Quantcast
Channel: Kuningaskuluttaja | yle.fi
Viewing all 611 articles
Browse latest View live

Pelko myy, mutta mitä meidän oikeasti pitäisi pelätä?

$
0
0

Itselleen ja läheisilleen on helppo ostaa turvaa kaupasta. Tuotteita löytyy muutaman kympin turvasumuttimista satojen ja tuhansien eurojen hälytinjärjestelmiin. Pelko myy, mutta pelossa on myös paradoksi: ne jotka pelkäävät eniten, ovat pienimmässä vaarassa joutua rikoksen kohteeksi. Huolta selittää tiedon puute. Katso video siitä, mitä ja miten meille pelolla myydään.

Jos mainoksia ja mediaa on uskominen, suomalaisten on syytä pelätä yöllä iskevää murtovarasta, julkisella paikalla hyökkäävää päällekarkaajaa, tulipaloa ja tietysti yksinjäämistä, jos se pahin tapahtuu.

Turvallisuuspalveluita ja -tuotteita myyvissä yrityksissä on näkemystä siitä, miksi kauppa käy.

- Yksityishenkilöille suunnattujen turvatuotteiden kysyntä on kasvanut viime vuosina merkittävästi, kertoo turvallisuuspalveluita ja -tuotteita myyvän FinSecin toimitusjohtaja Arto Manninen.

Manninen epäilee turvattomuudentunteen ja väkivallantekojen lisääntymisen olevan syynä mm. turvasumuttimien ja -hälyyttimien suosioon.

- Kun tietyssä kaupungissa on turvattomuutta, joka uutisoidaan, kuluttajatuotteiden myynti lisääntyy sillä alueella, sanoo Manninen.

Yksityishenkilöille suunnattujen turvatuotteiden kysyntä on kasvanut viime vuosina merkittävästi.― toimitusjohtaja Arto Manninen, FinSec

Kodin murtohälytyspalveluja tarjoavan Verisuren myyntijohtaja Asko Kauravaara on samoilla linjoilla.

- Tietoisuus lisää kysyntää, kyllä me se nähdään. Mutta oleellista on ymmärtää, että puhutaan oman kodin ja perheen turvallisuudesta, Kauravaara lisää.

Verisure tarjoaa mm. ilmaisia kodinturvakartoituksia, joilla selvitetään paitsi asuntomurron, myös palo- ja vesivahinkojen riskipaikkoja.

Myös pelko on vahvasti läsnä Verisuren mainosmateriaalissa. Verisure kuitenkin kiistää pelottelevansa kuluttajia.

- Oman kodin suojaus ja siihen panostaminen ei koskaan tapahdu pelon ja uhan alla, Kauravaara painottaa.

Kypäräpäinen toimittaja, julisteita joissa uhkista kertovia tekstejä. Kuva: Yle kuningaskuluttaja,pelko (tunteet)

Pelon paradoksi – väärät ihmiset pelkäävät

Mediasta voisi helposti saada käsityksen, että Suomi on julma maa, jossa julkisella paikalla on vaarallista. Nyrkki heiluu ja raiskauksia sattuu harva se hetki.

Kriminologian tutkijan Juha Kääriäisen mukaan moni kansalainen pelkää ihan turhaan. Kääriäinen työskentelee Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutissa Helsingin yliopistossa.

- Satunnainen tuntemattomalta taholta tulevan väkivallan kohteeksi joutuminen on kaikenkaikkiaan hyvin harvinaista, Kääriäinen vahvistaa.

Poliisin tilastojen mukaan julkisella paikalla tapahtuvien väkivallantekojen määrä on jopa hieman laskenut.

Ne jotka ovat huolissaan eniten, ovat itseasiassa pienimmässä vaarassa joutua rikoksen uhriksi.― Kriminologian tutkija Juha Kääriäinen

Rikollisuus ja väkivalta kasautuvat yleensä pienen ryhmän harmiksi ja tuo ryhmä harvoin on se, joka eniten pelkää. Kääriäinen kutsuukin tilannetta pelon paradoksiksi.

- Ne jotka ovat huolissaan eniten, ovat itseasiassa pienimmässä vaarassa joutua rikoksen uhriksi.

Huolta selittää tiedon puute.

- Ne ihmiset jotka kuvittelevat, että meillä rikollisuus on kasvussa vahvasti ovat niitä, jotka ovat huolissaan. Eli tavallaan tiedon taso selittää sitä huolta, Kääriäinen kuvailee.

Pelkojen taustalla vaikuttaa myös yksinäisyys ja yleinen luottamuksen puute.

- Ne ihmiset, joilla on hyvin ohuet sosiaaliset suhteet, luottavat ehkä vähemmän kanssaihmisiin kuin muut. Ja heillä on myös taipumusta huoleen.

Tutkimusten mukaan tyypillinen pelkääjä on yksinelävä vanhus, jolla sosiaalisia suhteita on vähän.

- Suurin taipumus huoleen on heillä, jotka ovat yksinäisiä ja joilla ei ole sukulaisia tai tuttavia. Eniten huolissaan ovat iäkkäät, yksinäiset naiset, Kääriäinen kertoo.

Kääriäinen nostaa esiin tiettyjä ammatteja, joissa pelolle on perusteita enemmän kuin muissa.

- Esimerkiksi terveydenhuollon ja kaupan ammateissa tulee tilanteita, joissa pelko oman turvallisuuden puolesta on perusteltua.

- Myös nuoret, jotka käyvät viihdetilaisuuksissa ravintoloissa ja baareissa saattavat kohdata konkreettisia pelottavia tilanteita, Kääriäinen toteaa.

Suurin osa väkivallasta ja rikoksista kasautuu kuitenkin pienelle joukolle. Kääriäisen mukaan esimerkiksi lähisuhdeväkivalta on pitkälle vaiettu asia, eikä se monesti näy tilastoissa. Sitä estämään ei myöskään myydä kaupallisia tuotteita.

Pelolla markkinointi epäeettistä?

Kääriäinen pohtii myös turva-alan vastuuta.

- Riski joutua asuntomurron kohteeksi on huomattavan pieni, kun sitä verrataan riskeihin, joita on yöelämässä viihteellä tai työelämässä tietyissä ammateissa. Sen tyyppinen markkinointi, jossa tätä ihmisten huolta kasvatetaan, voi olla epäeettistä, Kääriäinen arvioi.

Kääriäisen mukaan ei ole olemassa tutkittua tietoa siitä, ovatko ne henkilöt, jotka eniten pelkäävät väkivaltaa tai ryöstöjä niitä, jotka myös ostavat eniten turvavälineitä.

On valitettava tosiasia, että rikollisuudella myydään mediatuotteita.― Kriminologian tutkija Juha Kääriäinen

Mutta se tiedetään, että ihmiset, jotka seuraavat paljon rikosuutisointia, ovat huolissaan enemmän kuin muut.

- Se mikä tähän huoleen vaikuttaa on media.

Kääriäinen heittääkin pallon myös median suuntaan. Pelotteluun kun eivät sorru vain hälyttimien ja muun turvan kauppiaat.

- Se on valitettava tosiasia, että rikollisuudella myydään mediatuotteita.

Suomalaiset tuntevat olonsa turvalliseksi

Kansalaisten käsityksiä ja kokemuksia turvallisuudesta ja rikollisuudesta kartoitetaan vuosittain sisäministeriön teettämässä poliisibarometrissa. Vuoden 2016 tulokset ovat häkellyttävää luettavaa.

Tutkimuksen mukaan me emme ole koskaan tunteneet oloamme näin turvalliseksi. Jopa 83% suomalaisista ei koe rikollisuutta vakavana ongelmana omassa lähiympäristössään.

Tulokset olivat myönteisempiä kuin kertaakaan aiemmin poliisibarometrin mittaushistorian aikana. Näin vaikka median rikosuutisoinnista voisi muuta päätellä.

Poikkeuksen myönteiseen kehitykseen tekevät asuntomurrot ja niiden yritykset sekä seksuaalinen ahdistelu ja väkivalta. Nämä ilmiöt huolestuttavat vastaajia aiempaa enemmän.

Tilastoista rikosaaltoa ei löydy

Kaikki tilastot kuitenkin puhuvat samaa: minkään rikosten hyökyaallon vuoksi yöuniaan ei kannata menettää.

Poliisin tietoon tulleiden rikosten määrä nousi aina 1960-luvun puolivälistä 1990-luvulle saakka, jonka jälkeen määrä on tasaantunut. Viimevuosina rikosten kokonaismäärä on ollut laskussa.

- Poliisin kirjaamat rikosepäilyt eivät ole lisääntyneet, jos katsotaan yleisellä tasolla omaisuus- ja väkivaltarikoksia. Samaa puhuvat myös väestökyselyt eli niinsanotut rikosuhritutkimukset, toteaa Kääriäinen.

Kansallinen rikosuhritutkimus on kysely, jossa on selvitetty uhkailujen, fyysisen väkivallan sekä omaisuusrikosten kohteeksi joutumista sekä väkivallan pelkoa vuosina 2012-2015. Kääriäinen tuntee tutkimuksen ja on raportoinut sen tuloksista.

- Rikosuhritutkimuksissa väestöltä kysytään suoraan kokemuksia heihin kohdistetuista rikoksista. Vuodesta 2012 lähtien määrissä ei näy muutosta, suunnilleen samalla tasolla mennään, Kääriäinen tiivistää.

Väkivalta ja rikollisuus ovat osa arkeamme, mutta markkinamiesten maalaamalle kasvavalle pelolle ei tilastoista löydy pontta.

Vuonna 2015 seitsemän prosenttia 15-74-vuotiaista suomalaisista oli joutunut läimäisyn tai sitä vakavamman väkivallan kohteeksi. Tutkimuksen mukaan naiset kokivat väkivaltaa useimmin työtehtävissään ja omassa kodissaan, miehet julkisilla paikoilla. Nuoret kokivat väkivaltaa useammin kuin vanhemmat.

Julkisella paikalla tehtyjä väkivaltarikoksia oli poliisin tilaston mukaan 15 572 vuonna 2015. Vuonna 2000 niitä kirjattiin 17 102.

Kaikista omaisuusrikoksista asuntomurtojen pelolle löytyy jonkin verran perusteita. Poliisille ilmoitettujen asuntomurtojen kokonaismäärä on 2000-luvulla lisääntynyt. Kappalemääräisesti murtoja ei valtavasti tehtailla: vuonna 2015 koko maassa tehtiin 2 559 asuntomurtoa, vuonna 2000 niitä oli 1 671.

Väkivalta ja rikollisuus siis ovat osa arkeamme, mutta markkinamiesten maalaamalle kasvavalle pelolle ei tilastoista löydy pontta.

- Rikostilastoissa viimeisen 5-6 vuoden ajalta ei omaisuusrikoksissa tai väkivaltarikoksissa kasvua näy - pikemminkin päinvastoin. Luvut ovat olleet laskusuunnassa, Kääriäinen summaa.

Pelon tutkiminen on kuitenkin hankalaa, eivätkä kaikki rikokset koskaan päädy poliisin tilastoihin. Myös se mitä poliisi tutkii, on kiinni resursseista ja valituista painopisteistä.

- Tiedon puute on se tekijä, mikä eniten selittää huolta. Mitä realistisempi kuva ihmisillä on rikollisuustilanteesta, sitä vähemmän he ovat huolissaan rikollisuusilmiöstä, Kääriäinen toteaa.


Vertailimme kodin murtohälytysjärjestelmiä: hinnoissa ja palveluissa tuntuvia eroja

$
0
0

Murtohälytysjärjestelmiä ostetaan yhä useammin kotien turvaksi myös Suomessa – tosin vielä Pohjoismaisia naapureitamme hitaampaan tahtiin. Me vertailimme kolmen suuren palveluntarjoajan hälytysjärjestelmiä, joihin kuuluu myös palvelupaketti vartijakäynteineen. Kysyimme myös, riittäisikö valvonnasta kertova tarra pitämään vorot loitolla?

Norjassa jo neljäsosa pientaloista kuuluu jonkin hälytysjärjestelmän piiriin. Suomen suurimman toimijan Verisuren arvion mukaan meillä noin 5 % pientaloista, eli noin 100 000 kotitaloutta, omistaa hälytysjärjestelmän, joka on yhdistetty johonkin palveluntarjoajan palvelupakettiin.

Me vertailimme kolmen suuren, Sector Alarmin, Securitaksen ja Verisuren murtohälytysjärjestelmiä, joihin sisältyy mm. vartijakäynnit sisältävä palvelupaketti.

Vertailun yritykset lupaavat valtakunnallista palvelua, ainakin suurimmissa kaupungeissa. Maan joka kolkkaan eivät näidenkään yritysten palvelut kuitenkaan ulotu. Vertaillun kolmikon lisäksi alalla toimii paikallisia palveluntarjoajia.

Näitä vertailimme

Markkinajohtaja Verisurella on Suomessa noin 60 000 asiakastaloutta. Toiminta-alueena on Manner-Suomi.

Sector Alarm kertoo olevansa Suomen toiseksi suurin kodin hälytysjärjestelmien ja turvapalveluiden toimittaja, jolla kotitalousasiakkaita on 6 100. Tällä hetkellä myyntialueena on laajennettu pääkaupunkiseutu, Turku, Tampere, Jyväskylä ja Vaasa sekä näiden ympäryskunnat. Vuoden 2017 aikana kertoo laajentavansa myös Pohjois- ja Itä-Suomeen.

Yrityspuolella paremmin tunnettu Securitas, turvaa myös noin 5 000 kotitaloutta. Toimii yli sadalla paikkakunnalla Suomessa, toimipisteitä on 38.

Aloitusmaksuissa iso hintahaitari

Hälytysjärjestelmän kustannukset muodostuvat aloitusmaksusta ja kuukausimaksusta. Aloitusmaksu kattaa perustasoisen murtohälytyslaitteiston sekä sen asentamisen. Ilmaiset vartijakäynnit hätätilanteessa kuuluvat jokaiseen vertailumme yrityksen tarjoamaan palvelupakettiin. Vertailuun valittiin kunkin yrityksen halvin "peruspaketti".

Sector Alarmin paketissa aloitusmaksua ei ole lainkaan. Securitaksesta aloituspaketin saa alle kolmellasadalla eurolla, Verisuren aloitusmaksu on yli kaksi kertaa kalliimpi kuin Securitaksen

Murtohälytyspalvelujen hinnat
YritysAloitushintakk-hinta5-v hinta
Sector Alarm0 e 39,90 e2 394 e
Securitas250 e 31,50 e2 140 e
Verisure599 e39,90 e2 993 e

Peruspaketti ei välttämättä joka kohteeseen riitä.

- Pääsääntöisesti 1-3 ilmaisinta tulee lisää. Yleensä lisätään muutama ovikosketin, kosteusilmaisin ja savuilmaisin, Securitaksen asiakaspalvelupäällikkö Pekka Topp sanoo,

Securitaksen mukaan räätälöity aloituspaketti keskikokoiseen omakotitaloon maksaakin usein 300-400 euroa.

Myös Sector Alarm myöntää, että peruspakettiin usein joudutaan lisämään muutama lisätunnistin.

- Keskimääräinen hinta kahdelle lisäkomponentille on 250-300 euroa riippuen mitä lisälaitteita valitsee. Jokainen lisäkomponentti nostaa kuukausihintaa kahdella eurolla, kertoo Sector Alarmin talousjohtaja Maria Tevajärvi.

Palvelusta veloitetaan kuukausittainen maksu, joka Securitaksessa on halvin 31,50 €. Verisuren ja Sector Alarmin hinnat ovat identtiset, 39,90 €. Kaikilla kolmella kuukausihintoihin sisältyy myös valvonnasta aiheutuvat tiedonsiirtokustannukset.

Jos asiakas muuttaa, Verisure lupaa uuden järjestelmän asennettuna uuteen kotiin alennettuun hintaan. Securitas ja Sector Alarm puolestaan asentavat veloituksetta samaisen järjestelmän asiakkaan uuteen kotiin.

Kaikilla vertailumme yrityksillä on kolmen kuukauden irtisanomisaika.

Irtisanomistilanteissa yritykset myös toimivat kaikki samalla tavalla: laitteisto ja hälytyspalvelusta kertovat tarrat haetaan pois asiakkaalta. Securitas myös veloittaa tästä 110 euron purkumaksun.

Mitä tapahtuu, kun murtohälytin laukeaa?

Hälytyksen sattuessa Verisuren järjestelmän kamera ottaa kolmen kuvan kuvasarjan, joka analysoidaan Verisuren omassa hälytyskeskuksessa. Yritys lupaa reagoida hälytykseen 30 sekunnin viiveellä ja selvittää sen syyn. Vartija välitetään paikalle, jos on tarvetta.

- Vartijat partioivat 24/7 ja paikalle lähetetään lähin partio. Jos olemme todentaneet valvontakameran kuvien avulla kyseessä olevan murtotilanteen, välitämme tiedon myös hätäkeskukseen. Kun murto on todennettu, voimme hälyyttää poliisin paikalle, kertoo Verisuren myyntijohtaja Asko Kauravaara.

Kun murto on todennettu, voimme hälyyttää poliisin paikalle.― Asko Kauravaara, Verisure

Hätätilanteessa järjestelmän puhekeskuksen kautta on mahdollista ottaa puheyhteys Verisuren hälytyskeskukseen. Myös hälytyskeskuspäivystäjä voi ottaa yhteyttä kotiin ja keskustella siellä olevien ihmisten kanssa.

Verisuren puhekeskus myös mittaa kodin lämpötilaa.

Securitaksen järjestelmässä kodin sisälle ei sijoiteta kameroita. Securitas luottaa perinteisiin liikeilmaisimiin ja oven ja ikkunan avaamisen tunnistaviin magneettikoskettimiin.

Jos murtohälytin laukeaa, Securitas kertoo lähettävänsä vartijan paikalle, jos asukasta ei tavoiteta tai tavoitettu asukas sitä pyytää. Securitaksen mukaan poliisi hälytetään paikalle vain, jos paikalla ollut vartija on todennut, että kohteessa on tapahtunut rikos. Pelkkä murtohälyttimen laukeaminen ei siis siihen riitä.

Mitään kohteen tavoitettavuusaikaa ei luvata.― Maria Tevajärvi, Sector Alarm

Sector Alarmin halvimmassa paketissa on Securitaksen tavoin liiketunnistimet. Jos murtohälytin laukeaa, Sector Alarm lupaa, että päivystäjä ottaa hälytyksen käsittelyyn viipymättä. Vartija lähetetään paikalle, mikäli ei voida varmentaa hälytyksen olevan aiheeton.

Sector Alarmin valikoimissa on myös kameravalvontaan perustuva murtohälytin, jonka aloitushinta on 149 euroa.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että minkään vertailumme murtohälytinpalvelun hälyttämillä vartijoilla ei ole samoja oikeuksia kuin poliisilla. Oikeutta esimerkiksi hälytysajoon ei ole.

- Kohteelle saapumiseen vaikuttaa kohteen sijainti ja liikenneolosuhteet, joihin taas vaikuttavat mm. viikonpäivä, kellonaika ja sää. Mitään kohteen tavoitettavuusaikaa ei luvata, sanoo Sector Alarmin Tevajärvi.

