin tarkistaa tietoja netistä kuin vanhemmat sukupolvet. Haastattelin kuitenkin yhteen Valheenpaljastajaan joitain mediakasvatuksen tutkijoita. Heilläkin on erimielisyyttä siitä, mitkä sukupolvet ovat tässä parhaita.
– Nyt kouluissa lisätään medialukutaidon ja lähdekritiikin opetusta. Minua huolestuttavat aikuiset. Yksi Valheenpaljastajan pyrkimyksistä onkin tehdä verkon faktantarkistuksen työkaluista ja -tavoista uusia kansalaistaitoja.
Kuulut kansainväliseen faktantarkastajien verkostoon IFCN:ään, samoin kuin suomalainen Faktabaari. Mitä tämä verkosto tekee?
– Valeuutissivustot ovat täysin globaali ilmiö. Monissa maissa on toistaiseksi keskitytty tarkistamaan poliitikkojen puheita. Tätä Faktabaarikin enimmäkseen tekee. Valheenpaljastajassa painotan enemmän sosiaalisen median ja netin sisältöjä.
– IFCN on Facebookin yhteistyökumppani valeuutisten tarkistamisessa ja alasampumisessa. Nyt ollaan juuri hyväksymässä uusia periaatesääntöjä tähän. Euroopassa Facebookin faktantarkistus alkaa Saksasta. Siellä on syksyllä parlamenttivaalit. Facebook haluaa toimia nopeasti välttääkseen USA:n kaltaiset skandaalit.
– Toinen jätti Google on luvannut karsia taloudellisia kannusteita, niin että valeuutissivustoilla ei olisi pääsyä Googlen mainosverkostoon. Se voi olla hyvinkin tehokas tapa kitkeä valeuutisia.
Ruotsissa on jo nähty mm. väärennettyjä hallituksen asiakirjoja ja Twitter-tilejä - koska tämä tapahtuu Suomessa?
– Se tapahtui aikaa sitten. Valetilejä on suomenkielisessä Twitterissä perustettu jo hyvän aikaa, ties kenen nimissä. Kirjoitin aikanaan Valheenpaljastassa mm. Timo Soinille tehdystä Twitter-valetilistä.
– Kevään kuntavaalit tuskin herättävät yhtä suuria intohimoja kuin eduskuntavaalit, mutta varmasti niidenkin aikana somen ja netin keinoja käytetään arveluttavin tavoin.
– Suomen erityispiirteenä on pidetty sitä, että valeuutistoiminnalla on usein rasistiset motiivit. Kuitenkin Tanskassa on sama tilanne - ja pitkälti myös Ruotsissa. Suomi ei siis ole tässäkään erikoistapaus.
Johanna Vehkoo jatkaa Valheenpaljastaja-sarjaa Yle Oppimisen sivuilla ensi viikosta alkaen.