Itselleen ja läheisilleen on helppo ostaa turvaa kaupasta. Tuotteita löytyy muutaman kympin turvasumuttimista satojen ja tuhansien eurojen hälytinjärjestelmiin. Pelko myy, mutta pelossa on myös paradoksi: ne jotka pelkäävät eniten, ovat pienimmässä vaarassa joutua rikoksen kohteeksi. Huolta selittää tiedon puute. Katso video siitä, mitä ja miten meille pelolla myydään.
Jos mainoksia ja mediaa on uskominen, suomalaisten on syytä pelätä yöllä iskevää murtovarasta, julkisella paikalla hyökkäävää päällekarkaajaa, tulipaloa ja tietysti yksinjäämistä, jos se pahin tapahtuu.
Turvallisuuspalveluita ja -tuotteita myyvissä yrityksissä on näkemystä siitä, miksi kauppa käy.
- Yksityishenkilöille suunnattujen turvatuotteiden kysyntä on kasvanut viime vuosina merkittävästi, kertoo turvallisuuspalveluita ja -tuotteita myyvän FinSecin toimitusjohtaja Arto Manninen.
Manninen epäilee turvattomuudentunteen ja väkivallantekojen lisääntymisen olevan syynä mm. turvasumuttimien ja -hälyyttimien suosioon.
- Kun tietyssä kaupungissa on turvattomuutta, joka uutisoidaan, kuluttajatuotteiden myynti lisääntyy sillä alueella, sanoo Manninen.
Yksityishenkilöille suunnattujen turvatuotteiden kysyntä on kasvanut viime vuosina merkittävästi.
Kodin murtohälytyspalveluja tarjoavan Verisuren myyntijohtaja Asko Kauravaara on samoilla linjoilla.
- Tietoisuus lisää kysyntää, kyllä me se nähdään. Mutta oleellista on ymmärtää, että puhutaan oman kodin ja perheen turvallisuudesta, Kauravaara lisää.
Verisure tarjoaa mm. ilmaisia kodinturvakartoituksia, joilla selvitetään paitsi asuntomurron, myös palo- ja vesivahinkojen riskipaikkoja.
Myös pelko on vahvasti läsnä Verisuren mainosmateriaalissa. Verisure kuitenkin kiistää pelottelevansa kuluttajia.
- Oman kodin suojaus ja siihen panostaminen ei koskaan tapahdu pelon ja uhan alla, Kauravaara painottaa.
Pelon paradoksi – väärät ihmiset pelkäävät
Mediasta voisi helposti saada käsityksen, että Suomi on julma maa, jossa julkisella paikalla on vaarallista. Nyrkki heiluu ja raiskauksia sattuu harva se hetki.
Kriminologian tutkijan Juha Kääriäisen mukaan moni kansalainen pelkää ihan turhaan. Kääriäinen työskentelee Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutissa Helsingin yliopistossa.
- Satunnainen tuntemattomalta taholta tulevan väkivallan kohteeksi joutuminen on kaikenkaikkiaan hyvin harvinaista, Kääriäinen vahvistaa.
Poliisin tilastojen mukaan julkisella paikalla tapahtuvien väkivallantekojen määrä on jopa hieman laskenut.
Ne jotka ovat huolissaan eniten, ovat itseasiassa pienimmässä vaarassa joutua rikoksen uhriksi.
Rikollisuus ja väkivalta kasautuvat yleensä pienen ryhmän harmiksi ja tuo ryhmä harvoin on se, joka eniten pelkää. Kääriäinen kutsuukin tilannetta pelon paradoksiksi.
- Ne jotka ovat huolissaan eniten, ovat itseasiassa pienimmässä vaarassa joutua rikoksen uhriksi.
Huolta selittää tiedon puute.
- Ne ihmiset jotka kuvittelevat, että meillä rikollisuus on kasvussa vahvasti ovat niitä, jotka ovat huolissaan. Eli tavallaan tiedon taso selittää sitä huolta, Kääriäinen kuvailee.
Pelkojen taustalla vaikuttaa myös yksinäisyys ja yleinen luottamuksen puute.
- Ne ihmiset, joilla on hyvin ohuet sosiaaliset suhteet, luottavat ehkä vähemmän kanssaihmisiin kuin muut. Ja heillä on myös taipumusta huoleen.
Tutkimusten mukaan tyypillinen pelkääjä on yksinelävä vanhus, jolla sosiaalisia suhteita on vähän.
- Suurin taipumus huoleen on heillä, jotka ovat yksinäisiä ja joilla ei ole sukulaisia tai tuttavia. Eniten huolissaan ovat iäkkäät, yksinäiset naiset, Kääriäinen kertoo.
Kääriäinen nostaa esiin tiettyjä ammatteja, joissa pelolle on perusteita enemmän kuin muissa.
- Esimerkiksi terveydenhuollon ja kaupan ammateissa tulee tilanteita, joissa pelko oman turvallisuuden puolesta on perusteltua.
- Myös nuoret, jotka käyvät viihdetilaisuuksissa ravintoloissa ja baareissa saattavat kohdata konkreettisia pelottavia tilanteita, Kääriäinen toteaa.
Suurin osa väkivallasta ja rikoksista kasautuu kuitenkin pienelle joukolle. Kääriäisen mukaan esimerkiksi lähisuhdeväkivalta on pitkälle vaiettu asia, eikä se monesti näy tilastoissa. Sitä estämään ei myöskään myydä kaupallisia tuotteita.
Pelolla markkinointi epäeettistä?
Kääriäinen pohtii myös turva-alan vastuuta.