Kotien kameravalvonta jakaa mielipiteitä

Verisure luottaa palvelussaan kameravalvontaan, Securitas liiketunnistimiin. Sector Alarmin aloitusmaksuton paketti perustuu vain liiketunnistimiin, kalliimmassa vaihtoehdossa on kamera. Yritys kuitenkin kertoo, että lähes kaikki sen asiakkaat valitsevat kamerallisen pavelun, jota he lähtökohtaisesti kaikkiin kohteisiin myös suosittelevat. Aloituspaketti kameralla maksaa 149 e ja sen kuukausihinta on alk. 39,90 e.

Kamera mahdollistaa oikean avun saamisen hätätilanteessa.― Maria Tevajärvi, Sector Alarm

Kameravalvonnan edut ovat Sector Alarmin ja Verisuren mukaan kiistattomat.

- Suosittelemme aina asiakasta valitsemaan paketin kameralla, koska se mahdollistaa oikean avun saamisen hätätilanteessa kamerakuvien avulla, Sector Alarmin Tevajärvi toteaa.

Hälytinyritykset kertovat, ettei poliisia tai palokuntaa hälytetä paikalle pelkästään hälytyksen laukeamisen perusteella. Yrityksen vartijoiden on erikseen käytävä varmistamassa, että hätä on aito, tai todistettava avun tarve kameran ottamin kuvin.

Yksityisyydestä ei voi olla 100% varma.― Pekka Topp, Securitas

Securitas perustelee liiketunnistimien käyttöä teknisillä syillä ja tietoturvalla.

- Kameravalvonnalla ei nähdä joka paikkaan, eikä sen kuvan perusteella poliisikaan välttämättä riennä apuun, Kameralla voidaan katsoa, että siellä on joku, mutta ei se hälytyskeskuksen päivystäjä tiedä kuka, Pekka Topp perustelee.

Kameravalvontaa ei koteihin tuputeta.

- Olemme hyvin varovaisia kodin sisäpuolella tapahtuvan kameravalvonnan ja yksityisyydensuojan suhteen. Ei ole loppuasiakkaan valvonnassa kuka sitä katsoo. Me kyllä myymme kameravalvontaa, mutta emme kovin mielellämme kotien sisätiloihin. Yksityisyydestä ei voi olla 100% varma, kun kuvayhteys muodostetaan aina verkon yli, Topp toteaa.

Kaikilla mobiilisovellus, tekniikassa eroja

Yritykset eroavat toisistaan myös muiden teknisten ominaisuuksien perusteella. Verisuren halvimmassa paketissa ei ole lainkaan savuilmaisimia, vaan palvelu kattaa vain murtosuojauksen. Securitaksen ja Sector Alarmin halvimmissa paketeissa on murtohälyttimen lisäksi myös savuilmaisimet.

Verisuren myymä tekniikka on oman tuotekehitystyön tulosta. Securitas ja Sector Alarm ostavat laitteensa muilta yrityksiltä.

Peruspakettiin sisältyvä tekniikka:

Verisure Home

  • 1 kpl Keskusyksikkö
  • 2 kpl Kamerailmaisin
  • 2 kpl Ovivahti
  • 1 kpl Käyttönäppäimistö
  • 1 kpl Puhekeskus
  • 1 kpl Avaimenperä
  • Ovi- ja ikkunatarrat sekä kyltit

Securitas 24Koti

  • 1 kpl Keskuslaite + varakäyntiakku
  • 1 kpl Ovikosketin (=oven/ikkunan avauksen tunnistava magneettikosketin)
  • 2 kpl Infrapunatunnistin (=liikeilmaisin)
  • 1 kpl Savu-lämpöilmaisin
  • 1 kpl Käyttönäppäimistö
  • 3 kpl Avaimenperä-tagi (etätunnistin) tai koodeja
  • 1 kpl kaukosäädin
  • tarrat

Sector Alarm

  • 1 kpl Keskusyksikkö
  • 1 kpl Liiketunnistin
  • 1 kpl Savuilmaisin
  • 1 kpl Ovitunnistin
  • 1 kpl Älypistorasia
  • 1 kpl Käyttönäppäimistö sisäänrakennetulla sireenillä
  • avaimenperätunnistimet
  • tarrat

Kaikkia järjestelmiä voi myös käyttää mobiilisti tai netissä. Älyratkaisujen valikoimassa eroja löytyy.

Securitaksen mobiilisovellus on vain käyttöliittymä laitteen etäkäyttämistä varten.

- Pystyy käyttämään laitetta, näkee lokitiedot sekä reaaliaikaisesti ilmaisinten tilan, Topp kertoo.

Securitaksen peruspakettiin ei kuulu älyratkaisuja. Lisäpalveluita on erikseen saatavissa, mutta silloin hintaa tulee yleensä useita tuhansia euroja lisää.

Myös Verisuren Omat Sivut -palvelun ja mobiilisovelluksen kautta etäohjataan ja valvotaan kodin murtojärjestelmää.

- Voit mm. ajastaa järjestelmän menemään päälle/pois päältä haluamanasi ajankohtana automaattisesti, esimerkiksi joka ilta, kytkeä järjestelmän päälle/pois tai tarkistaa, onko järjestelmä päällä, Kauravaara kertoo.

Lisäksi Verisuren palvelulla voi vastaanottaa ilmoituksia, vaikkapa siitä, kun lapset saapuvat kotiin tai jos kotona on sähkökatkos.

Peruspakettiin ei kuulu älypistorasioita, mutta lisämaksusta Verisuren järjestelmää voi laajentaa esimerkiksi älypistorasioilla sekä älylukolla. Näiden avulla voit puhelimestasi ohjata ja valvoa kodin lukitusta, valaistusta tai muita laitteita. Voit esimerkiksi ajastaa kahvinkeittimen.

Myös Sector Alarmin paketteihin kuuluu internetissä tai mobiilissa toimivat sovellukset, joiden avulla hälytystä voi kytkeä päälle ja pois etänä sekä vastaanottaa ilmoituksia.

Peruspakettiin kuuluu yksi älypistorasia. Pakettia on mahdollista laajentaa lisähintaan useammalla älypistorasialla.

- Älypistorasioilla asiakas voi ohjata valitsemiaan laitteita tai varmistaa, etteivät ne jää vahingossa päälle kun koti jää tyhjäksi. Älypistorasioille voidaan luoda myös erilaisia aikaohjelmia tai toiminteita hälytyksen sattuessa. Älypistorasioita ja itse hälytysjärjestelmää voi ohjata mobiilisovelluksella tai internetissä Omien Sivujen kautta. Asiakas saa esimerkiksi ilmoituksen sähkökatkoksesta tai kun lapsi on tullut kotiin sekä voi seurata kodin lämpötilaa sovellusten avulla, Sector Alarmin Tevajärvi selventää.

Sector Alarmilla peruspakettiin kuuluu yksi älypistorasia.

Pitääkö tarra voron poissa?

Järjestelmän tehokkuutta asiakkaan on vaikea mitata. Kysyimme kaikilta kolmelta vertailumme yritykseltä, montako kertaa murtovaras on yrittänyt murtautua heidän suojaamaansa kotitalouskohteeseen viimeisen vuoden aikana.

Vastaukset olivat hyvin samanlaisia.

- 1.12.2015 - 7.12.2016 välillä ei ollut yhtään tapausta, kertoi Securitaksen Topp.

- Meillä ei ole tiedossa tapausta, jossa suojattuun kohteeseen olisi yritetty murtautua, vastasi Sector Alarmin Tevajärvi.

- Verisuren suojaamiin kohteisiin yritetään murtautua erittäin harvoin, sillä järjestelmällä on vahva ennaltaehkäisevä vaikutus. Murtotilanteessa varas usein säikähtää voimakasta hälytysääntä ja pakenee, Verisuren Kauravaara toteaa.

Suurin osa hälytyksistä on asukkaiden itsensä aiheuttamia.― Pekka Topp, Securitas

Vastaukset hämmentävät. Pelkkä murtohälytintarrakin siis voisi riittää pitämään murtovarkaat kaukana kodeista!

Securitaksen mukaan suurin osa hälytyksistä on asukkaiden itsensä aiheuttamia vääriä hälyytyksiä.

Selvitä nämä ennen hankintaa:

  • Kaipaatko murron lisäksi suojaa mm. tulipalon tai vesivahingon varalta? Näiden suhteen palveluissa on eroja.
  • Mitä palveluntarjoajia alueellasi toimii? Mistä vartija hälyytyksen sattuessa tulee paikalle ja kuinka nopeasti?
  • Haluatko kotiisi kameravalvontaa vai esim. liiketunnistimiin perustuvaa valvontaa?
  • Minkälaiset ovat palvelun irtisanomisehdot?

Valheenpaljastaja: Mitä valeuutiset ovat ja mitä ne eivät ole

$
0
0

Loppuvuodesta 2016 valeuutiset olivat lähes kaikkien huulilla. Niistä puhuttiin niin paljon, että lopulta ei enää tiedetty, mistä oikeastaan puhuttiin. On aika palauttaa mieliin, mitä valeuutinen tarkoittaa.

Yhdysvaltain presidenvaalikampanjan jälkipyykki on keskittynyt pitkälti siihen, miten suuri merkitys sosiaalisessa mediassa levinneillä valeuutisilla oli vaalien tulokseen. Vastausta ei tiedä kukaan, mutta mielipiteitä on riittänyt.

Valeuutista voi nykyään huutaa aina, kun on eri mieltä jostakin.

Sittemmin valeuutisiksi on haukuttu suurin piirtein kaikkea aamuhartaudesta viikon luontoääneen.

Ensinnäkin valeuutista voi nykyään huutaa aina, kun on eri mieltä jostakin. Siitä on tullut poliitikoille kätevä tapa vähätellä tai jopa mitätöidä itseensä kohdistuvaa kritiikkiä.

Yhdysvaltain tuore presidentti Donald Trump syytti taannoisessa lehdistötilaisuudessaan CNN-uutiskanavaa valeuutisiksi. Ei kannata hämmästyä, kun samaa syytöstä kuulee pian Suomessa kuntavaaliehdokkailta, jotka eivät pidä itsestään tehdyistä uutisjutuista.

Tyypillistä on myös väittää perinteisen median virheellisiksi osoittautuneita juttuja valeuutisiksi. Tällä logiikalla jokainen juttu, jonka perässä on oikaisu, olisi valeuutinen.

Helsingin Sanomien oikaisu. Helsingin Sanomien oikaisu Kuva: Yle/Kuvakaappaus Helsingin Sanomat,journalismi,Oikaisu
Oikaisu Yle Uutisissa. Oikaisu Yle Uutisissa Kuva: Yle/Kuvakaappaus journalismi,Oikaisu,Yle Uutiset

Oikaisu on ennemminkin näyttö siitä, että media on sitoutunut korjaamaan virheensä. Se kasvattaa luottamusta.

Ammattimedia osaa tietenkin mokata monin tavoin. Se voi tehdä työnsä huolimattomasti, kiireellä ja huonosti. Se tekee virheitä, ja silloin sen kuuluu myös oikaista ne. Se kärsii usein vauhtisokeudesta ja siitä, että joskus tarinat tuntuvat liian hyviltä tarkistettaviksi.

Oikaisu kasvattaa luottamusta. Se osoittaa, että media on sitoutunut korjaamaan virheensä.

Paljon parjatuilla klikinmetsästysuutisilla on sama taloudellinen kannustin kuin valeuutisilla: mitä enemmän jakoja ja klikkauksia, sitä enemmän rahaa mainoksista.

Perinteiseen mediaan kuuluu toki myös laadultaan ja etiikaltaan kyseenalaisia julkaisuja – esimerkiksi osa brittiläisestä tabloidlehdistöstä – jonka on osoitettu keksivän uutisia päästään.

Kuitenkin demokraattisissa maissa ammattijournalistit ovat tyypillisesti sitoutuneita ammattietiikkaan, jonka mukaan uutisten on perustuttava faktoihin.

Valeuutisen määritelmä

Valeuutisen määritelmä on hyvin yksinkertainen: se on harhautustarkoituksessa tehty teksti (tai vaikkapa video), joka matkii ulkoisesti journalismia, mutta ei ole sitä.

Valeuutinen on olennaisilta osiltaan sepitettä. Se voi sekoittaa tosiasioita fiktioonsa, mutta se ei pohjimmiltaan välitä tosiasioista. Valeuutisen tekijän motiivina on yleensä raha, joskus huijaamisesta saatava tyydytys ja toisinaan myös poliittiset pyrkimykset.

Valeuutinen on harhautustarkoituksessa tehty teksti (tai video), joka matkii ulkoisesti journalismia, mutta ei ole sitä.

Oikea journalismi on faktapohjaista. Sen tärkein tehtävä demokratiassa on tarjota kansalaisille luotettavaa informaatiota, jonka pohjalta he voivat tehdä perusteltuja päätöksiä vaaleissa.

On osin ammattimedian syy, jos tämä ero ei ole ihmisille selvä.

Jos me toimittajat emme tee valeuutisen ja journalismin eroa tarpeeksi selväksi, ei sitä tee kukaan muukaan.

Valeuutisen käsitteen hämärtämisestä hyötyvät vain valeuutisten tekijät – ja populistit, joille on etua yleisen sekaannuksen aiheuttamisesta ja siitä, ettei yhteiskunnallista keskustelua voi käydä kaikkien ymmärtämillä termeillä.

Vaihtoehto faktalle = vale

Presidentti Trumpin ensimmäinen viikko lähti käyntiin juuri tällaisella hämärtämisellä. Trump lähetti tiedottajansa Sean Spicerin lehdistön eteen väittämään, että tuoreen presidentin virkaanastujaisiin olisi saapunut ennätysyleisö.

Lukuisat Obaman ja Trumpin virkaanastujaisten väkimäärää vertaavat ilmavalokuvat Washington DC:n keskustasta näyttävät, että Obama kiinnosti huomattavasti suurempaa joukkoa. Samaa ovat todistaneet väkimäärien laskentaan erikoistuneet asiantuntijat.

Suomalaisessa politiikan journalismissa valehtelusta on usein käytetty kaunisteltua ilmaisua “muunneltu totuus”

Seuraavaksi soppaa hämmensi Trumpin neuvonantaja Kellyanne Conway, joka kutsui Spicerin väitteitä “vaihtoehtoisiksi faktoiksi”.

Nyt meillä on siis uusi termi valheelle: vaihtoehtoinen fakta.

Suomalaisessa politiikan journalismissa valehtelusta on usein käytetty kaunisteltua ilmaisua “muunneltu totuus”. Näistä molemmista voisi saman tien luopua.

Valhe on edelleen käyttökelpoinen ja tarpeellinen sana. Sitä pitää käyttää silloin, kun väitteet eivät vastaa todellisuutta.

Näin tunnistat valeuutisen:

1. Tutki jutun julkaisijaa.

Mikä on sivuston verkko-osoite? Monet valeuutissivustot jäljittelevät tunnettujen uutisorganisaatioiden osoitteita. Esimerkiksi Cnn.com.de ei ole oikeasti CNN:n verkko-osoite, eikä Abcnews.com.co vie amerikkalaisen uutisjätin ABC Newsin sivuille.

Voit myös tehdä Whois-haun selvittääksesi, kuka sivun omistaa. Omistustiedot voi tosin piilottaa, ja valeuutistehtailijat useimmiten toimivat niin.

2. Tutki sivuston yhteystietoja.

Useimmilla verkkosivuilla on about-sivu, jolla on tietoa julkaisusta. Jos nämä tiedot puuttuvat kokonaan, ota se hälyttävänä merkkinä.

Annetaanko sivuilla toimituksen yhteystiedot (muutakin kuin yksi sähköpostiosoite), päätoimittajan ja toimittajien nimet? Vaikuttavatko nimet todellisilta vai keksityiltä? Googlaa, löytyykö heistä tietoa verkosta. Entä postiosoite? Missä toimitus sijaitsee?

3. Tutki uutisen väitteitä ja kielenkäyttöä.

Älä lue pelkkää otsikkoa, lue koko juttu. Usein valeuutisissa käytetään tavanomaisesta uutistekstistä poikkeavaa kieltä. Niissä saattaa olla kielivirheitä, solvaavia ilmauksia tai epätavallisen humoristisia kohtia. Kirjoittajan nimi saattaa puuttua tai se voi olla keksitty.

  • Mihin lähteisiin juttu perustuu?
  • Puhuuko siinä joku?
  • Löytyykö sitaattia muista lähteistä?
  • Onko jutussa mainittua tutkimusta olemassa?
  • Jos jutussa mainitaan numeroita, perustuvatko ne varmistettuun tietoon?
  • Onko jutussa linkkejä ja vievätkö ne luotettaville sivustoille?

Jos juttu kertoo merkittävää tietoa julkisuuden henkilöstä, mutta et ole koskaan kuullut itse sivustosta, kannattaa tarkistaa, onko jokin tunnettu uutisväline kertonut asiasta. Jos esimerkiksi paavi todellisuudessa haluaisi kannattaa jotakuta amerikkalaista presidenttiehdokasta, tieto tuskin olisi ensimmäisenä Ending the Fed -nimisellä julkaisulla.

Onko kyseessä valeuutinen vai huumorimielessä kirjoitettu satiiri?

4. Tutki omia ennakkoluulojasi.

Tämä on vaikein ohje. Kukaan meistä ei ole immuuni vahvistusharhalle. Haluamme uskoa asioihin, jotka vahvistavat omaa maailmankuvaamme.

Mieti, haluatko uskoa juttuun siksi, että se sopii omiin käsityksiisi. Saatat jättää varoitusmerkkejä huomiotta tästä syystä.

Valheenpaljastaja käsittelee käsittelee faktaa ja fiktiota uutisissa ja sosiaalisessa mediassa joka toinen viikko. Lähetä juttuvinkki: valheenpaljastaja@gmail.com.

Kokonaisvaltainen näöntutkimus optikolla teetetty ja kaikki kunnossa?

$
0
0

Silmälasiliikkeiden optikot ovat laajentaneet toimenkuvaansa silmälasien määräämisestä “laajempaan silmäterveyden seurantaan”. “Helpot, halvat ja nopeat” näöntutkimukset houkuttelevat kuluttajaa edullisuudellaan. Harva kuitenkin hoksaa, että esimerkiksi silmänpohjakuvaus on optikon tekemänä vain suuntaa antava.

Perinteisesti optikon työhön on kuulunut silmän taittovirheiden mittaaminen ja taittovirheet korjaavien silmälasien määrääminen. Usein perinteinen näöntarkastus on tehty ilmaiseksi mikäli uudet silmälasit ostetaan siitä liikkeestä, missä tarkastuskin on tehty.

Nyt jatkuvat ilmaistarjoukset näöntutkimuksissa ovat enimmäkseen mennyttä aikaa. Silmälasiliikkeet mainostavat muutaman kympin hintaisia laajempia näöntutkimuksia. Niissä taittovirheiden mittaamisen lisäksi tehdään myös esimerkiksi silmänpohjakuvaus.

