Katsoja oli ostanut uudet lasit silmälasiliikkestä. Hän oli liikkeessä asioidessaan kertonut, että hänellä on nikkeliallergia, mutta silti hänelle myytiin lasit, joiden nikkelistä hän sai kovan ihottuman. Nainen sai peruttua kaupat, mutta häntä harmitti se, ettei asiakkaalle kerrottu sankojen sisältävän ainetta, joka voi aiheuttaa allergiaa.

Marilla Lahtinen Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesilta kertoo, että silmälaseissa saa olla nikkeliä eikä sitä tarvitse asiakkaalle erikseen ilmoittaa. Nikkeliä ei kuitenkaan saisi irrota laseista eli sen ei pitäisi päästä allergisoimaan ihmisiä. Valitettavasti jo allergisoituneelle ihmiselle hyvinkin pienet määrät voivat aiheuttaa oireita.

– Jos sieltä vapautuu todella pieni määrä sitä nikkeliä, niin vaikka se täyttää sen lainsäädännön vaatimuksen, on varmasti teoriassa mahdollista, että yksittäinen todella herkistynyt ihminen saa silti oireita, Lahtinen selittää.

Katsojaamme epäilytti erilaisten pakkausjätteiden pesemisen järkevyys. Esimerkiksi kartonki- tai metallikerätykseen ei saa laittaa likaisia pakkauksia.

Pakkauskierrätyksestä huolehtivan Rinki Oy:n viestintäpäällikön Katri Tuulensuun mukaan pakkausjätteistä tulee huuhdella niissä olevat ruuantähteet. Kylmä vesi riittää tähän kuitenkin aivan hyvin.

– Niitä ei todellakaan tarvitse ihan tiskiaineilla ja kuumalla vedellä alkaa tiskaamaan. Silloin kyllä menetetään kaikki se ympäristöhyöty, mikä siitä kierrätyksestä on saatavissa. Kevyt huuhtaisu riittää, ihan kylmällä vedellä niin, että suurimmat jäämät lähtee pois.

Jos ruuantähteet eivät tunnu lähtevän ilman tiskiainetta ja -harjaa, on pakkaus parempi laittaa sekajätteeseen. Myös huuhdeltujen pakkausten kuivattaminen on tärkeää, ettei esimerkiksi talvella alkaisi kertymään jäätä kierrätysastioihin. Kesällä huuhtelulla ja kuivauksella säästytään esimerkiksi hajuhaitoilta.

Muuttaminen käy työstä. Erityisesti ammattimuuttajille, jotka siirtävät asiakkaiden tavaroita osoitteesta toiseen. Testasimme markettien pahviset, keskikokoiset muuttolaatikot ammattilaisten voimin. Ikean laatikko oli testivoittaja ja K-Raudan muuttolaatikko yhtä selvästi testilaatikoiden heikoin esitys.

Muuttohommissa tarvitaan hyvä peruskunto, mutta vähintään yhtä tärkeitä ovat tekniikka ja apuvälineet, sanovat testaajat Kristian Rehnström, Jukka Sannikka ja Joonas Mäki, jotka työskentelevät Niemen muuttopalveluissa. Kun muuttomiehet kutsutaan paikalle, tavarat on yleensä jo pakattu - mutta mihin?

Joonas Mäki (vas.), Kristian Rehnström ja Jukka Sannikka ovat muuttamisen ammattilaisia. Joonas Mäki, Kristian Rehnström ja Jukka Sannikka testaavat muuttolaatikoita. Kuva: Yle

- Optimaalinen muuttolaatikko on keskikokoinen tai jopa sitä pienempi, kunhan se on tukeva, toteaa Rehnström.

- Pahinta on muuttaa pieniä nyssyköitä ja pussukoita, eli muuttomiesten kielellä ‘hilsettä’, sanoo Sannikka.

Neljäänkymmeneen neliöön tarvitaan 40 muuttolaatikkoa.

Nyrkkisääntö on, että neljäänkymmeneen neliöön tarvitaan 40 muuttolaatikkoa. Jos tavaraa on tavallista enemmän, varaa ekstralaatikoita, neuvoo Sannikka.