- Riski joutua asuntomurron kohteeksi on huomattavan pieni, kun sitä verrataan riskeihin, joita on yöelämässä viihteellä tai työelämässä tietyissä ammateissa. Sen tyyppinen markkinointi, jossa tätä ihmisten huolta kasvatetaan, voi olla epäeettistä, Kääriäinen arvioi.
Kääriäisen mukaan ei ole olemassa tutkittua tietoa siitä, ovatko ne henkilöt, jotka eniten pelkäävät väkivaltaa tai ryöstöjä niitä, jotka myös ostavat eniten turvavälineitä.
On valitettava tosiasia, että rikollisuudella myydään mediatuotteita.
Mutta se tiedetään, että ihmiset, jotka seuraavat paljon rikosuutisointia, ovat huolissaan enemmän kuin muut.
- Se mikä tähän huoleen vaikuttaa on media.
Kääriäinen heittääkin pallon myös median suuntaan. Pelotteluun kun eivät sorru vain hälyttimien ja muun turvan kauppiaat.
- Se on valitettava tosiasia, että rikollisuudella myydään mediatuotteita.
Suomalaiset tuntevat olonsa turvalliseksi
Kansalaisten käsityksiä ja kokemuksia turvallisuudesta ja rikollisuudesta kartoitetaan vuosittain sisäministeriön teettämässä poliisibarometrissa. Vuoden 2016 tulokset ovat häkellyttävää luettavaa.
Tutkimuksen mukaan me emme ole koskaan tunteneet oloamme näin turvalliseksi. Jopa 83% suomalaisista ei koe rikollisuutta vakavana ongelmana omassa lähiympäristössään.
Tulokset olivat myönteisempiä kuin kertaakaan aiemmin poliisibarometrin mittaushistorian aikana. Näin vaikka median rikosuutisoinnista voisi muuta päätellä.
Poikkeuksen myönteiseen kehitykseen tekevät asuntomurrot ja niiden yritykset sekä seksuaalinen ahdistelu ja väkivalta. Nämä ilmiöt huolestuttavat vastaajia aiempaa enemmän.
Tilastoista rikosaaltoa ei löydy
Kaikki tilastot kuitenkin puhuvat samaa: minkään rikosten hyökyaallon vuoksi yöuniaan ei kannata menettää.
Poliisin tietoon tulleiden rikosten määrä nousi aina 1960-luvun puolivälistä 1990-luvulle saakka, jonka jälkeen määrä on tasaantunut. Viimevuosina rikosten kokonaismäärä on ollut laskussa.
- Poliisin kirjaamat rikosepäilyt eivät ole lisääntyneet, jos katsotaan yleisellä tasolla omaisuus- ja väkivaltarikoksia. Samaa puhuvat myös väestökyselyt eli niinsanotut rikosuhritutkimukset, toteaa Kääriäinen.
Kansallinen rikosuhritutkimus on kysely, jossa on selvitetty uhkailujen, fyysisen väkivallan sekä omaisuusrikosten kohteeksi joutumista sekä väkivallan pelkoa vuosina 2012-2015. Kääriäinen tuntee tutkimuksen ja on raportoinut sen tuloksista.
- Rikosuhritutkimuksissa väestöltä kysytään suoraan kokemuksia heihin kohdistetuista rikoksista. Vuodesta 2012 lähtien määrissä ei näy muutosta, suunnilleen samalla tasolla mennään, Kääriäinen tiivistää.
Väkivalta ja rikollisuus ovat osa arkeamme, mutta markkinamiesten maalaamalle kasvavalle pelolle ei tilastoista löydy pontta.
Vuonna 2015 seitsemän prosenttia 15-74-vuotiaista suomalaisista oli joutunut läimäisyn tai sitä vakavamman väkivallan kohteeksi. Tutkimuksen mukaan naiset kokivat väkivaltaa useimmin työtehtävissään ja omassa kodissaan, miehet julkisilla paikoilla. Nuoret kokivat väkivaltaa useammin kuin vanhemmat.
Julkisella paikalla tehtyjä väkivaltarikoksia oli poliisin tilaston mukaan 15 572 vuonna 2015. Vuonna 2000 niitä kirjattiin 17 102.
Kaikista omaisuusrikoksista asuntomurtojen pelolle löytyy jonkin verran perusteita. Poliisille ilmoitettujen asuntomurtojen kokonaismäärä on 2000-luvulla lisääntynyt. Kappalemääräisesti murtoja ei valtavasti tehtailla: vuonna 2015 koko maassa tehtiin 2 559 asuntomurtoa, vuonna 2000 niitä oli 1 671.
Väkivalta ja rikollisuus siis ovat osa arkeamme, mutta markkinamiesten maalaamalle kasvavalle pelolle ei tilastoista löydy pontta.
- Rikostilastoissa viimeisen 5-6 vuoden ajalta ei omaisuusrikoksissa tai väkivaltarikoksissa kasvua näy - pikemminkin päinvastoin. Luvut ovat olleet laskusuunnassa, Kääriäinen summaa.
Pelon tutkiminen on kuitenkin hankalaa, eivätkä kaikki rikokset koskaan päädy poliisin tilastoihin. Myös se mitä poliisi tutkii, on kiinni resursseista ja valituista painopisteistä.
- Tiedon puute on se tekijä, mikä eniten selittää huolta. Mitä realistisempi kuva ihmisillä on rikollisuustilanteesta, sitä vähemmän he ovat huolissaan rikollisuusilmiöstä, Kääriäinen toteaa.