Tarjous optikon tekemästä kokonaisvaltaisesta tai yksilöllisestä näöntarkastuksesta on houkutteleva, sillä silmälääkärin tekemänä näöntutkimuksen hinta nousee helposti satasen paremmalle puolelle. Toisaalta — vain lääkäri voi diagnosoida sairauden ja päättää hoitotoimenpiteistä.

Optikon ja silmälääkärin työnjako:

Optikko on näönhuollon ja näkemisen asiantuntija. Merkittävä osa työstä on näöntutkimusten tekemistä sekä sopivien silmälasien ja piilolasien määrittämistä asiakkaalle. Optikko ei diagnosoi eikä hoida silmäsairauksia, tai muita näkemiseen vaikuttavia sairauksia.

Lähde: ammattinetti.fi

Laillistettu lääkäri päättää potilaan lääketieteellisestä tutkimuksesta, taudinmäärityksestä ja siihen liittyvästä hoidosta. Muilla kuin lääkäreillä ei ole oikeutta tehdä lääketieteellisiä diagnooseja ja määritellä niiden perusteella valittavaa hoitoa. Diagnoosien tekeminen sisältää myös diagnoosien pois sulkemisen.

Lähde:Valvira

Suomen yli 300 miljoonan euron suuruiset silmälasimarkkinat ovat keskittyneet kolmelle suurelle ketjulle: Instru Optiikalle, Silmäasemalle ja Specsaversille. Instru Optiikkaan kuuluvat Intrumentarium, Keops ja Nissen.

Nyt sekä Instrumentariumilla että Specsaversilla on kova hinku myydä silmänpohjakuvauksia näöntutkimustensa kylkiäisinä.

Sepcsaversin Kokonaisvaltainen näöntutkimus Specsaversin Kokonaisvaltaisen näöntutkimuksen sisältö Kuva: Yle Kuningaskuluttaja (Tv),ruutukaappaus,Specsavers
Instrumentariumin näöntarkastukset Instrumentariumin näöntarkastuksen hinta Kuva: Yle Instrumentarium,Kuningaskuluttaja,Näöntarkastus,ruutukaappaus

Specsaversin Kokonaisvaltainen näöntutkimus maksaa 29€ (tammikuu 2017) ja se sisältää aina silmänpohjakuvauksen. Mitään muita vaihtoehtoja ei edes tarjota. Instrumentariumilla on puolestaan 30€:n erikoistarjous näöntarkastuksen ja silmänpohjakuvauksen yhdistelmästä. Perinteinen optikon suorittama näöntarkastus maksaa Instrumentariumissa 35€. (tammikuu 2017).

Kahdesta suuresta kilpailijastaan poiketen Silmäasema lupaa optikon yksilöllisen näöntutkimuksen hintaan 0 euroa (tammikuu 2017).

Silmäaseman näöntutkimus Silmäaseman yksilöllisen näöntutkimuksen sisältö Kuva: Yle Kuningaskuluttaja (Tv),näöntutkimus,ruutukaappaus,Silmäasema

Yksilöllinen näöntutkimus ei sisällä silmänpohjakuvausta. Jos optikko havaitsee silmissä jotain poikkeavaa, hän voi suositella asiakkaalle hoitopolun jatkamista Silmäaseman oman lääkärin tai silmäterveyden asiantuntijan pakeille — saahan Silmäasema puolet liikevaihdostaan silmäsairaaloidensa toiminnasta.

Miksi laajoja näöntutkimuksia kaupataan innolla juuri nyt?

Vaikka halvat ja perinteistä laajemmat näöntutkimukset tuntuvat äkkipäätään kuluttajan kannalta hyvältä asialta, niihin liittyy myös ongelmia.

Erikoiskoulutetunkaan optikon ammattitaito ei välttämättä riitä havaitsemaan alkavan silmäsairauden merkkejä eikä asiakas osaa hakeutua hoitoon ajoissa. Jos poikkeamia taas havaitaan, silmälääkärin diagnoosi ja hoitosuunnitelma on optikon epäilysten vahvistamiseksi silti saatava.

Terveystaloustieteellisesti tämä ei ole perusteltua. On asia erikseen, jos tässä tehdään bisnestä.― ylilääkäri Kai Kaarniranta, Silmälääkäriyhdistys. (MOT 30.1.2017)

Optikoita ja silmälasiketjuja edustava Näe ry on vaatinut, että optikoiden pitäisi saada kirjoittaa lähete lääkärille. Sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta Etene näkee vaatimuksen optikoiden oikeuksien laajentamisesta liiketaloudellisena hankkeena, jonka silmäterveyttä edistävistä vaikutuksista ei ole näyttöä.

Sosiaali- ja terveysministeriössäkin suhtaudutaan optikoiden läheteoikeuteen nihkeästi. Siellä pelätään, että optikot alkaisivat kirjoitella lähetteitä rutiininomaisesti omien ketjujensa silmälääkäreille jolloin turhien toimenpiteiden ja tutkimusten määrä kasvaisi.

Optikoiden valtuuksien laajentamisvaatimusten taustalla vaikuttaneekin vahvasti tulossa oleva Sote-uudistus ja julkisen terveydenhuollon rahapotin uusjako.

Katso MOT: Rahankiiltoa silmissä

Suljetuilla kaatopaikoilla tonneittain hyödyntämiskelpoista jätettä

$
0
0

Tiedätkö sinä kuinka paljon olet heittänyt tavaroita roskiin elämäsi aikana? Kuinka monta kiloa vaatteita, montako muovipussia, hammasharjaa tai vaippaa? — Et vai? En minäkään tiennyt, mutta päätin selvittää sen. Tässä tulos. Aikamoinen kasa jätettä vain yhden ihmisen takia.

Olen syntynyt 1970-luvulla. Kulutusyhteiskunta oli tuolloin jo olemassa, mutta varsinainen kertakäyttökulttuuri teki vasta tuloaan. Jos joku meni rikki, se korjattiin.

Myöhemmin tulivat tavarat, joiden ei ollut edes tarkoitus kestää kovin pitkään. Elintaso nousi, massatuotanto kiihtyi ja 1980 luvulle tultaessa Suomessa siirryttiin runsauden yhteiskuntaan.

Koko elämäni ajan yksityisen kulutuksen määrä on vain lisääntynyt ja lisääntynyt. Sinä aikana, kun kasvoin vauvasta kolmekymppiseksi yksityisen kulutuksen määrä nelinkertaistui Suomessa.

Ja kun kulutetaan, syntyy paljon jätettä, jolle pitää tehdä jotain. Jätteen käsittelyn tavat ovat vaihdelleet eri vuosikymmeninä.

Ennen jätteet kipattiin kaatopaikalle, nyt poltetaan

Lapsuuteni ja nuoruuteni jätteet (1970-1990-luvuilla) kipattiin pääsääntöisesti kaatopaikalle. Jätteitä lajiteltiin jonkun verran kierrätettäväksi, mutta lajittelu oli melko suurpiirteistä.

Milloin kierrätys aloitettiin?

  • Paperin kierrätys 1920-luvulla
  • Lasin kierrätys 1980-luvulla
  • Metallin kierrätys 1990-luvulla

Vielä parisenkymmentä vuotta sitten, vuonna 1997, kaatopaikoille päätyi jopa 66 % yhdyskuntajätteestä. Energiaksi hyödynnettiin eli poltettiin vain 5 % ja uusien tuotteiden materiaaliksi kierrätettiin 29 %.

Nykyään suurin osa yhdyskuntajätteestä poltetaan eli hyödynnetään energiaksi. Enää vain noin kymmenen prosenttia päätyy kaatopaikalle. Jätteiden polttaminen on jopa suositumpaa kuin niiden kierrättäminen materiaalina.

Jätteiden polttamisesta on muodostumassa globaalia bisnestä, jossa jätteitä kuljetaan paikasta toiseen. Ruotsin jätteenpolttolaitoksiin jopa tuodaan jätteitä Englannista.

Vanhojen kaatopaikkojen sisältöä tutkimassa

Mutta mitä tapahtuu roskille, kun ne ovat muhineet vuosikymmeniä kaatopaikalla.

Pääsin seuraamaan Mikkelin Metsäsairila Oy:n jätekeskukseen kun noin 10 vuotta ja noin 20-30 vuotta vanhoja kaatopaikkajätteitä kaivettiin maasta esiin tutkijoiden analysoitavaksi.

Kaatopaikan maakerroksen alta löytyi lukuisia esineitä, jotka eivät olleet muuttuneet vuosikymmenissä juuri miksikään.

Hämmentävää oli, että tekstiilit kaatopaikan sisällä eivät olleet vuosikymmenienkään saatossa maatuneet lainkaan - muovista ja metallista puhumattakaan. Jopa paperi ja pahvi olivat hyvin säilyneitä.

Mikkelissä kyse on EU-tasoisesta Smart Ground -hankkeesta. Siinä tutkijat pyrkivät selvittämään kuinka paljon kaatopaikoille on varastoitu hyödyntämiskelpoista jätettä.

Tarkoituksena on kehittää menetelmiä arvokkaiden raaka-aineiden tunnistamiseen kaatopaikkojen täyttöjen syövereistä.

Mitä nuorempi kaatopaikka, sitä enemmän muovia.

Eniten jätteiden seassa toivotaan olevan metallia.

— Vanhoilta kaatopaikoilta löytyvä metalli voitaisiin hyödyntää uudelleen. Metallijäte on kaikkein arvokkainta ja halutuinta, VTT:n erikoistutkija Tommi Kaartinen selventää.

Suomen suljetuilla kaatopaikolla makaa 10-15 miljoonaa tonnia polttokelpoista materiaalia.

20-40 prosenttia kaatopaikkojen polttokelpoisesta jätteestä on muovia. Mitä nuorempi kaatopaikka, sitä enemmän muovia yleensä löytyy.

Kaartinen on laskenut, että Suomen suljetuilla kaatopaikolla makaa 10-15 miljoonaa tonnia polttokelpoista materiaalia. Sillä voitaisiin tuottaa sähköä ja lämpöä yli puoleen miljoonaan kotiin yli 10 vuoden ajan.

Tutkija Kaartinen on kuitenkin varovainen kaatopaikkojen avaamisen kanssa. Vanhan jätteen kaivaminen esiin on hankalaa ja kallista. Pahimmassa tapauksessa se voi aiheuttaa ympäristöongelmia, jos se tehdään taitamattomasti. Voi syntyä haitallisia päästöjä ja hajuhaittoja.

Kaatopaikoilla voi olla hyvinkin haitallisia ongelmajätteitä, jotka saattavat lähteä leviämään eristämättömiltä kaatopaikoilta pohjavesiin, kun kasaa möyhentää.

Kaatopaikat Suomessa

  • Suomessa on suljettuja vanhoja yhdyskuntajätteen kaatopaikkoja noin 1600.
  • 50 vuoden aikana näille kaatopaikoille on kerätty noin 70 miljoonaa tonnia jätettä.
  • Kukaan ei tiedä ihan tarkkaa kaatopaikkojen määrää, sillä kaikista vanhoista kaatopaikoista ei ole luotettavia tietoja.
  • Ei ole varmaan tietoa siitä, mitä roskaa vanhojen kaatopaikkojen uumeniin on säilötty ja kuinka vaarallista tämä jäte on ympäristölle. Vasta 1980-luvulla kaatopaikoilla alettiin pitää kirjaa, mitä niihin on varastoitu ja mihin kohtaan.

Sain apua omien jätteideni laskemiseen Suomen ympäristökeskuksesta ja Kuluttajatutkimuskeskuksesta.

Digitreenit 17: Salasanakone - testaa kuinka nopeasti salasana murretaan

$
0
0

Salasanat ovat digitaalisen elämämme siunaus ja kirous. Toisaalta ne pitävät tietomme turvassa, toisaalta niiden keksiminen ja muistaminen on tuskaisan vaikeaa. Salasanojan hallintaan on onneksi olemassa aputyökaluja.

Salasanakone

Alla olevalla koneella voit kokeilla erilaisten salasanayhdistelmien vahvuutta. Emme tallenna tietoja tai välitä tietoja palvelimelle, mutta oikeita salasanoja ei koskaan kannata käyttää kuin niille tarkoitetussa, suojatussa ympäristössä.

Älä siis käytä koneessa oikeita salasanojasi.

Koneemme käyttää Dropboxin avoimen lähdekoodin ohjelmaa, joka arvioi salasanojen vahvuuksia monen mittarin avulla. Kone olettaa, että rikollisten ohjelma pystyy arvaamaan salasanaa miljoona kertaa sekunnissa. Nopeus riippuu tietokoneiden laskentatehosta sekä siitä, miten salasanat on suojattu. Miljoona kertaa sekunnissa ei ole huomattavan paljon. Valtiollisten tietomurtajien on eri lähteissä arvioitu pääsevän jopa triljoonan arvauksen sekuntivauhtiin.

Hyvä salasana on pitkä

  1. Pituudella on väliä. Salasanojen muodosta on monenlaisia neuvoja, mutta tärkein ominaisuus on niiden pituus: mitä pitempi salasana, sitä parempi se on. Kehitä esimerkiksi sanarimpsu, runo tai loru, joka ei ole arvattavissa, jonka kuitenkin muistat. Käytännössä yli 12 merkin salasana on jo niin vaikea selvittää, että moni rikollinen ei edes yritä.
  2. Varmista, että tärkeimmillä tileilläsi on hyvä salasana. Etenkin sähköpostien salasanojen on oltava vahvoja, sillä sähköpostitilin kautta pääsee helposti käsiksi muihin tileihin. Useiden palvelujen salasanojen vaihtamislinkit lähetetään juuri sähköpostiin. Maailmalla on varoittavia esimerkkejä siitä, miten koko digitaalinen elämä voidaan valloittaa.
  3. Keksi aina uusi salasana uuteen palveluun. Samaa salasanaa ei kannata käyttää monilla tileillä. Jos salasana vuotaa yhdestä palvelusta, kaikki tilisi ovat vaarassa.
  4. Mieti, mistä merkeistä salasanan rakennat. Erikoismerkit, isot ja pienet kirjaimet ja numeroiden lisääminen tekevät salasanasta vielä turvallisemman.
Käytännössä yli 12 merkin salasana on jo niin vaikea selvittää, että moni rikollinen ei edes yritä.

Hallitse salasanoja apurien avulla

Kun ylläolevien ohjeiden mukaan on kehitellyt yli kymmeneen eri palveluun 12-merkkisiä salasanoja, alkaa kaivata apuja näiden salasanojen hallintaan. Verkossa suurin osa palveluista vaatii salasanan luomista, joten salasanoja alkaa kertyä nopeasti ja paljon. Miten ne kaikki muistaa?

Yksinkertainen on usein kaunista: kirjoita salasanat paperille, ja laita paperi turvalliseen paikkaan. Kauas tietokoneesta.

Kaksivaiheinen tunnistaminen on myös hyvä tapa kirjautua turvallisesti. Tällöin on yleensä kyse siitä, että palvelu lähettää kirjautumisen yhteydessä esimerkiksi tekstiviestin puhelimeen. Viesti sisältää koodin, jolla kirjautuminen varmennetaan. Tällöin kirjautuminen ei siis onnistu pelkällä käyttäjätunnuksella ja salasanalla, ilman käyttäjän puhelinta.

On olemassa myös apureita, ns. salasanojen hallintaohjelmia. Ohjelmia on useita, monet maksullisia, varsinkin jos niitä haluaa käyttää useammalla kuin yhdellä laitteella.

Google Smart Lock (Android, Chrome)

Googlen ilmaisella salasanojen hallintaohjelmalla voit hallinnoida salasanoja useassa laitteessa yhtä aikaa. Ohjelma tarjoaa uusien käyttäjätunnusten tallennusta automaattisesti ja sinne voi myös lisätä vanhoja tietoja jälkikäteen. Se tarjoaa myös tilien avaamista automaattisesti, kun Smart lock on käytössä.

Smart lock otetaan käyttöön Chrome-selaimen asetuksista.
1. Asetukset -> Lisäasetukset -> Salasanat ja lomakkeet. Valitse Salasanojen tallennus. Hallitse salasanoja valikosta pääset poistamaan ja tutkimaan tallennettuja salasanoja.

Applen iCloud Avainnippu (iOS, OSX, Safari)

iCloud Avainnippu päällä Kuvakaappaus icloud asetuksista. iCloud,ruutukaappaus

Applen tarjoama iCloud Avainnippu tallentaa salasanat ja toimii kaikissa laitteissa, joissa iCloud-tili on käytössä. Avainnippu on suojattu pääsalasanalla, joka on sama kuin AppleID:n salasana.

Avainnippu otetaan käyttöön Järjestelmäasetuksista.

Valitse Järjestelmäasetukset -> iCloud -> Avainnippu.

Avainnippu myös ehdottaa monimutkaista salasanaa aina uuteen palveluun kirjautuessasi.

Julkaisemme uusia digitreenejä viikoittain. Pääset mukaan Yle Oppimisen Facebook-sivulla tai Twitterissä aihetunnisteella #digitreenit.

Valheenpaljastaja: Tulevaisuuden valeuutiset väärentävät ääntä ja liikkuvaa kuvaa

$
0
0

Äänen "photoshoppaaminen" on juuri niin pelottava juttu kuin miltä se kuulostaa.

Jotkut valeuutiset levisivät Yhdysvaltain vaalien aikana Facebookissa laajemmalle kuin suosituimmat todelliset politiikan uutiset. Valeuutisia liikkui sosiaalisessa verkossa niin suuria määriä, että niiden on epäilty vaikuttaneen presidentinvaalien tulokseen.

Valeuutisten seuraava kehitysaskel tekee niistä entistä pelottavampia.

Niillä on ollut kiistattomia seurauksia tosielämässä, esimerkiksi silloin kun aseistettu mies ilmaantui washingtonilaiseen pizzeriaan tutkimaan sen kellarissa majailevaa Hillary Clintonin pedofiilirinkiä. Kyseistä pizzagateksi nimitettyä valeuutista ja salaliittoteoriaa on levitetty Suomessa asti.

Tähän asti valeuutiset ovat olleet lähinnä tekstiä.

Valeuutiset, propaganda ja moninainen misinformaatio löytävät aina uusia keinoja hämärtää julkista keskustelua sitä mukaa, kun vanhoja väyliä tukitaan. Valeuutisten seuraava kehitysaskel tekee niistä entistä pelottavampia.

Ne ottavat käyttöönsä äänen ja liikkuvan kuvan manipuloinnin.

Face2Face ohjelmalla voi "kaapata" ihmisen kasvot. Kuva jossa kuvataan Face2face ohjelman toimintaa. Kuva: Yle/Kuvakaappaus Youtubesta valemedia,Valheenpaljastaja (artikkelisarja),Vladimir Putin

1) Videolla puhuvan henkilön kasvonliikkeitä voidaan muunnella jo nyt

On täysin mahdollista kaapata Vladimir Putinin tai Donald Trumpin kasvot videolla ja laittaa heidät sanomaan jotakin aivan muuta kuin mitä he todellisuudessa sanoivat.
Tällainen teknologia on kehitetty saksalais-amerikkalaisessa tutkimusprojektissa. Ohjelma on nimeltään Face2Face. Se vaihtaa näyttelijän ilmeet – suun liikkeet ja esimerkiksi kulmakarvojen kohoamisen – kohdehenkilön kasvoille.

Katso Face2Facen kylmäävä esittelyvideo Youtubesta.

Keksinnöstä kirjoitetut uutisjutut ottivat tuoreeltaan huomioon sen pimeät puolet. Face2Facea on kutsuttu pelottavaksi ja kammottavaksi.

Useimmissa artikkeleissa esiintyvä tutkija, saksalainen Matthias Niessner, ei itse vaikuta lainkaan huolestuneelta. Hänen mukaansa tarkoitus on esimerkiksi parantaa elokuvien dubbausta, eli elokuvan ääniraidan äänittämistä jälkikäteen toisella kielellä – ei suinkaan vaikkapa tehdä identiteettivarkauksista lastenleikkiä.

Washington Post haastatteli tutkijaa teknologian mahdollisista käyttötavoista lokakuussa julkaistussa jutussa. Tuolloin Niessner sanoi muun muassa seuraavaa:

– Emme yritä auttaa ihmisiä väärentämään asioita. Olemme toisella puolella, auttamassa ihmisiä selvittämään, mitä on meneillään ja mitä digitaalisella datalla voi tehdä.

Matthias Niessner esitteli teknologiaansa Jimmy Kimmel Live -ohjelmassa. Jimmy Kimmel matkii Mike Tysonia. Kuva: Youtube kuvakaappaus Jimmy Kimmel,Jimmy Kimmel Live!,Mike Tyson

Niessner kävi esittelemässä keksintöään harmittomaan sävyyn esimerkiksi suositussa Jimmy Kimmel Live -ohjelmassa, jossa juontaja imitoi nyrkkeilijä Mike Tysonia.

Kenen tahansa lienee silti helppo kuvitella, miten Face2Facen kaltaista teknologiaa voitaisiin käyttää hämäräperäisiin ja jopa vaarallisiin tarkoituksiin. Se antaa valeuutisten tekijöille aivan uudet mahdollisuudet sepittää omia “televisiouutisiaan”.

Ei ole vaikea kuvitella, että videoväärennös vaikkapa ydinasevaltioiden johtajien puheista voisi aloittaa vakavan kansainvälisen selkkauksen.

2) Pian voit laittaa kenet tahansa sanomaan mitä tahansa

Adobe kehittää kaikkien tunteman Photoshop-ohjelmansa rinnalle tuotetta, jota kehittäjät kuvailevat nimityksellä "Photoshop for audio". Sitä kutsutaan myös nimellä Project VoCo.

Kyseessä on tietokoneohjelma, johon voi kirjoittaa sanoja ja laittaa ohjelman sanomaan ne jonkun tietyn henkilön äänellä. Edellytyksenä on, että ohjelmaan on syötetty noin 20 minuuttia kyseisen henkilön puhetta.

Katso VoCon esittelyvideo.

Adobe esitteli vielä kehitysasteella olevaa ohjelmistoa ensimmäisen kerran julkisesti marraskuussa 2016. Tuossa tilaisuudessa mahdolliset eettiset ongelmat ohitettiin lähinnä toteamalla, että homma on hoidossa.

Mahdolliset eettiset ongelmat ohitettiin lähinnä toteamalla, että homma on hoidossa.

Kuitenkin esimerkiksi poliitikkojen ja muiden julkisuuden henkilöiden ääntä on helppo saada haltuunsa reippaasti yli 20 minuutin verran. VoCo voi vielä tehdä propagandan ja valeuutisten tehtailusta ennennäkemättömän houkuttelevaa, samoin kekseliäiden identiteettivarkauksien juonimisesta.

Manipulaation asteet: teksti, valokuva, mikä tahansa

Jo nyt valokuvien feikkaaminen on tarpeeksi helppoa.

Moni esimerkiksi luuli, että Trumpin virkaanastujaistilaisuudessa Barack Obama laittoi kätensä Donald Trumpin puolison Melanian takapuolelle. No ei laittanut.

Kuvaa oli manipuloitu. Täältä näet aidon tilanteen.

Valokuvan autenttisuutta on vaikeampi epäillä kuin kirjoitettua sanaa. Liikkuvan kuvan manipulointi tulee varmasti mieleen vielä harvemmalle, saati sitten puheen muuntelun mahdollisuus.

Lähdekritiikin taidoista tulee entistä arvokkaampia, kun suunnilleen kaikkeen audiovisuaalisen viestintään täytyy alkaa suhtautua epäilevästi.

Valheenpaljastaja käsittelee käsittelee faktaa ja fiktiota uutisissa ja sosiaalisessa mediassa joka toinen viikko. Lähetä juttuvinkki: valheenpaljastaja@gmail.com.

9.2.17: korjattu nimen kirjoitusvirhe kuvatekstissä.

Lumilinkotestin seuranta: Handai jaksaa umpihangessa, mutta pudottelee osiaan matkan varrelle

$
0
0

Reilu vuosi sitten, tammikuussa 2016, oululaisen Välivainion Omakotiyhdistyksen riuskat miehet saivat testattavakseen kolme noin 600€:n hintaista lumilinkoa. Ensivaikutelmat raportoitiin heti tuoreeltaan, mutta miten laitteet ovat toimineet pidemmässä käytössä?

Testiryhmäläiset Jarmo Kiuru, Raimo Honkala ja Valde Manninen kokoontuivat aurinkoisena helmikuun sunnuntaina keskustelemaan laitteiden ominaisuuksista reilun vuoden käyttökokemuksen perusteella.

Lumilinkojen testaajat palaverissa. Lumilinkojen testaajat palaverissa. Kuva: Jarmo Kiuru Kuningaskuluttaja (Tv),lumilingot,testiryhmä,testit

Lumia on nyt pöllyytelty toista talvea Snow Fox 6,5 HP, MTD M56 ja Handai 6,5 HP - merkkisillä lingoilla.

Yleishuomiona testiryhmä toteaa, että koneet on tehty kevyeen käyttöön. Testaajat ovat myös pitäneet mielessä millaisia ominaisuuksia noin 600 euron laitteelta on kohtuullista odottaa.

Vaikka kaikkien linkojen ominaisuuksiin kuuluu itseveto, kahta pienintä eli MTD:tä ja Snow Foxia pitää monasti avittaa ja työnnellä kuin lumikolaa. Jos eteen tulee vähänkään hankalampi paikka, ne eivät kykene etenemään omalla vedollaan. Helpompaa lumitöiden tekeminen näilläkin laitteilla toki on kuin kolaaminen.

Itsevetävyyden suhteen Handai on testiryhmän mukaan ylivertainen muihin koneisiin verrattuna. Kone etenee omin voimin umpihangessakin.

Valde Mannisen Handailla umpihankeen tekemä ura. Valde Mannisen Handailla umpihankeen tekemä ura. Kuva: Jarmo Kiuru hanki,Kuningaskuluttaja (Tv),lumilingot,ura

Testattavilla lumilingoilla on painoa noin 55-80 kiloa. Testiryhmä tekikin jatkoseurannassa selkeän työnjaon mies per laite -periaatteella. Valde Manninen testasi Handain linkoa, Jarmo Kiuru MTD:tä ja Raimo Honkala Snow Foxia.

Noin kuukauden testauksen perusteella 2016 helmikuussa voittajaksi selviytyi Handai. Pidemmässä käytössä laitteesta alkoi kuitenkin putoilla osia.

Valde Mannisen huomiot Handai 6,5 HP:sta:

- Vetoremmi oli kerran työkäytössä pompannut pois paikaltaan ja kone piti aukaista ja laittaa remmi takaisin paikalleen.
- Lunta heittävän siivekkeen akselin sokka putosi lumitöissä, Yksi akselilla olleista puslista ja akselilla oleva prikka katosivat lumeen.

Lunta heittävien siivekkeiden akselista tipahti kuvassa olevan kaltainen pusla.Puuttuva pusla.
Kuva: Jarmo Kiuru

- Toinen rengas vuotaa eli on todennäköisesti ollut alunperinkin vajaalaatuinen.
- Pikkaisen ilmennyt ruostetta niissä kohdissa, joihin vesi kerääntyy. Tämä lienee kuitenkin melko normaalia tällaisissa koneissa.

+ Käynnistynyt hyvin omalla akulla.
+ Vaihteet ovat pelanneet hyvin.
+ Bensatankin korkki on hyvin pitävä ja konetta on miellyttävä kuljetella ilman bensaroiskeita esimerkiksi peräkärryllä.

Raimo Honkalan huomiot Snow Fox 6,5 HP:sta:

- Lumenheittotorven mekanismi tahtoo jumittua sen lumeennuttua ja jäädyttyä.
- Vetopyörien vaijeri meni poikki jo noin kuukauden käytön jälkeen.

Jarmo Kiurun huomiot MTD M56:sta:

- Käynnistysnaru katkesi jo alle kymmenen käynnistyskerran jälkeen eli koneessa on ollut alunperinkin täysin kelvoton käynnistysnaru. Tilalle hankittu asianmukainen oikea käynnistysnaru on toistaiseksi kestänyt.

+ Pienen koon ja keveyden (56 kg) ansiosta helppo kuljetella jopa ilman peräkärryä.

56 kg:n painoinen lumilinko kantavuudeltaan 59 kg:n peräkoukkutelineessä. 56 kg:n painoinen lumilinko kantavuudeltaan 59 kg:n peräkoukkutelineessä. Kuva: Jarmo Kiuru Kuningaskuluttaja (Tv),lumilingot,vetokoukkuteline

Talvimökkeilyä harrastaville Jarmo Kiuru vinkkaakin kevyen lingon ja peräkoukkutelineen hankkimista:

— Lapiopelillä parkkipaikan tekeminen mökin pihaan voi olla iso homma, mutta lumilinko tuo siihen helpotusta.


Valheenpaljastaja: Ruotsalainen trollitehdas pyrkii vaientamaan toimittajia vihapuheluilla

$
0
0

Ruotsissa toimii erikoinen trollitehdas, joka rekrytoi ihmisiä soittelemaan toimittajille ja yhteiskunnan vaikuttajille provosoivia puheluita. Salaa äänitetyt puhelut julkaistaan verkossa vahvasti editoituina. Jos klippi saa tarpeeksi klikkauksia, soittajalle maksetaan tuhat kruunua per puhelu. Ilmiö on rantautunut pienimuotoisena myös Suomeen.

Sanomalehti Eskilstuna-Kuriren julkaisi helmikuun puolivälissä laajan tutkivan artikkelin Granskning Sverige -nimisestä sivustosta, jota lehti kutsuu trollitehtaaksi ja ulkomaalaisvastaiseksi propagandakeskukseksi.

3 000 klikkausta keränneen klipin tekijälle maksetaan tuhannen kruunun palkkio.

Trollilla tarkoitetaan internetissä toimivaa henkilöä, joka pyrkii tahallisesti ärsyttämään tai provosoimaan.

Granskning Sverige on julkaissut noin 600 trollipuhelua omalla sivustollaan. Puheluita on julkaistu myös lukuisilla eri Youtube-kanavilla. Trollipuheluiden kohteena ovat useimmiten toimittajat ja poliitikot, mutta toisinaan myös tavalliset kansalaiset.

Soittajat antavat puhelun alussa väärän nimen ja äänittävät keskustelun kertomatta asiasta vastaanottajalle. Puheluita ei julkaista kokonaan, vaan trollit editoivat ne itselleen edulliseen muotoon. Vähintään 3 000 klikkausta keränneen klipin tekijälle maksetaan tuhannen kruunun palkkio.

Toimittaja: "Meillä on turvamiehet valmiudessa"

Valheenpaljastaja otti yhteyttä jutun kirjoittajaan, toimittaja Mathias Ståhleen.

Tutkiakseen trollitehdasta hän loi useita valeprofiileja samalla nimellä eri sosiaalisen median palveluihin. Ståhlen nimimerkki Johan tarjoutui soittelijaksi Granskning Sverigelle ja alkoi välittömästi saada trollitehtaasta ehdotuksia, kenelle pitäisi soittaa ja mitä heille pitäisi sanoa.

Kun Ståhle myöhemmin pääsi kirjautumaan Granskning Sverigen salaiseen “tutkimusportaaliin”, hän näki järjestelmässä lukuisia “juttuideoita” ja valmiita käsikirjoituksia vihapuheluille.

Ståhle ei koskaan soittanut yhtäkään puhelua, vaan keksi verukkeita, miksei voinut soittaa. Hänelle annettiin silti jatkuvasti uusia tehtäviä.

Sanoit, että sinua on vaikea saada puhelimella kiinni, joten soitit itse minulle. Miksi?

– Trollipuhelujutun julkaisun jälkeen olen joutunut pitämään työpuhelintani kiinni. Jos laitan sen päälle, soittelu alkaa heti. Trollit ovat soitelleet lehdessä kaikille ja kiusanneet jopa puhelinvaihteen hoitajaa.

– Meillä on turvamiehet valmiudessa ja minulla on turvahälytin kiinni vyössä.

He haluavat välittää seuraavan viestin: jos kirjoitat maahanmuutosta tai feminismistä, sinun tulisi olla peloissasi.― Mathias Ståhle, Eskilstuna-Kurirenin toimittaja

Kuinka yleisestä ilmiöstä trollipuheluissa on kyse?

– Jokainen sanomalehden toimittaja Ruotsissa vähintäänkin tuntee jonkun kollegan, joka on saanut trollipuheluita, ellei sitten ole saanut niitä itse. Sanomalehdissä tätä tapahtuu eniten, mutta myös aikakauslehdissä ja muissa toimituksissa.

– Erityisenä kohteena ovat ihmiset, jotka kirjoittavat maahanmuutosta. Trollien muita lempiaiheita ovat feminismi ja seksuaalivähemmistöt, kaikki sellainen, mistä uusnatsit eivät pidä.

Ruotsalainen Eskilstuna-Kuriren ujuttautui vihaa levittävään trollitehtaaseen. Kuvakaappaus Eskilstuna-Kurirenin sivuilta. Kuva: Yle/Kuvakaappaus ekuriren,lehdistö,media,Valheenpaljastaja (artikkelisarja)

Kerrot jutussasi, että trollit editoivat puheluita rankasti. Esimerkiksi kahdenkymmenen minuutin keskustelusta julkaistaan kolme minuuttia.

– He eivät ole lainkaan kiinnostuneita siitä, mitä toinen sanoo. Ihan sama, vaikka puhuisi säästä. Tarkoituksena on vain saada minut jotenkin tunnistamaan heidän aiheensa. He yrittävät myös saada puhelun vastaanottajan menettämään malttinsa.

– Paljon suurempia ongelmia seuraa sen jälkeen, kun puhelu on julkaistu. Se toimii magneettina vihaajille, jotka sitten soittelevat kohteelle uusia puheluita. Nämä toiset soittelijat eivät enää ole vain epäkohteliaita, vaan usein hyvin uhkaavia.

Mitä soittelijat ja heitä rekrytoiva trollitehdas haluavat? Mikä heitä motivoi?

– Ensinnäkin he haluavat välittää seuraavan viestin: jos kirjoitat maahanmuutosta tai feminismistä, sinun tulisi olla peloissasi, sillä me jahtaamme sinua.

– Toisekseen tämä on osa heidän poliittista tarinaansa, jota he yrittävät monin keinoin kertoa. Heidän tarinansa mukaan läntinen maailma on sortumassa, ja se on maahanmuuttajien syy. Tätä samaa tarinaa kerrotaan myös valeuutisten avulla.

Ilmiö on tulossa myös Suomeen

Tämä ilmiö on jo rantautunut Suomeen, tosin vielä varsin pienessä mittakaavassa. Valheenpaljastaja sai juuri tällaisen trollipuhelun viime vuoden syyskuussa.

Anonyymi soittaja latasi puhelusta editoimansa version Youtubeen ja levitti linkkiä omassa blogissaan, josta se levisi pian useille keskustelupalstoille ja valemedioiden sivuille.

Kyseinen soittaja osoittautui ahkeraksi bloggariksi, joka käyttää nimimerkkiä Paavo Tajukangas. Hän on tarkka nimettömyydestään.

Niin Youtubessa kuin julkisissa esiintymisissään hän varjostaa kasvonsa lippalakilla tai pitää aurinkolaseja. Hänen oikea nimensä ei ole tiedossa.

Minulle soittaessaan hän esitteli itsensä toisella väärällä nimellä ja väitti olevansa freetoimittaja, joka haluaa keskustella valeuutisista. Kysyin hänen nimeään vielä toistamiseen. Kaiken tämän hän oli leikannut äänitteensä alusta pois.

Myöhemmin Tajukangas teki saman tempun Svenska Ylen toimittajalle, joka oli kääntänyt Valheenpaljastaja-jutun ruotsiksi.

Tajukangas on asunut viime vuodet Ruotsissa, mutta muuttanut oman bloginsa mukaan hiljattain Viroon. Hän on kirjoittanut bloginsa lisäksi kotimaisiin valemedioihin liioiteltuja tai vääristeltyjä uutisia Ruotsin pakolaisista ja maahanmuuttopolitiikasta.

Saako puhelun nauhoittaa ja julkaista? - poliisi vastaa

Onko puhelintrollien toiminta laillista Suomessa? Tiettyyn rajaan asti on.

Milloin puhelinkeskustelun saa nauhoittaa, poliisitarkastaja Teemu Saukoniemi Poliisihallituksesta?

– Kaikki keskustelut, joissa on itse osapuolena, saa nauhoittaa.

Täytyykö kertoa toiselle, että nauhoittaa?

– Äänittämisestä ei lain mukaan tarvitse kertoa toiselle osapuolelle, mutta hyvät käytöstavat ovat tietenkin toinen juttu.

– Jos soittelu toistuu ja alkaa olla puhelinhäiriköintiä, se voi täyttää esimerkiksi viestintärauhan rikkomisen tunnusmerkit.

Missä tapauksissa puhelinkeskustelut saa julkaista? Entä jos keskustelua on editoitu niin, että merkitykset muuttuvat?

– Se riippuu keskustelun sisällöstä. Siinä voi olla esimerkiksi asioita, jotka saattavat täyttää kunnianloukkauksen kriteerit tai levittää yksityiselämää loukkaavia tietoja. Nämä pitää aina arvioida tapauskohtaisesti.

Oikea toimittaja kertoo tekevänsä haastattelua

Niin Granskning Sverige kuin suomalainen Tajukangas kutsuvat puheluitaan haastatteluiksi. Haastatteluun kuuluu kuitenkin se, että toinen osapuoli tietää, että häntä haastatellaan.

Trollisoittelijat eivät pyydä haastattelua, eivätkä kerro, että aikovat äänittää ja julkaista puhelun.

Haastatteluun kuuluu, että toinen osapuoli tietää, että häntä haastatellaan.

Ruotsalaisia ja suomalaisia trollipuheluita yhdistää väärän nimen antaminen, äänittäminen siitä kertomatta, nauhojen vääristelevä editoiminen ennen julkaisua sekä anonyymistä prepaid-numerosta tai skypestä soittaminen.

Ilmiöön puuttuminen on hankalaa, sillä sen kummemmin Ruotsissa kuin Suomessakaan puheluiden äänittäminen ja julkaiseminen ei ole laitonta. Häiriköintiä se voi silti olla.

Valheenpaljastajan neuvo puhelintrollien kohteeksi joutuvalle:

Lataa puhelimeesi puhelut automaattisesti äänittävä sovellus. Näitä on saatavilla paljon. Saat ainakin itsellesi todisteen puhelun todellisesta sisällöstä.

Oletko saanut häirikköpuhelun, joka on julkaistu netissä? Kerro kommenteissa tai sähköpostitse.

Valheenpaljastaja käsittelee käsittelee faktaa ja fiktiota uutisissa ja sosiaalisessa mediassa joka toinen viikko. Lähetä juttuvinkki: valheenpaljastaja@gmail.com.

Edit: Lisätty linkii Yle Uutisten juttuun

Kuningaskuluttaja loppuu – meteli jatkukoon

$
0
0

Niin se nyt on – Yleisradion pitkäaikainen kuluttajaohjelma Kuningaskuluttaja loppuu.

Kehitystauolle jäänyt ohjelma ei palaa torstai-iltojen televisioon. Myöskään Kuningaskuluttajan verkkosivuille ei enää tehdä uutta sisältöä ja ohjelman sosiaalisen median kanavat suljetaan. Kuningaskuluttajan verkkosivujen sisältö tietysti jää verkkoon käytettäväksi. Kunkun toimitus kiittää ja kumartaa, kuluttajajournalismi Ylessä siirtyy nyt muiden toimitusten tehtäväksi Ylen uutis- ja ajankohtaistoimintaan sekä tutkivan journalismin MOT-ohjelmaan. Myös uusia muotoja mietitään.

Kuningaskuluttaja on ollut kuluttajan äänitorvi yli 25 vuotta. Tutkivaa kuluttajajournalismia on tarvittu jatkuvasti monimutkaistuvassa maailmassa, ja julkisen palvelun Yleisradio on ollut siihen oikea paikka.

Ilman aktiivista yleisöä Kuningaskuluttajan tekeminen ei olisi ollut mahdollista. Toimitukseen on tulvinut juttuvinkkejä, joihin on tartuttu hanakasti, katsojakysymykset ja niihin kaivetut vastaukset ovat auttaneet myös muita pulassa olleita, ja kolmen kovan tuotetesteissä on testattu tuotteita nimenomaan tavallisten käyttäjien kokemusten kannalta.

Verkossa Kuningaskuluttajan ympärille on muodostunut vuosien aikana aktiivinen ja avulias sosiaalinen yhteisö, joka on auttanut toisiaan ja pitänyt tiukalla palautteella myös toimituksen hereillä.

Kiitos teille jokaiselle oman elämänne kuningaskuluttajalle, jotka olette luoneet Kunkun sisällön kysymyksillänne, kokemuksillanne, ongelmillanne ja ratkaisuillanne!

Kiitokset myös lukuisille viranomaisille, joiden kanssa olemme vuosien aikana tehneet hyvää yhteistyötä kuluttajan aseman parantamiseksi Suomessa.

Yksi aikakausi loppuu, mutta metelöinti kuluttajan asemasta ja oikeuksista ei lopu tähän, siitä voimme jokainen pitää huolen: haastakaa, vaatikaa, kyseenalaistakaa ja pitäkää kiinni oikeuksistanne!

Kiitos ylä- ja alamäistä!

Ville Alijoki ja Terhi Vuorinen

Kirjoittajat ovat työskennelleet Kuningaskuluttajassa eri tehtävissä vuosien 2010-2016 aikana.

Edit 17.3: Korjattu kirjoitusvirhe.

Kysyimme teiltä hulluinta saamaanne joululahjaa – Tässä parhaat vastaukset!

$
0
0

Keräsimme marraskuussa Kuningaskuluttajan katsojilta kokemuksia oudoista joululahjoista. Kiitokseksi niistä teimme videon, jolla kerromme, miten oudosta lahjasta tehdään paras lahja. Saimme vastaukseksi kymmeniä puhuttelevia tarinoita lahjoista - ja niiden antajista.

Lähettämistänne tarinoista nousi esille joitakin yhdistäviä tekijöitä. Suomalaisilla näyttäisi usein olevan taipumus antaa liian käytännöllisiä lahjoja. Useampi kyselyyn vastannut oli löytänyt kuusen alta saippuavillaa. Hämmentäviin tilanteisiin päädyttiin myös silloin, kun lahjan antaja ei ollut juuri ajatellut lahjan saajaa. Pojalle, jolla parrankasvu ei ole vielä alkanut, partakone saattaa tuntua hieman ajattelemattomalta lahjalta.

Toisinaan outo lahja koettiin jopa loukkaavana. Esimerkiksi lahjat, joilla yritetään vihjailla, että vastaanottajan tulisi tehdä jotain ulkomuodolleen eivät välttämättä hymyilytä aattoiltana. Usein outo lahja kuitenkin ilahduttaa saajaa juuri outoutensa vuoksi. Lyttääntynyt kääretorttu hymyilyttää, koska se tuo mieleen sen antajan erityislaatuisuuden.

Lahja väärälle ihmiselle

"Sain poikaystävän äidiltä joululahjaksi tyynyliinan, jossa oli hevosen kuva. Lahja oli outo, koska en mitenkään erityisesti pidä hevosista. Anoppi oli valinnut tämän kuva-aiheen, koska minun SISARELLANI oli hevonen. Annoin tyynyliinan sisarelleni."

"Hopeinen pizzaleikkuri. Mitä ihminen tekee hopeisella pizzaleikkurilla? Erikoisen valinnasta tekee sen, että sain lahjan kummitädiltäni, joka on kotitalouden opettaja. Lahja pölyttyy lapsuuteni kodissa avaamattomana ja käyttämättömänä."

"Tyttöystäväni osti akkupartakoneen joululahjaksi, mutta ennen parranajon alkamista, johon kului jokunen vuosi eteenpäin. Koneen akku kerkesi hajota, kun en ladannut sitä säännöllisesti. Akunvaihdon hinnalla olisin ostanut uuden koneen."

"Kirja, joka käsitteli äidin ja tyttären välisiä kommunikaatio-ongelmia. Tädilläni oli selkeästi viesti, että kommunikaatiomme ei pelaa. Tietysti tämä hienovarainen viesti oli pikkasen ontuva, koska olen kumminkin mies. No en tätä kirjaakaan lukenut, annoin sen äidilleni, joka kommentoi että olipa outo kirja."

Liian käytännöllistä


"Purkillinen viemärinavausrakeita. Käytännölliset lahjat voivat periaatteessa olla ihan kivojakin, mutta ei kuitenkaan ihan näin käytännölliset. Lahja päätyi tietenkin siivouskomeroon ja varmasti lopulta myös sinne minne se kuuluikin – siis viemäriin. Kaiketi niistä rakeista sitte lopulta, eli seuraavan kerran tukkoista viemäriä avatessa, iloakin oli, enemmän kuitenkin hämmennystä. Jotkut asiat vaan on kivempi ostaa itse kuin saada lahjapaketista. (Ensi jouluksi tiedossa on varmaan vessaharja?)"

"Hotellista varastettu pyyhe. Se oli varastettu selvästi hotellista, logoineen päivineen. Pyyhe päätyi käyttöön kaikesta huolimatta."

"Kuukautissuojapakkaus hienossa paketissa. Todella hämmentävä hyötylahja, joka tuli ilman muuta käytettyä kuukauden sisään."

"Pakastemustikoita. Huonosti kävi mustikoiden. Olimme joululoman matkoilla ja ne olivat sulaneet tietenkin. Se ei ollut lähettäjältään mitenkään kyllä erikoista. Sama täti on antanut lahjaksi parsitut Pirkka-sukkahousut. Postiluukusta väkisin työnnetty kääretorttu oli myös muuttanut muotoaan ja hauskuutti sillä tavalla vastaanottajaa."

Kummallinen lahja voi myös loukata

"Olin 12 tai 13 kun äiti päätti ostaa mulle joululahjaksi ladyshaverin. Olin tallilla viihtyvä poikatyttö ja säärten ajelu, muista intiimialueista nyt puhumattakaan, kiinnosti suurin piirtein saman verran kuin vedettömään kaivoon hyppääminen. Olin niin järkyttynyt ja loukkaantunut lahjasta, että pidin mykkäkoulua koko aaton. Äitini puolestaan loukkaantui mykkäkoulusta ja siitä, etten osannut arvostaa hänen anteliaisuuttaan. Ei ollut niitä ihan parhaita jouluja tämä, vaikkakin ikimuistoinen."

"Poikaystävätyyny. Tyyny on miehen hartia-kainalo-käsivarsi -muotoinen. Olihan siinä hyviä ajatuksia taustalla, mutta epäitsevarmana sinkkuna se ei tuntunut hyvältä. Nyt vain naurattaa mutta silloin kyllä loukkasi."

"Kortti, jossa minulle luvattiin oma poni. En koskaan saanut ponia. Lahjan antaja, isäni, on sentyyppinen ihminen, että jo tuolloin 9-vuotiaana tajusin heti kortin avattuani, ettei mitään ponia tule. Mutta yritin esittää riehakkaan ilostunutta asianmukaisesti."

"Määräaikainen lahja. Erityisesti on mieleeni jäänyt kaunis nukke. Lastenkotilapsena ei monia lahjoja tule mieleen. Tuon nuken muistan, koska seuraavana jouluna toinen tyttö sai sen. Talon tapaan lahjat kierrätettiin, lapsen ei oletettu ajattelevan mitään."

Joskus outous kuitenkin ilahduttaa

"Käytetyt karvanopat. Se oli joululahja lapsilta ja pyysivät laittamaan sen autoon, jotta auto vaikuttaisi nuorekkaammalta. Olivat ostaneet kirpparilta. Nopat ovat siirtynet autosta toiseen. Niissä on tunnearvoa. Löytyvät autotallista, ehkä."

"Koivuhalko ja käytetty virsikirja. Ollessani varhaisteini-iässä, jekkuileva isoveljeni oli eräänä jouluna käärinyt koivuhalon komeaan pakettiin, jonka sitten pukinkontista löysin. En oikein silloin vielä osannut ottaa sitä huumorin kannalta, vaan olin todella vihainen.

Olisiko ollut seuraava joulu, kun samainen rakas veljeni oli laittanut minulle joulupakettiin käytetyn virsikirjan. Silloin osasin jo nauraa asialle. Nyt jälkeenpäin olen jouluisin muistellut hymyssä suin jo edesmennyttä veljeäni ja hänen keppostelujaan."

"Patapata -saippuavilla. Sain lahjan pojaltani. Lahja oli niin liikuttava. Käytännöllinen lahja tuli käytettyä itse ja on sellainen muistikuva, että hän oli ajatellut myös itseään. Eli käytti villaa perhoja sitoessaan. En muista minkä ikäinen hän silloin oli, ehkä 11-12 v."

"Miehen tekemät bikinit. Bikinit oli tehty antiikkikuparista, messingistä ja nahasta.
Kyllä niitä muutaman kerran käytin "diivailemiseen" miehelle kotona."

Erikoisesta lahjasta syntyy ainakin hienoja tarinoita


"Olen liki 80-vuotias, silloin sotien jälkeen 8-9-vuotias, pieni Viipurissa syntynyt, Lappeenrannassa kasvava tyttönen. Poliittinen tilanne suhteessa Saksaan ja naapurimaahamme olivat niin kuin olivat. Joululahjaksi sain yllättäen tavaran, jota en ollut ikinä nähnyt ennen. Se oli ehkä n. 30cm korkea nuken WC.

Enoni, joka on minua 5 vuotta vanhempi, oli sen jostain saanut ja ajatteli lahjan ehkä humoristiseksikin. Mutta se oli myöhemmän ajan näkökulmasta katsottuna ihan oikea vesivessa. Siis ylhäällä vesisäiliö ja siitä roikkui naru ja siitä pystyi vessan pöntön vetämään, jos vettä laittoi.

En tiedä, mistä esine oli peräisin, ehkä saksalaista tuotantoa, mutta minulle se oli ihme. Asuinhan työläiskorttelissa vanhoissa puutaloissa, joissa oli pihan perällä koko talon väelle ulkohuone ja pihan perällä kasvatimme kaupunkioloissa niin kovin tärkeää elintarviketta kuin sikaa.

Joka tapauksessa en ikinä ollut nähnyt tuollaista ylellistä ”ulkohuonetta”. Olen usein vielä nykyäänkin, kun asia on tullut mieleeni, miettinyt, mitenkähän tuollainen esine on ylipäätään ilmestynyt sodan jälkeiseen pikkukaupunkiin."

Valheenpaljastaja: Keitä ovat valeuutisten tekijät ja miksi he huijaavat?

$
0
0

Yhdysvaltalainen ammattimedia on jäljittänyt ja haastatellut useita valeuutisivustojen omistajia ja kirjoittajia. Valeuutismaakareita yhdistää ainakin yksi asia: rahanhimo. Tässä katsaus siihen, mitä heistä ja heidän motiiveistaan nyt tiedetään.

Keskustelu verkon valemediaongelmasta ei osoita juurikaan laantumisen merkkejä. Valemediaongelman mittavuutta on ollut vaikea selvittää muutoin kuin tarkastelemalla valeuutisten jakomääriä sosiaalisen median palveluissa. Nyt Buzzfeed on tarttunut asiaan ja teettänyt kyselyn, jonka mukaan kolme neljästä amerikkalaisesta on uskonut valeuutisten otsikoita todeksi.

Valeuutiset on yleisesti tunnistettu yhteiskunnalliseksi ongelmaksi, ja ratkaisuja vaaditaan muun muassa Facebookilta ja Googlelta.

Facebook tiedotti torstaina, että se aikoo aloittaa uuden kokeilun valeuutisten kitkemiseksi yhteistyössä faktantarkistajien kansainvälisen yhteenliittymän kanssa. (Valheenpaljastaja kuuluu tähän yhteisöön ja on yksi sen periaatelausuman allekirjoittajista.) Tarkoituksena on muun muassa kertoa käyttäjälle, mikäli artikkelista on olemassa faktantarkistusjuttu.

Jos taloudelliset kannustimet poistetaan, se vaikuttaa vain osaan valeuutistehtailijoista.

Facebookin kokeilu alkaa Yhdysvalloista, eikä ole tietoa, milloin se voisi ulottua Eurooppaan saati Suomeen. Kansainvälisessä keskustelussa ei ole juurikaan tarkasteltu sitä, millaista valemedia on Yhdysvaltojen ulkopuolella. Suomen tapaan esimerkiksi Ruotsissa, Tanskassa, Saksassa ja monissa muissa Euroopan maissa toimii suosittuja valeuutissivustoja, joilla on lähinnä rasistiset motiivit.

Englanninkielinen ammattimedia on kritisoinut Facebookia ja Googlea siitä, että ne mahdollistavat valeuutisbisneksen, ja yhtiöt ovat reagoineet lupaamalla sulkea valemedioilta pääsyn mainostuloihin. Jos taloudelliset kannustimet poistetaan, se vaikuttaa vain osaan valeuutistehtailijoista – ihan merkittävään osaan toki.

Kuvakaappaus Buzzfeed-sivustolta.
Kuvakaappaus Buzzfeed-sivustolta. Kuva: Kuvakaappaus Buzzfeed-sivustolta/Yle BuzzFeed,kuningaskuluttaja,valheenpaljastaja

Vaikka valeuutissivustoja on lukematon määrä, niiden takaa voidaan löytää hyvin samantyyppisiä toimijoita.

Jestin Coler, tuntematon valemediakeisari

Yksi hurjimmista vaalikampanjan aikaan levinneistä valeuutisista väitti, että Clintonin sähköpostiselvityksiin liittynyt FBI-agentti olisi löytynyt murhattuna. Satu oli peräisin paikallislehteä matkivalta Denver Guardian -sivustolta.

National Public Radio (NPR) jäljitti Denver Guardianin omistajan, Kaliforniassa asuvan nelikymppisen perheenisän nimeltä Jestin Coler. Mies paljastui varsinaiseksi valeuutiskeisariksi, joka pyörittää kymmeniä sivustoja ja hankkii niihin sisältöä anonyymeiltä kirjoittajilta.

Kuvakaappaus National Public Radion jutusta.
Kuvakaappaus National Public Radion jutusta. Kuva: Kuvakaappaus National Public Radion jutusta/Yle Kuningaskuluttaja,valheenpaljastaja

Coler väitti NPR:n haastattelussa, että hänen valemediaimperiuminsa on lähtöisin halusta soluttautua niin kutsutun alt-rightin eli verkon hämärissä nurkissa syntyneen uuden oikeiston maailmaan – ja sitten paljastaa, että he uskovat täysin sepitettyihin uutisiin.

Hän ei kuitenkaan ole itse vapaaehtoisesti tuonut juontansa esiin. Coler on myös nähnyt paljon vaivaa piilottaakseen omistajatiedot hallinnoimiltaan sivustoilta.

Todellinen motiivi lienee kuitenkin ollut raha: Coler ei suostu sanomaan tarkalleen, miten paljon hän tienaa mainoksilla, mutta ilmeisesti noin 10–30 000 dollaria kuussa.

Coler on aiemmin antanut joitakin haastatteluja valeuutisilmiöstä salanimellä Allen Montgomery. Hän esiintyi tuolla nimellä päätoimittajana National Reportissa, joka on mainittu jo aikoinaan aivan ensimmäisessä valeuutisia käsitelleessä Valheenpaljastajassa.

Montgomeryn nimissä Coler on haukkunut lukijoitaan tyhmiksi ja kertonut suuntaavansa juttujaan Tea Party -porukalle, koska “he ovat kaikista herkkäuskoisimpia”.

National Report oli pitkään Colerin tärkein leipäpuu, mutta nyttemmin Google on evännyt siltä pääsyn mainosverkostoonsa. Coler on ohjannut National Reportia entistä selvemmin satiirin suuntaan, mutta jutut eivät näytä vetävän enää kovinkaan hyvin.

Paul Horner vaihtoi Banksyn politiikkaan

Yksi internetin tuotteliammista valeuutisten kirjoittajista on yhdysvaltalainen Paul Horner, 38, joka aloitti uransa National Reportista ja perusti sittemmin oman valemediakonserninsa. Hän on pyörittänyt muun muassa News Examiner -sivustoa ja useita todellisia uutisorganisaatioita imitoivia sivustoja.

Hornerin voittokulku alkoi siitä, kun hän onnistui jopa kahdesti huijaamaan kymmenet uutisvälineet ja sadat tuhannet lukijat kuvittelemaan, että maailmankuulun graffititaiteilijan Banksyn henkilöllisyys olisi paljastunut. Molemmilla kerroilla Banksyn oikea nimi oli – kuinka ollakaan – Paul Horner.

Colerin tapaan Horner vastustaa Trumpia, mutta tienaa sillä, että saa Trumpin kannattajat muun muassa uskomaan valheita demokraateista.

Hiljattain hän pohdiskeli Washington Postin haastattelussa omaa osuuttaan Donald Trumpin vaalivoittoon.

– Uskon, että Trump on Valkoisessa talossa minun ansiostani. Hänen seuraajansa eivät tarkista mitään faktoja – he postaavat mitä tahansa ja uskovat mitä tahansa, Horner sanoi.

Samassa haastattelussa hän kertoi tienaavansa 10 000 dollaria kuussa Googlen AdSense -mainostyökalun avulla.

Kuvakaappaus The Washington Postin jutusta
Kuvakaappaus The Washington Postin jutusta Kuva: Kuvakaappaus The Washington Postin jutusta/Yle kuningaskuluttaja,valheenpaljastaja

Muun muassa Trumpin poika Eric Trump ja presidenttiehdokkaan kampanjapäällikkö Corey Lewandowski ovat jakaneet Hornerin valeuutisia Twitterissä.

Yksi Hornerin vaalihiteistä väitti, että amissien uskontokunta kannattaisi Trumpia presidentiksi.

Valtaosa amisseista ei äänestä lainkaan, joten jutulla ei ole minkäänlaista totuuspohjaa.

Kuvakaappaus Fusion-sivustolta.
Kuvakaappaus Fusion-sivustolta. Kuva: Kuvakaappaus Fusion-sivustolta/Yle kuningaskuluttaja,valheenpaljastaja

Toisessa jutussa Horner satuili, että presidentti Obama olisi kieltämässä lippuvalan vannomisen kouluissa. Jutulla on yli kaksi miljoonaa Facebook-tykkäystä ja se on kerännyt yli 700 enimmäkseen varsin vihaista kommenttia.

Horner kirjoitti molemmat valeuutiset sivustolleen abcnews.com.co. Sen erottaa todellisesta abcnews.com-uutissivustosta paitsi osoite myös ulkoasu, sisältö ja journalistisen etiikan puute.

LibertyWritersNews – markkinoinnin ammattilaiset uusilla markkinoilla

Jos Jestin Coler ja Paul Horner ovat valemedian veteraaneja, LibertyWritersNews edustaa nuoria opportunisteja, jotka näkivät USA:n kärjistyneen presidentinvaalikampanjoinnin tiimellyksessä markkinaraon. Uusia yrittäjiä suorastaan tulvi feikkimediamarkkinoille.

Washington Postin haastattelussa nuoret miehet kertoivat valmistuneensa markkinoinnin ja liiketalouden ammattilaisiksi ja päätyneensä oman alan töiden puutteessa tarjoilijoiksi. Feikkiuutisbisneksessä he pääsivät käyttämään taitojaan.

Kuvakaappaus The Washington Postin jutusta
Kuvakaappaus The Washington Postin jutusta Kuva: Kuvakaappaus The Washington Postin jutusta/Yle kuningaskuluttaja,valheenpaljastaja

Euroopan syrjäkylien feikkitehtaat

Kaikki Yhdysvaltain vaaleihin sotkeutuneet valemediat eivät suinkaan toimi Yhdysvaltain rajojen sisäpuolella. Erityistä mielenkiintoa mediassa ovat herättäneet Buzzfeed-verkkojulkaisun Makedoniasta löytämät valeuutismaakarit. Buzzfeed jäljitti yli sata Yhdysvaltain politiikkaan keskittynyttä valemediaa Velesin pikkukaupunkiin. Suosituimmilla sivustoilla on Facebookissa satojatuhansia seuraajia. Kenties ällistyttävintä operaatiossa on kuitenkin se, että monet tekijöistä ovat vasta teini-iässä.

Kuvakaappaus Buzzfeed-sivustolta.
Kuvakaappaus Buzzfeed-sivustolta. Kuva: Kuvakaappaus Buzzfeed-sivustolta/Yle kuningaskuluttaja,valheenpaljastaja

Nuoret valeuutistehtailijat eivät välitä Trumpista ja hänen politiikastaan. Heitä kiinnostaa raha. Yksi sanoi Buzzfeedille, että jos Trump häviäisi, hän suuntaisi sivustonsa urheiluun. Trumpin tappio olisi hänen mielestään tarkoittanut, ettei politiikasta kannattaisi enää kirjoittaa valeuutisia.

Monet tekijöistä ovat vasta teini-iässä.

Myös Helsingin Sanomat kävi Makedoniassa tutustumassa feikkitehtaan nuorisotyöläisiin.
New York Times puolestaan tutustui valemediaan Georgian Tbilisissä. 22-vuotias feikkitoimittaja oli ensin kokeillut kirjoittaa Hillary Clintonista, mutta jutut eivät vetäneet. Hän perusti Trumpin kannattajille suunnatun sivuston, joka varasti materiaalia muilta sivuilta ja keksi omia valeuutisia.

Valheenpaljastaja käsittelee faktaa ja fiktiota uutisissa ja sosiaalisessa mediassa joka toinen viikko. Lähetä juttuvinkki: valheenpaljastaja@gmail.com.

edit 11.1.2017 Lisätty asiasana ja siirretty Yle Oppiminen alle

Näin sinua ohjataan Facebookissa ja internetissä

$
0
0

Näin sinua ohjataan Facebookissa ja internetissä

Oletko huomannut että törmäät jatkuvasti samojen ihmisten juttuihin somessa? Näetkö netissä useimmiten mielipiteitä, joista olet samaa mieltä? Jos kuulostaa tutulta, niin olet luultavasti joutunut suosittelualgoritmien aiheuttamaan informaatiokuplaan.


Facebook, Google ja lähes kaikki muut isot tekijät ohjaavat käyttäjiään sellaisten tietojen ja mielipiteiden äärelle, josta he olettavat heidän pitävän.

Suosittelualgoritmit keräävät meistä dataa ja päättelevät mitä meille kannattaa näyttää. Yksinkertaisimmillaan algoritmi on uutissivuston luetuimmat-listaus, monimutkaisimmillaan satojen muuttujien järjestelmiä, joissa muun muassa tarkkaillaan kenen kanssa olemme tekemisissä, millaisista sivuista ja postauksista tykkäämme, ja mistä ystäväpiirimme pitää.

Systeemin hyvä puoli on se, että se karsii turhaa informaatiota pois, huono puoli on se, että se karsii myös oleellista tietoa.

Suosittelualgoritmit pitävät meidät kuplassa

"Internet näyttää sitä mitä haluamme nähdä, ei sitä mitä meidän pitäisi nähdä. Ongelma on siinä, ettemme voi päättää mitä kuplaamme tulee, tai tietää mitä sieltä jää pois."
― Eli Pariser

Ilmiöstä kirjan kirjoittanut internetaktivisti Eli Pariser kutsuu asiaa suodatuskuplaksi.

Poliittisesti aktiivinen Pariser huolestui kun hänen Facebookin uutisvirrastaan alkoi kadota konservatiivien ystävien postaukset. Kävi ilmi, että Facebookin algoritmit tarkkailivat, mitä linkkejä hän oli klikkaillut, ja alkoivat sen jälkeen suodattaa uutisvirran sisältöä miellyttääkseen Pariseria. Samanlaiset koodit ohjaavat meidän kaikkien somevirtoja ja median käyttöä.

Muun muassa Facebook, Instagram, Twitter, Spotify, Netflix, Yle Areena ja Google nojaavat vahvasti algoritmien käyttöön. Jokaisella on oma tapansa hyödyntää käyttäjistä kerättyä tietoa.

Alla olevassa videossa käydään läpi miten Facebook, Spotify ja Yle Areena käyttävät algoritmeja. Miten ja miksi tiettyjä sisältöjä nostetaan.

Hakutuloksesi eivät ole samat kuin muiden

"Hakukone kuvittelee että haluat aina tietyn tyyppistä tietoa. Jos hakukoneesta tulee ajattelun isäntä, niin ihminen ei enää ole oman ajattelunsa herra"
― Aivotutkija Kiti Müller
"On ironista, että suosittelualgoritmien hyödyntäminen ja hakukoneiden käytön yleistyminen mitä luultavimmin lisäävät tiedon sijasta tietämättömyyttä."
― Professori Tomas Chamorro-Premuzic

Aivotutkija Kiti Müller haluaisi altistaa ihmiset mahdollisimman varhain monenlaiselle tiedolle. Hän katsoo, että jos ristiriitaiseen tietoon ei totu nuorena, se alkaa aikuisena ahdistaa.

Müller on ollut mukana Aalto-yliopiston, Helsingin yliopiston ja Työterveyslaitoksen yhteisessä Tiedon vallankumous -hankkeessa, jonka päämäärä on saada monipuolista tietoa kaikkien ulottuville.

Informaatiokuplalla on suotuisat kehittymisolosuhteet, koska me ihmiset olemme lähtökohtaisesti taipuvaisia puoltamaan ennakkokäsityksiämme tukevaa informaatiota. Tieteessä tätä sanotaan vahvistusvinoumaksi.

"Tutkimukset ovat osoittaneet, että vaikka suurin osa ihmisistä vastaanottaa informaatiota, joka sopii heidän mielipiteilleen, niin vastakkaiset mielipiteet vähentävät ennakkoluuloja ja vahvistavat luovaa ajattelua", sanoo liiketalouspsykologian professori Tomas Chamorro-Premuzic.

Ja jatkaa: "Joten on ironista, että hakukoneiden käytön yleistyminen ja suosittelualgoritmit mitä luultavimmin lisäävät tietämättömyyttä kuin tietoa."

Google-haku on osaksi personoitu

Googlen hakukoneen tuloksiin vaikuttavat sivujen suosion ja tiedon täsmällisyyden lisäksi myös käyttäjän tiedot.

Google ei kerro tarkkoja tietoja algoritmeistaan. Ulkopuolisten tutkimusten mukaan tuloksiin vaikuttavat mm. hakuhistoriasi, selaimesi, mahdolliset gmail-viestisi, sekä sijaintisi. Usein oletetaan, että universaalisti tärkeimmät ja oleellisimmat tiedot löytyvät hakutulosten kärjestä, mutta todellisuudessa kärjessä ovat juuri kyseiselle käyttäjälle algoritmin arvelevat oleellisemmat tulokset. Standardoitua hakutulosta ei enää ole olemassa.

Eli Pariser kertoo pitämässään Ted-puheessa esimerkin.

Hän pyysi kahta ystäväänsä tekemään Egyptin kansannousun jälkimainingeissa haun "Egypt". Toinen ystävistä sai tulokseksi uutisia mielenosoituksista, toinen yleistietoa ja linkkejä matkailuaiheisille sivuille.

Mikä on tärkeää ja kenellä on oikeus päättää se?

"Juuri nyt etupihallasi kuoleva orava saattaa olla sinulle oleellisempi tapahtuma kuin Afrikassa kuolevat ihmiset"― Facebookin perustaja Mark Zuckerberg

Algoritmien vaikutusta on vaikeaa arvioida, sillä emme tiedä, millä perusteilla meitä ohjataan tiedon pariin. Datan suodattaminen tapahtuu piilossa. Suuret monikansalliset yhtiöt eivät paljasta liikesalaisuuksiksi luokittelemiaan algoritmejaan.

Myös sosiaalisen median informaatiokuplaa on hankalaa huomata, sillä tiedon ja käyttäjän välissä on algoritmien lisäksi sisältöjä jakavat ja suosittelevat kaverit.

Kavereiden kautta tiedot ja mielipiteet siirtyvät luontevasti, joten dataa taustalla jauhavat algoritmit unohtuvat helposti.

"Olemme teknologiayritys, emme mediafirma", on Facebookin perustaja Mark Zuckerberg toistanut useaan kertaan viimeisten vuosien aikana.

Mutta vaikka Zuckerberg ei pidä Facebookia mediana, niin sen rooli tiedonvälityksessä on merkittävä. Tuoreen tutkimuksen mukaan lähes puolet amerikkalaisista aikuisista näkevät uutisensa ensisijassa Facebookissa.

Facebookia on arvosteltu siitä, että suosittelujen painottaminen perustuu käyttäjien tykkäyksiin “oikeiden tärkeiden uutisten” sijasta. Zuckerberg on vedonnut käyttäjien palvelemiseen.

"Juuri nyt etupihallasi kuoleva orava saattaa olla sinulle oleellisempi tapahtuma kuin Afrikassa kuolevat ihmiset", on Zuckerberg perustellut suosittelualgoritmeja.

Kyllä, kotipihan tapahtumat voivat tuntua Afrikan tapahtumia mielenkiintoisemmilta, mutta onko silti järkevää ulkoistaa oleellisuuden arvioiminen koneille?

Kuka määrittelee, mikä on tärkeeä?

Kukaan tuskin pystyy määrittelemään mikä on kaikille relevanttia ja tärkeää tietoa, mutta suurin osa lienee samoilla linjoilla siitä, että vastakkaisille mielipiteille altistuminen, väittelyihin osallistuminen ja monipuolisten näkökulmien ymmärtäminen ovat maailmankuvan tärkeitä rakennuspalikoita.

Netissä on niin paljon informaatiota, että jonkinlainen esivalinta ja arvottaminen on lähes välttämätöntä, jotta pääsemme oleellisen tiedon äärelle.

Algoritmit sisältävät paljon koodia, keräävät runsaasti dataa ja analysoivat sitä tehokkaasti, mutta ne ovat ihmisten kehittämiä ja sisältävät hyvin paljon inhimillisiä valintoja. Näistä valinnoista emme tiedä juuri mitään.

Algoritmien avoimuutta on alettu kyseenalaistaa jo monella tavalla. Muun muassa Saksan liittokansleri Angela Merkel on vaatinut läpinäkyvyyttä mediajättiläisten algoritmien käyttöön.

On vaikeaa kaivata jotain minkä olemassaolosta ei tiedä. Jos näemme ja koemme asiat, tapahtumat ja jopa faktat vain tietynlaisesta näkökulmasta, niin mistä uudet ajatukset ja ideat tulevat?

Ford-autotehtaan perustaja ja maailman mullistaneen T-Ford-automallin isä Henry Ford on sanottu kiteyttäneen uusien ideoiden ja luutuneiden ajatusten eron näin:

"Jos olisin kysynyt ihmisiltä mitä he haluavat, he olisivat vastanneet: nopeampia hevosia."

Paketointihaaste: Näin paketoit luovasti kaapista löytyvillä tarvikkeilla

$
0
0

Lahjassa tärkeintä ei ole kimmeltävä lahjapaperi vaan yllätys, saajan huomioiminen ja tietenkin se, ettei paketti ole pehmeä! Luova jouluaskartelija loihtii paketit kotoa löytyvistä tarvikkeista. Katso vinkit videolta.

Lue lisää:

Kysyimme teiltä hulluinta saamaanne joululahjaa – Tässä parhaat vastaukset!

Keräsimme marraskuussa Kuningaskuluttajan katsojilta kokemuksia oudoista joululahjoista. Kiitokseksi niistä teimme videon, jolla kerromme, miten oudosta lahjasta tehdään paras lahja. Saimme vastaukseksi kymmeniä puhuttelevia tarinoita lahjoista - ja niiden antajista.

Lähettämistänne tarinoista nousi esille joitakin yhdistäviä tekijöitä.

Kuningaskuluttajan toimitus kiittää kuluneista vuosista ja toivottaa hyvää joulua!

$
0
0

On aika sanoa iso KIITOS meiltä kaikilta teille kaikille. Kuningaskuluttaja jatkaa nyt verkossa Airi Saastamoisen voimin, kuvan väki vilkuttaa ja siirtyy alkuvuonna uusien sorvien äärelle. Ohjelman ja verkkosivujen tulevaisuudesta päätetään tarkemmin kevään aikana, toivottavasti pääsemme metelöimään kuluttajien puolesta taas isommallakin joukolla. Hyvää ja rauhaisaa joulua!


Kuningasvalittaja katkoo tikkuja, aukoo pakkauksia, punnitsee kuoria ja mittaa wc-paperia

$
0
0

Ei niin pientä asiaa etteikö siitä voisi valittaa. Kuningaskuluttajan toimittajat heittäytyvät hankaliksi ja vapauttavat sisäisen valittajansa.

Mihin kelpaa puutavara, jota meille erilaisina tikkuina myydään?

Arkeemme kuuluu isoja ja pieniä asioita. Pieniin kuuluvat erilaiset tikut, joiden puuttuminen tai katkeaminen ratkaisevalla hetkellä saattaa aiheuttaa katastrofin. Liisa Vihmanen tekee tikuista asiaa.

Miksei voi unboxata loppuun saakka?

Ylisuuret ja vaikeasti avattavat pakkaukset ovat pännineet ihmisiä Kuningaskuluttajan koko 26-vuotisen historian ajan. — Turhaanko? Airi Saastamoinen yrittää olla trendikäs ja löytää uuden syyn valittaa.

Paljonko maksat kuorista?

On mukavaa, että kuoret suojaavat hedelmiä ja vihanneksia, mutta niistäkin pitää maksaa. Eikä kerta riitä: kun kuoret vie biojätekeräykseen, saa maksaa uudestaan - jätemaksun muodossa! Katja Solla punnitsee lähellä ja kaukana kasvaneita hedelmiä ja vihanneksia. Yhdestä hedelmästä löytyy syötävää alle puolet painosta.

Pitääkö mitta?

Urbaanilegendan mukaan Kuningaskuluttaja on laskenut Sisu-pastillitkin. Nyt Kuningasvalittaja tekee tästäkin tarinasta totta. Lauri Miettinen tarkistaa myös yli kilometrin narukerän todellisen pituuden sekä vessapaperirullan arkkien ja tulitikkujen kappalemäärät.

Valheenpaljastaja: Näin meitä huijattiin vuonna 2016 – menitkö vipuun?

$
0
0

Veikö misinformaatio Britannian ulos EU:sta? Tekivätkö valeuutiset Trumpista presidentin? Vuonna 2016 maailma siirtyi internetin johdolla "faktojen jälkeiseen aikaan".

Viime vuoden päätteeksi kirjoitin tällä palstalla, että vuonna 2015 valeuutiset tekivät muodonmuutoksen. Aiemmin ne olivat olleet enimmäkseen julkkiksista sepitettyjä satuja ja muuta suhteellisen harmitonta. Vuonna 2015 valeuutistehtailijat kiinnostuivat politiikasta. Kehitys jatkui vuonna 2016, jolloin valeuutiset nousivat laajan yhteiskunnallisen keskustelun aiheeksi. Niiden epäiltiin vaikuttaneen Yhdysvaltain vaalitulokseen.

Yhdysvalloissa leimahtanut keskustelu on koskenut enimmäkseen valemedioita, jotka suuntaavat sisältönsä konservatiiveille ja erityisesti Donald Trumpin kannattajille. Kirjoittajat eivät kuitenkaan useinkaan ole itse republikaanien äänestäjiä, ja osa heistä toimii jopa Yhdysvaltain ulkopuolella.

Lue Valheenpaljastajan jutut aiheesta:

Viisi viraalia vaalifeikkiä Yhdysvalloista
Keitä ovat valeuutisten tekijät ja miksi he huijaavat?
Kuka perkaisi valeuutiset verkosta?
Facebook mainosti valeuutista

Toinen päättyvää vuotta leimaava keskustelu on käyty totuuden jälkeisestä ajasta. Post-fact jopa valittiin Oxford Dictionariesin vuoden sanaksi. Oxfordin yliopistopainon virallinen sanakirja määrittelee termin näin: “liittyy tilanteisiin, joissa objektiivisilla faktoilla on vähemmän vaikutusta julkiseen mielipiteeseen kuin tunteisiin vetoamisella ja henkilökohtaisilla uskomuksilla.”

Totuuden jälkeisestä ajasta tai faktojen jälkeisestä demokratiasta on puhuttu niin Britannian Brexit-äänestyksen kuin Yhdysvaltain presidentinvaalikampanjan jälkimainingeissa. Molempien kampanjoiden aikana misinformaatio levisi laajemmalle kuin väitteiden korjaukset ja suuri joukko äänestäjiä saattoi tehdä päätöksensä valheiden perusteella.

Käsitettä on kritisoitu muun muassa siitä, että ei ole koskaan ollut varsinaista faktojen hallitsemaa aikaa. On kuitenkin kiistatonta, että mediaympäristö on viime vuosina muuttunut niin radikaalisti, että misinformaation levittäminen on helpompaa kuin koskaan. Ilmiöön liittyy myös se, että asiantuntijoiden, auktoriteettien ja perinteisen median nauttima luottamus on kärsinyt vakavia kolhuja. Kenties pitäisikin puhua luottamuksen jälkeisestä ajasta (post-trust).

Lue Valheenpaljastajan juttu aiheesta täällä: Tervetuloa faktojen jälkeiseen aikaan.

Vuoden 2016 hurjimmat huhut ja valeuutiset, top viisi

1. Paavi äänestäisi Trumpia

Yksi vuoden viraaleimmista valeuutisista väitti, että Paavi Franciscus oli ilmoittanut tukevansa Donald Trumpia USA:n presidentiksi. Valeuutinen oli peräisin pariltakin eri feikkisivustolta, nimeltään WTOE 5 News ja Ending the Fed.

Kuvakaappaus Ending The Fed -julkaisun Facebook-päivityksestä..
Kuvakaappaus Ending The Fed -julkaisun Facebook-päivityksestä.. Kuva: Kuvakaappaus Ending The Fed -julkaisun Facebook-päivityksestä/Yle kuningaskuluttaja,valheenpaljastaja

Vaikka juttu oli epäuskottava, siitä tuli yksi suosituimmista valeuutisista vaalikampanjan aikana. Ending the Fedin juttu keräsi Facebookissa lähes miljoona reaktiota: tykkäyksiä, jakoja tai kommentteja.

Buzzfeedin selvityksen mukaan sekä paavijuttu että tämän listauksen seuraava tapaus kuuluivat valeuutisiin, jotka saavuttivat Facebookissa suuremman suosion kuin suosituimmat ammattimedian tekemät politiikan uutiset. Lue Buzzfeedin selvitys täältä.

Kuvakaappaus Buzzfeedin jutusta.
Kuvakaappaus Buzzfeedin jutusta. Kuva: Kuvakaappaus Buzzfeedin jutusta/Yle BuzzFeed,Kuningaskuluttaja,valheenpaljastaja

Buzzfeedin jutun on muuten kirjoittanut misinformaatioon erikoistunut Craig Silverman, jota Valheenpaljastaja haastatteli aivan ensimmäisessä artikkelissaan vuonna 2015. Tuolloin Silverman kritisoi perinteistä mediaa, joka lankeaa juoruihin ja huijauksiin verkossa.

2. Hillary Clintonin meilejä tutkinut FBI-agentti löytyi murhattuna

Ei löytynyt. Valeuutisen agenttia ei ollut olemassakaan, eikä myöskään kaupunkia Marylandissa, josta fiktiivisen agentin olematon ruumis oli valeuutisen mukaan löydetty. Agenttimurhan keksi Denver Guardian -niminen valeuutisivusto, jota ei myöskään enää ole olemassa.

Valesivusto vihjaili, että Clintonit olisivat agentin ja hänen vaimonsa kuolemien takana.

Kuvakaappaus The Denver Post -verkkolehden jutusta.
Kuvakaappaus The Denver Post -verkkolehden jutusta. Kuva: Kuvakaappaus The Denver Post -verkkolehden jutusta/Yle kuningaskuluttaja,The Denver Post,valheenpaljastaja

3. Trumpia vastaan protestoineelle maksettiin 3 500 dollaria

Donald Trump levitti itsekin mielellään huhuja siitä, että häntä vastaan mieltään osoittaneet osallistuivat protesteihin palkkion vuoksi. Tunnetun valeuutisten kirjoittajan Paul Hornerin sepittämä juttu mielenosoittajasta, jolle olisi maksettu 3500 dollaria, levisi Facebookissa hurjaa vauhtia ja muuttui nopeasti totuudeksi monissa Trumpin kannattajaryhmissä. Se oli peräisin Hornerin sivustolta abcnews.com.co, joka on esittävinään ABC News -uutisivustoa, mutta ei todellisuudessa muistuta aitoa uutissivustoa pätkääkään.

Kuvakaappaus abcnews.com.co -sivustolta.
Kuvakaappaus abcnews.com.co -sivustolta. Kuva: Kuvakaappaus abcnews.com.co -sivustolta/Yle Kuningaskuluttaja (Tv),valemedia,valheenpaljastaja
Kuvakaappaus abcnews.com.co -sivustolta.
Kuvakaappaus abcnews.com.co -sivustolta. Kuva: Kuvakaappaus abcnews.com.co -sivustolta/Yle Kuningaskuluttaja,valheenpaljastaja

4. Ulkomaalaisen pedofiilin pakettiauto osoittautui koulutaksiksi

Suomalaisilla valeuutisilla on huomattavan usein rasistinen motiivi. Turvapaikanhakijoita ja pakolaisia koskevia vääriksi osoitettuja tarinoita on liikkunut erityisen paljon vuodesta 2015 asti. Epäilyttäviä hahmoja havaitaan siellä sun täällä, etenkin uimahalleissa ja koulujen tienoilla. Huhut alkavat usein sosiaalisesta mediasta ja päätyvät sitten muka-uutisiksi vale- ja vihasivustoille. Otetaan tähän esimerkkinä tyypillinen valeuutinen, joka lietsoo paniikkia ja hysteriaa.

Espoossa levisi vuoden alkupuolella huhu, jonka mukaan 8-vuotiasta tyttöä olisi yritetty kaapata siniseen pakettiautoon. Poliisi sai asiasta ilmoituksen. MV-lehti levitti Facebookista poimittua huhua, jonka mukaan epäilyttävä henkilö pakettiautossa olisi ulkomaalainen. Poliisi selvitti, että kyseessä oli normaali koulutaksi.

Kymmeniä vastaavia huhuja ja valeuutisia löydät Huhumyllystä, joka sijoittaa Suomen kartalle vääriksi todistettuja huhuja, joita turvapaikanhakijoista ja pakolaisista on levitetty.

Kuvakaappaus Kalevan uutisesta.
Kuvakaappaus Kalevan uutisesta. Kuva: Kuvakaappaus Kalevan uutisesta/Ylle kuningaskuluttaja,valheenpaljastaja

5. Irlanti ottaa vastaan “Trump-pakolaisia” Yhdysvalloista

Kas, Irlanti on yhdessä Kanadan kanssa ilmoittanut, että vaalitulokseen pettyneet amerikkalaiset ovat tervetulleita hakemaan turvapaikkaa. No, ei Kanada ole moista sanonut, eikä Irlannissakaan tarjota turvapaikkoja näin heppoisista syistä. Lisäksi valeuutisen tekstissä puhuttiin vain Inishturkin saaresta, ei koko Irlannista. Juttu levisi kuitenkin laajalle ja keräsi yli 800 000 Facebook-reaktiota. Moni luki vain otsikon ja uskoi, että Irlanti on virallisesti hyväksymässä “Trump-pakolaiset”.

Juttu oli peräisin Winning Democrats -sivustolta, mutta se on sittemmin poistettu. Uutinen perustui väärään tulkintaan Irish Centralin jutusta, jossa haastateltiin Inishturkin kehitysjohtajaa, joka toivoi uusia asukkaita autiotuvalle saarelle – vaikkapa amerikkalaisia. Juttu ei puhunut pakolaisista.

Irlantilaislehti The Journal tarkisti faktat ja julisti koko jutun hölynpölyksi.

Kuvakaappaus The Journalin jutusta.
Kuvakaappaus The Journalin jutusta. Kuva: Kuvakaappaus The Journalin jutusta/Yle kuningaskuluttaja,Kuningaskuluttaja,valheenpaljastaja

Mihin lankaan menit itse? Kerro kommenteissa.

Valheenpaljastaja käsittelee käsittelee faktaa ja fiktiota uutisissa ja sosiaalisessa mediassa joka toinen viikko. Lähetä juttuvinkki: valheenpaljastaja@gmail.com.
Vuonna 2017 löydät Valheenpaljastajan Yle Oppimisen sivuilta.

edit 11.1.2017 Lisätty asiasana ja siirretty Yle Oppiminen alle

Kymmenen kysymystä reilusta matkailusta

$
0
0

Reilu matkailu, jossa turismin ja matkailun aiheuttamia epäkohtia pyritään minimoimaan, on monelle tuttu ideatasolla. Mutta mitä se konkreettisesti tarkoittaa? Videolla Turre Turisti matkailee reilusti Helsingissä. Pyysimme myös Reilun matkailun yhdistykseltä vastaukset kymmeneen kysymykseen, jotka stressaavat lomailijoita eniten.

Reilun matkailun yhdistys jakaa tietoa kestävästä matkailusta niin matkailijoille kuin alan toimijoille. Vastaamassa on yhdistyksen puheenjohtaja Tytti Mc Veigh.

1. Ovatko reilu matkailu ja kestävä matkailu sama asia?

Kyllä, saman asian äärellä ollaan. Molemmat termit tarkoittavat eettistä matkailua. Jos halutaan tehdä ero, niin reilussa matkailussa puhutaan enemmän matkailun sosiaalisista aspekteista, kun taas kestävä matkailu viittaa enemmän ympäristöön.

2. Omatoimimatka vai valmismatka?

Kummankin voi tehdä hyvin ja huonosti. Tämä on tylsä vastaus. Kyse on aina siitä, miten matkailija käyttäytyy siellä kohteessa, ruohonjuuritasolla.

Toivoisin, että valmismatkoilla kestävä matkailu olisi tehty asiakkaalle helpoksi valinnaksi. Samaan tapaan kuin matkailija erilaisia palveluja valitessaan voi rastittaa loman, joka ‘sopii lapsiperheille’ tai ‘aikuiseen makuun’, niin miksei voisi rastittaa myös haluavansa kestävän lomamatkan? Toki parhaimmillaan se pitäisi tulla ilman rastiakin.

Valmismatkojen järjestäjillä on paljon vaikutusvaltaa.

Valmismatkalla ja omatoimimatkalla on hyvät ja huonot puolensa. Myös valmismatkalla voi itse valita hotellin, ainakin rajatulta listalta. Tietysti, jos millään listalla olevista hotelleista ei ole ympäristötavoitteita, niin sitten se on vaikeaa. Omatoimimatkalla voi tietysti valita juuri sellaisen hotellin kuin haluaa. Mutta valmismatkojen matkanjärjestäjillä on aika paljon vaikutusvaltaa hotelleihin, eli ne pystyvät painostamaan niitä toimimaan tietyllä tavalla.

Liikkumisen suhteen valmismatkoilla yleensä aina lennetään kohteeseen, omatoimimatkalla sen sijaan on mahdollista kulkea vaikka sähköjunalla.

3. Seikkailijana viidakossa vai turistina Torremolinoksessa?

Mikään ei ole mustavalkoista, mutta Torremolinokseen matkustaminen on siinä mielessä reilumpaa, että siellä infrastruktuuri on rakennettu kestämään tietty turistikuorma.

Jos moni lähtee seikkailulle viidakkoon, eihän se sitä kestä.

Jos kovin moni lähtee kahden viikon seikkailulle viidakkoon, eihän se viidakko sitä kestä. Esimerkiksi Himalajalla ja Balilla turistien aiheuttamasta roskaamisesta on tullut ongelmia. Infrastruktuurin puuttuminen rasittaa myös paikallisia. Barcelona ja Venetsia ovat paikkoja, joissa turismin kantokyky on jo ylitetty.

4. Onko reilua piipahtaa viikonlopuksi Pariisiin tai Lontooseen?

Se on juuri sellaista matkailua, matkailun pikaruokaa, mitä ei voi hyvällä omallatunnolla suositella. Aina kun on mahdollista, kohteessa kannattaisi viipyä pidempään ja matkustaa harvemmin.

Matkailun pikaruokaa ei voi hyvällä omallatunnolla suositella.

Lisäksi jos voi valita, suosittuihin kaupunkikohteisiin olisi hyvä matkustaa mieluiten vilkkaimman sesongin ulkopuolella, koska se tasaa turistimassoja. Siten saadaan tasattua myös sesonkityöntekijöiden työtaakkaa, vedenkulutusta ja jätehuollon kuormittumista.

5. Voiko halpalennolla matkustaa reilusti?

Sillä ei ole väliä, onko kyse ns. halpalentoyhtiöstä vaan sillä, kuinka uusi laivasto on. Lentojen kohdalla puhutaan päästöjen ympäristövaikutuksista. Itseasiassa monilla halpalentoyhtiöillä on uusi laivasto, koska ne ovat uusia firmoja. Toki jotkut ostavat koneensa käytettyinä. Näin listauksen, jossa USA:n lentoyhtiöt oli rankattu laivaston iän perusteella ja sillä listalla halpalentoyhtiö Spirit Airlines oli kakkosena. Myös Finnair on koko ajan uusimassa laivastoaan, joka on hyvä asia.

Sillä on väliä, kuinka suoraan kohteeseen lennetään.

Toinen lentomatkustamisen kannalta oleellinen asia on, kuinka suoraan kohteeseen lennetään. Nousut ja laskut kuluttavat polttoainetta. Usein välilaskulliset lennot ovat kuitenkin halvimpia, sillä ihmiset halutaan tuoda tietyille hubeille.

Mutta olipa matkustustapa mikä hyvänsä, niin siellä kohteessa voi kuka tahansa tehdä hyviä päätöksiä: säästää energiaa ja vettä, kulkea julkisilla jne.

6. Onko jokin valmismatkafirma reilumpi ja kestävämpi kuin toinen?

Lähtökohtaisesti Suomessa toimivilla suurilla matkanjärjestäjillä on perusasiat kunnossa, mutta kaipaamme niiden vastuullisuustyöhön enemmän avoimuutta ja rohkeutta. Asiakkaat eivät hirveästi kysele näistä asioista eivätkä siten vaadi parempaa tarjontaa, mutta mielestämme asia voisi olla myös toisinpäin, eli reilusta matkailusta voisi tulla kilpailuvaltti.

Asiakkaat eivät hirveästi kysele, eivätkä vaadi parempaa tarjontaa.

Suomessa toimivista suurista matkanjärjestäjistä Tjäreborg ja TUI ovat ulkomaisessa omistuksessa ja niiden strategiat ja ohjeistukset tulevat muualta. Aurinkomatkojen info kestävästä matkailusta on edellisiä vaatimattomampi, mutta kyse voi olla myös yritysvastuutyöhön suunnatuista resursseista. Toisaalta, vaikka kestävän matkailun periaatteita olisikin paljon, on vaikea sanoa, miten ne käytännössä toimivat. Näyttäisi siltä, että tällä hetkellä ihmisiä kiinnostaa erityisesti eläinten kohtelu kohdemaissa.

Tuotekehityspäällikkö Hanna Seppä Aurinkomatkoista kertoi, että yhtiö julkaisee uuden kestävän matkailun strategian tammikuussa 2017. Osa Aurinkomatkojen kestävän matkailun konkreettisista toimista löytyy kohdekansioista paikan päältä.

7. Voiko matkailun sertifikaatteihin luottaa?

Matkalualan sertifikaatteja on varmaan viisisataa. Myös meille on haastavaa pysyä kärryillä niiden kanssa. Mutta on muutama sertifikaatti, jotka on todettu luotettaviksi: Esimerkiksi pohjoismainen joutsenmerkki, joka annetaan hotelleille, on tosi tiukka. Uudempia, kansainvälisiä sertifikaatteja ovat Travel life ja Green Key.

Mutta on sellaisiakin sertifikaatteja, jotka voi ostaa. Niissä vain luvataan jotakin, mutta tavoitteita ei seurata eikä laiminlyöntejä sanktioida. Näitä on aika paljon. Mutta vaikka sertifikaattia ei olisi, niin se ei tarkoita, että hotelli olisi automaattisesti huono. Pienellä hotellilla ei välttämättä ole varaa ryhtyä siihen prosessiin. Ja aina voi soittaa paikan päälle ja kysyä, miten teillä hoidetaan näitä asioita.

Kohdemaissa, joissa korruptio on yleistä, se voi ulottua myös matkailun pariin.

En usko että Suomessa olisi sertifikaatteja, jotka eivät pidä mitä lupaavat. Mutta on kohdemaita, joissa korruptio on yleistä, ja se voi ulottua myös matkailun pariin. Pitää myös muistaa, että hotellien sertifikaatit liittyvät etupäässä ympäristöön eivätkä ne kerro mitään henkilöstön palkkauksesta, työoloista tai työsuhteista. Tai siitä, kuinka pystytään torjumaan vaikkapa lapsiseksiturismia. Mutta sen ne kertovat, että ollaan valmiita tekemään jotakin ja se on hyvä lähtökohta. Valitettavasti suuri osa matkailijoista ei ainakaan vielä osaa kysyä sertifikaateista.

8. Voiko Venetsiassa tai muissa liiasta turismista kärsivissä paikoissa mitenkään matkustaa reilusti ja kestävästi?

Missä tahansa voi matkustaa kestävästi, kun ottaa huomioon paikalliskulttuurin, paikallisväestön sekä lomakohteen ongelmat. Reilun matkailun yhdistys ei kannusta boikotoimaan mitään kohdetta. Boikotit ovat henkilökohtaisia päätöksiä. Jokainen päättää itse, mitä haluaa omilla rahoillaan tukea.

Reilun matkailun yhdistys ei kannusta boikotoimaan.

Yksi hyvä keino vaikuttaa on ottaa selvää, kuinka voisi olla lisäämättä liikaturismin aiheuttamia ongelmia. Venetsiassa voisi vaikka majoittua kaupungin ulkopuolelle. Ykkösohjeemme on, että otetaan aina etukäteen selvää kohteesta, mihin ollaan matkustamassa. Että miten juuri siellä voisi matkustaa kestävästi.

AirBnB-vastamainos Berliinissä.
Berliinissä paikalliset kampanjoivat AirBnB-majoitusta vastaan, koska asuntojen siirtyminen lyhytaikaiseen vuokraukseen matkailijoille on nostanut vuokria koko kaupungissa. AirBnB-vastamainos Berliinissä. Kuva: Yle/Liisa Vihmanen Airbnb,kuningaskuluttaja,matkailu,vastamainos

9. Onko paikkoja, joita eettiseen matkailuun panostavan turistin kannattaisi välttää?

Kuten sanoin, emme kannusta boikotteihin. Minun henkilökohtaisella listallani punaisella ovat Dubai ja Las Vegas. Ne ovat paikkoja, joissa keskelle autiomaata on rakennettu älyttömiä keitaita, jossa tarvitaan hirveästi vettä ja energiaa, joita siellä ei ole ja ne joudutaan tuomaan sinne jostakin muualta. Jokia kuivuu ja maanviljelijöille ei riitä tarpeeksi vettä, koska se menee hotelleihin.

Minun listallani punaisella ovat Dubai ja Las Vegas.

Dubai on tosin väittänyt, että muutaman vuoden päästä se pystyisi kattamaan kaiken energiantarpeensa aurinkoenergialla. Mutta energian lisäksi heillä on muitakin ongelmia, kuten ihmisoikeudet. Moni myös miettii, voiko Turkkiin ja Israeliin matkustaa niiden poliittisen tilanteen vuoksi.

Tytti McVeigh
Tytti McVeigh Tytti McVeigh Kuva: Tytti McVeigh kuningaskuluttaja,matkailu,tytti mcveigh

10. Onko reilu ja kestävä matkailu parhaimmillaan sitä, ettei matkusteta mihinkään?

Jos puhutaan ympäristön kannalta niin tottakai. Mutta jos puhutaan matkailun positiivisista vaikutuksista, niin sittenhän ne jäisivät kokonaan saamatta. On kohteita, jotka ovat kokonaan riippuvaisia matkailusta. Niiden talous kuihtuisi, jos matkailu loppuisi kokonaan.

On kohteita, jotka ovat kokonaan riippuvaisia matkailusta.

Ideaalitilanteessa matkailu voi saattaa erilaisia ihmisiä vuorovaikutukseen keskenään ja edistää jopa rauhaa. Ylipäätään matkailun avulla voidaan oppia kokemuksellisesti muista kulttuureista. Joten siinä mielessä se, että ei matkusteta mihinkään, ei ole kestävin vaihtoehto.

Kotitalouksien hävikkiruoasta yhtä isot ilmastovaikutukset kuin 100 000 auton päästöistä

$
0
0

Jääkaapin ylähyllyllä on vanhaksi mennyttä ruokaa eikä viime viikon illallisjämiä syönyt kukaan. On pakko heittää pois ja kompostiin. Taas. Juuri näin syntyy ruokahävikki. Ruoan haaskauksen mittasuhteet ovat jo ekologisesti ja taloudellisesti kestämättömät. EU:n alueella heitetään pois vuosittain 88 miljoonaa tonnia ruokaa, noin viidennes tuotetusta.

Suomessa ruokahävikkiä syntyy 450 miljoonaa kiloa vuodessa. Pelkästään kotitaloudet heittävät pois 120–160 miljoonaa kiloa. Rahassa se vastaa 500 miljoonaa euroa, ilmastovaikutuksiltaan 100 000 auton vuosipäästöjä.

Sitä, miksi ja miten haaskaamme ruokaa, pohdittiin Tieteen päivillä lauantaina 14.1. Helsingissä.

Sinäkin heität 24 kiloa ruokaa roskiin joka vuosi

Katsotaan tarkemmin. Isoin ruokahävikki syntyy kotitalouksissa, Suomessa keskimäärin 24 kiloa vuodessa henkilöä kohden. Isoissa perheissä syntyy eniten hävikkiä, mutta kun lukuja lasketaan henkeä kohden, tilastoa johtavat yksin asuvat naiset.

Mitä sitten heitetään pois? Haaskuulistan kärjessä ovat tuoretuotteet, kuten vihannekset ja hedelmät, kotona valmistettu ruoka, maitotuotteet sekä valmis- ja noutoruoat. Sitten tulee leipä.

kasviksia puisella pöydällä
Eniten kotitalouksissa heitetään pois vihanneksia ja hedelmiä. kasviksia puisella pöydällä Kuva: Yle/Tiede prisma studio

Ainakin leipä yllättää. Mistä ihmeestä on kyse?

- Leipää heitetään pois paitsi pilaantuessa, myös kun se koetaan vanhaksi ja kuivaksi, vaikka se olisi vielä syötävää. Myös päiväysmerkinnät vaikuttavat, vaikka leipä usein säilyy pitempään kuin merkintä ilmoittaa, sanoo tutkija Kirsi Silvennoinen Luonnonvarakeskuksesta.

Usein ruokaa ostetaan liikaa. Kasvikset ehtivät pilaantua jääkaappiin. Suunniteltuja ruokia ei tehdäkään ja ainekset menevät pilalle. Hinnalla ei näytä olevan juuri vaikutusta: pois heitetään sekä halpaa että kallista.

Tiesitkö tämän ruokahävikistä?

  • Neljänneksellä koko maailman ruokahävikistä ruokkisi kaikki aliravitut ihmiset.
  • C-vitamiinin hävikki kattaisi 90 miljoonan ihmisen päivittäisen tarpeen.
  • Ranska kielsi ensimmäisenä maana ruokajätteen. Ruokaa ei saa heittää roskiin, vaan se on jaettava eteenpäin hyväntekeväisyyteen ja ruokapankeille.
  • Hävikkiä syntyy eniten kotitalouksista, ravitsemispalveluista ja kaupasta.
  • YK:n kestävän kehityksen tavoite on vähentää hävikki puoleen vuoteen 2030 mennessä.
  • Suomessa kotitalouksien hävikkiä on mitattu päiväkirjatutkimuksilla ja kaatopaikoilla tehtävillä lajittelututkimuksilla.

Arvostatko ruokaa?

Se, että ihmiset heittävät pois niin paljon itsetehtyä ruokaa, harmittaa Silvennoista.

- Siinä menee hukkaan myös työ ja vaiva, joka on käytetty ruoan valmistamiseen. Usein syynä on, että ruokaa tehdään liikaa. Tässä auttaisi että opittaisiin tekemään oikea määrä ja ylijäänyt ruoka säilytettäisiin ja syötäisiin myöhemmin, Silvennoinen sanoo.

Oikeastaan kyse on siis elämänhallinnasta, suunnittelusta ja arvoistakin. Siitä, miten miettii syömisensä etukäteen ja miten paljon arvostaa tekemäänsä ruokaa.

kasvisruokaa lautasella
kasvisruokaa lautasella Kuva: Yle/Tiede prisma studio

Tutkijat sanovat, että kotitalouksien ruoanhaaskuu johtuu suunnittelemattomuudesta, arjen muutoksista sekä keittiötaitojen ja viitseliäisyyden heikkenemisestä. Tähteitä ei hyödynnetä ja parasta ennen -elintarvikkeet heitetään pois merkityn päivämäärän jälkeen.

Kyse on myös ostokäyttäytymisestä. Ruokaa haalitaan kaupasta liikaa. Tähän vaikuttaa muun muassa se, että pieniä pakkauksia ei ole tarjolla tai ne ovat suhteessa kalliimpia. Toisaalta jos ostoksilla käydään pari kertaa viikossa isoissa marketeissa, kotiin kannetaan helposti isoja kertasatseja.

Ravintoloissa ruokaa valmistetaan liikaa

Toiseksi eniten hävikkiä syntyy ravitsemuspalveluissa. Toisin kuin usein ajatellaan, siellä suurin hukkaruoka ei synny siitä, ruokaa otetaan liikaa, vaan siitä, että ruokaa valmistetaan liikaa.

- Tarjoiluhävikkiä voi vähentää mittaamalla ja seuraamalla, missä vaiheessa sitä syntyy ja millaisesta ruoasta. Tärkeää on ravintolan kokonaishallinta, ruokalistojen suunnittelu ja asiakastuntemus. Ruoan jaksoittainen tarjollelaitto voi myös auttaa, Silvennoinen sanoo.

spagettia laitetaan lautaselta roskiin
Ravintoloissa hukkaruoka ei synny siitä, että ruokaa otetaan liikaa, vaan siitä että sitä valmistetaan liikaa. spagettia laitetaan lautaselta roskiin Kuva: Shutterstock prisma studio

Digitalisaatiota ja mobiiliteknologiaa hyödyntävät sovellukset kuten Wolt ja Foodora sekä hävikkiruokaravintolat iskevät myös tähän väliin. Silvennoinen uskoo, että ruoan ulosmyynti tällaisten uusien palvelujen kautta voi jonkin verran vähentää ravintoloiden hävikkiä.

- Ne toimivat, jos konsepti sopii ravintolan toimintaan. Tosin hävikki on silloin jo syntynyt. Parempi olisi kun ruoan määrän arviointi onnistuisi mahdollisimman hyvin jo etukäteen, hän sanoo.

Tutkimus pyrkii löytämään keinoja ehkäistä ruoan haaskausta, ohjata syömäkelpoinen ruokatakaisin ruokaketjuun ja syömäkelvoton hävikki ravinteina maatalouden hyötykäyttöön.

Kirjoittaja: Leena-Kaisa Laakso

Tieteen päivät järjestetään Helsingissä 11.-15.1.2017. Tieteen päivät on suurelle yleisölle suunnattu, kaikki tieteenalat kattava tiedetapahtuma, jossa eri alojen tutkijat kertovat laaja-alaisesti tieteestä ja tutkimuksesta sekä tieteen mahdollisuuksista.

Valheenpaljastajan Johanna Vehkoo: En arvannut, kuinka isoksi ilmiöksi valeuutiset paisuvat

$
0
0

Valheenpaljastaja-juttusarja toi valeuutiset ja verkkohuijaukset päivänvaloon kohta kaksi vuotta sitten. Suosittua juttusarjaa kirjoittaa toimittaja Johanna Vehkoo. Sarjan alkaessa hän ei arvannut, kuinka nopeasti valeuutiset ja harhaanjohtava informaatio valloittavat maailman.

Faktaa ja fiktiota uutisissa ja sosiaalisessa mediassa käsittelevä Valheenpaljastaja on parin vuoden aikana hankkinut uskollisen lukijakunnan.

Valheenpaljastaja haluaa tehdä verkon faktantarkistuksen keinoista kansalaistaitoja.

Kolumneissa on ruodittu mm. huuhaata suomalaismedioissa, julkaistu listoja vale- ja vihamedioista sekä annettu konkreettisia työkaluja faktantarkistukseen verkossa.

Valheenpaljastaja on noussut Suomen johtavaksi vahtikoiraksi sosiaalisen median ja uutisten faktojen tarkistajana. Viime vuonna Tutkivan journalismin yhdistys palkitsi juttusarjan Jääraappa-palkinnolla yhteiskunnan avoimuuden edistämisestä.

Johanna Vehkoo, arvasitko sarjaa aloittaessasi, millaiset mittasuhteet aihe saa, esimerkiksi USA:n presidentinvaalien myötä?

– Aloittaessani olin aika varma, että valeuutiset ja harhaanjohtava informaatio ovat mediassa piilotettu ja väheksytty aihe. Minulla oli vahva tuntuma siitä, että aihe nousee nousee keskusteluun ja että sillä tulee olemaan yhteiskunnallista merkitystä. Ilmiön saama mittakaava on kuitenkin ollut selvästi suurempi kuin osasin odottaa!

– Jo Valheenpaljastajan aloittaessa vuonna 2015 tiedettiin, että Yhdysvalloissa monet valeuutissivustot pitävät kohderyhmänään kaikkein konservatiivisimmin ajattelevia ihmisiä. Se nähtiin nyt selvästi USA:n presidentinvaalien alla. Republikaanien äärikonservatiivisimpiin siipiin tuupattiin valeuutisia kaikkein eniten.

Mistä sait idean Valheenpaljastaja-sarjaan?

– Aihepiiri, eli faktan ja fiktion rajamaasto, sekä harhaanjohtava informaatio olivat kiinnostaneet minua pitkään. Käsittelin faktantarkistusta jo 2011 ilmestyneessä kirjassani. Sen jälkeen kirjoitin muutaman kolumnin salaliittoteorioista ja niihin uskovista ihmisistä.

– Idean taustalla oli toinenkin syy: tutkimushankkeeni USA:ssa alkuvuonna 2015. Perehdyin tuolloin faktantarkistuksen teoriaan ja työkaluihin Wilson Centerissä Washington DC:ssä.

Millaista palautetta olet saanut?

– Saan henkilökohtaisesti enemmän positiivista kuin negatiivista palautetta. Koska negatiivinen palaute saattaa kuitenkin olla hyvinkin aggressiivista, se tuppaa peittämään alleen hyvät jutut - ja se on sääli. Arvasin tietenkin ennakkoon, että voimakkaita tunteita herättävät aiheet tuovat negatiivista palautetta.

– Saan myös silloin tällöin palautetta tyyliin “Kuka valeuutisiin muka uskoo?” tai “Eivätkö kaikki tämän jo tiedä?”. Eivät tiedä.

Kolme perustaitoa faktojen tarkistukseen


  1. Lue lähdekriittisellä mielellä.
    Jokaiselle faktaväitteelle pitää löytyä lähde. Etene esimerkiksi näin: Perustuuko tämä johonkin? Kerrotaanko tässä, mihin se perustuu? Voinko itse päätellä, mihin se perustuu? Onko jossain muualla kirjoitettu tästä? Onko jossain luotettavassa uutislähteessä kerrottu tästä ja mitä?

  2. Opettele käyttämään Googlen kuvahakua.
    Se on nopeata ja yksinkertaista. Valokuvat ovat verkossa ehkä tyypillisintä harhauttavaa aineistoa. Kuvahaku on siis jokaisen netinkäyttäjän perustaito.

  3. Kun törmäät netissä johonkin, mihin haluat vaistomaisesti uskoa: Epäile sitä.
    Kukaan ei ole immuuni vahvistusharhalle: Haluamme uskoa niihin asioihin, jotka sopivat omaan maailmankuvaamme. Tämän tiedostaminen on ensimmäinen askel siinä, että voi vastustaa vahvistusharhaa.

Millä keinoin käsittelet negatiivista palautetta?

– En vastaa trolleille. He haluavat huomiota enkä sitä heille mielelläni suo. En lähde keskustelemaan anonyymien tai nimimerkkien kanssa esimerkiksi Twitterissä. Monien tilien takana on samoja henkilöitä. Esiinnyn nimelläni ja kasvoillani, joten toivon keskustelukumppaneilta samaa.

– Nettijuttujen kommenttikentässä vastaan asiallisiin kysymyksiin, mutta en vastaa, jos kommentissa esimerkiksi vain käydään henkilöäni vastaan. Toivoisin, että kun väitetään jotain, esitettäisiin myös tukea väitteille eli lähteitä. Tyyliin “Olet väärässä, koska…” sen sijaan että vain huudetaan, että olet väärässä. Ylen kommentointiohjeet kannattaa myös lukaista.

– Kaikki palaute antaa vahvistusta siihen, että näistä aiheista pitää aina vain kirjoittaa - esimerkiksi perustella se, miksi joku sivusto on valeuutissivusto.

Trollit haluavat huomiota. Sitä en halua heille suoda.

Miten journalismi ja perinteinen media pärjäävät ns. totuudenjälkeisessä ajassa?

– Usein journalistit kuvittelevat, että ihmiset tuntevat alan eettiset säännöt tai tietävät, miten toimittajat tarkistavat faktoja. Eivät tietenkään tiedä. Jos emme itse tuo esille, mikä on oikeata journalismia ja millä perusteella, sitä ei tee kukaan mukaan.

– Perinteiseen mediaan tarvitaan myös ryhtiliike ja laadunparannusliike. Tietynlaisella klikkijournalismilla - joka esimerkiksi antaa otsikossa katteettomia lupauksia sisällöstä - on aivan sama taloudellinen motivaatio kuin valeuutisilla. Tavoitteena on saada mahdollisimman paljon jakoja ja klikkauksia ja sitä kautta mainosrahaa. Tämä on vaikea ongelmavyyhti, koska uutismedian ansaintalogiikka on kriisissä. Mutta niin kauan kuin media uutisoi katteettomasti, se ei erotu tarpeeksi hyvin valeuutistoiminnasta.

Kouluissa opetetaan medialukutaitoa. Minua huolestuttavat aikuiset.

Onko medialukutaidoissa eroa sukupolvien välillä?

– Koen, että 20-30 -vuotiaat osaavat paremmin tarkistaa tietoja netistä kuin vanhemmat sukupolvet. Haastattelin kuitenkin yhteen Valheenpaljastajaan joitain mediakasvatuksen tutkijoita. Heilläkin on erimielisyyttä siitä, mitkä sukupolvet ovat tässä parhaita.

– Nyt kouluissa lisätään medialukutaidon ja lähdekritiikin opetusta. Minua huolestuttavat aikuiset. Yksi Valheenpaljastajan pyrkimyksistä onkin tehdä verkon faktantarkistuksen työkaluista ja -tavoista uusia kansalaistaitoja.

Kuulut kansainväliseen faktantarkastajien verkostoon IFCN:ään, samoin kuin suomalainen Faktabaari. Mitä tämä verkosto tekee?

– Valeuutissivustot ovat täysin globaali ilmiö. Monissa maissa on toistaiseksi keskitytty tarkistamaan poliitikkojen puheita. Tätä Faktabaarikin enimmäkseen tekee. Valheenpaljastajassa painotan enemmän sosiaalisen median ja netin sisältöjä.

– IFCN on Facebookin yhteistyökumppani valeuutisten tarkistamisessa ja alasampumisessa. Nyt ollaan juuri hyväksymässä uusia periaatesääntöjä tähän. Euroopassa Facebookin faktantarkistus alkaa Saksasta. Siellä on syksyllä parlamenttivaalit. Facebook haluaa toimia nopeasti välttääkseen USA:n kaltaiset skandaalit.

– Toinen jätti Google on luvannut karsia taloudellisia kannusteita, niin että valeuutissivustoilla ei olisi pääsyä Googlen mainosverkostoon. Se voi olla hyvinkin tehokas tapa kitkeä valeuutisia.

Ruotsissa on jo nähty mm. väärennettyjä hallituksen asiakirjoja ja Twitter-tilejä - koska tämä tapahtuu Suomessa?

– Se tapahtui aikaa sitten. Valetilejä on suomenkielisessä Twitterissä perustettu jo hyvän aikaa, ties kenen nimissä. Kirjoitin aikanaan Valheenpaljastassa mm. Timo Soinille tehdystä Twitter-valetilistä.

– Kevään kuntavaalit tuskin herättävät yhtä suuria intohimoja kuin eduskuntavaalit, mutta varmasti niidenkin aikana somen ja netin keinoja käytetään arveluttavin tavoin.

– Suomen erityispiirteenä on pidetty sitä, että valeuutistoiminnalla on usein rasistiset motiivit. Kuitenkin Tanskassa on sama tilanne - ja pitkälti myös Ruotsissa. Suomi ei siis ole tässäkään erikoistapaus.

Johanna Vehkoo jatkaa Valheenpaljastaja-sarjaa Yle Oppimisen sivuilla ensi viikosta alkaen.

Edit: 25.1.2017: Suljettu kommenttiosio

Viewing all 611 articles
Browse latest View live


<script src="https://jsc.adskeeper.com/r/s/rssing.com.1596347.js" async> </script>