Haimme testiin viisi keskikokoista muuttolaatikkoa, jotka vetävät joko runsaat 60 litraa tai 30 - 40 kiloa tavaraa. Sellaiset löytyivät Ikeasta, K-Raudasta, Bauhausista, Biltemasta ja Clas Ohlsonilta. Bauhausissa oli suurimmat valikoimat erikokoisia, pahvisia muuttolaatikoita.

Muovia vai pahvia?

Pahvisten muuttolaatikoiden hinnat vaihtelivat 1,75 euron ja ja 3,20 euron välillä. Yksikköhinnat eivät ole täysin vertailukelpoisia, sillä monet laatikot myydään useamman laatikon nipuissa. Myös nippujen koot vaihtelivat kahdesta kymmeneen laatikkoon.

Pahviset muuttolaatikot ovat vuokrattavia muovilaatikoita kalliimpia: Muovisten muuttolaatikoiden hinnat vaihtelevat pääkaupunkiseudulla 12 sentistä (Opiskelijamuutto) 19 senttiin (Lainalaatikot).

Pahvisia muuttolaatikoita tarvitaan, kun muuttolaatikoita ei ole kiire purkaa tai kun muuttaja tietää varastoivansa osan tavarasta. Myös kaikki ulkomaanmuutot tehdään pahvilaatikoilla, koska niitä ei tarvitse palauttaa, kertovat testaajat.

Clas Ohlsonin, Bauhausin, Ikean, Bilteman ja K-raudan muuttolaatikot. Kuva: YLE

Kirjojen kylkeen pehmoleluja

Muuttolaatikkoa ei kannata täyttää pelkästään kirjoilla, sillä sellaisten liikuttelu on hankalaa. Mäki neuvoo pakkaamaan laatikot niin, että puolet on painavaa tavaraa ja puolet pehmeitä, kuten vaatteita tai pehmoleluja.

Vaatteita ja muita tekstiilejä voi pakata jätesäkkeihin, joita voi sitten survoa muuttokuorman ilmataskuihin tilkkeeksi, neuvoo Rehnström.

Pieneen laatikkoon ei yksinkertaisesti mahdu liikaa tavaraa.

Biltemalla, Clas Ohlsonilla ja Bauhausilla on valikoimissaan myös erillinen, hieman pienikokoisempi laatikko kirjoille ja muille raskaille esineille. Testaajat eivät löytäneet laatikoista muuta eroa kuin koon. Pahvin paksuus oli sama pienessä ja suuressa laatikossa. Testaajiemme mielestä pienen laatikon etu on siinä, että siihen ei yksinkertaisesti mahdu liikaa tavaraa.

Kirjoja muuttolaatikossa. Kuva: YLE

Edullisin oli testin paras

Testaajat arvostivat muuttolaatikoissa eri asioita, mutta voittaja ja häviäjä erottuivat lopulta selvästi: Ikean laatikko oli paras, K-Raudan muuttolaatikko testilaatikoiden heikoin esitys.

1. Testivoittaja: Ikea Jättene-muuttolaatikko

• Hinta 1,75 e/kpl. Myydään kahden laatikon setissä hintaan 3,49 e.
• Koko 56 x 33 x 41 cm, tilavuus 62 litraa, ei kilorajaa.
• Valmistetaan Unkarissa.
• 90 % kierrätysmateriaalia Itävallasta ja Puolasta
• Hyvänkokoinen, tukeva laatikko, ei notkunut, pohja piti hyvin.
• Selkeät kokoamisohjeet.
• Testin edullisin laatikko.

Ikea muuttolaatikko Kuva: YLE

2. Bilteman suuri muuttolaatikko

• 1,99 e/kpl, kymmenen kappaleen setti 17,99 e.
• Koko 576 x 364 x 407 mm, kestää 30 kg.
• Laatikot valmistetaan Tanskassa, pintapahvin raaka-aine peräisin Ruotsista, aaltopahvi Norjasta.
• Materiaali 20 % uutta kuitua, 80 % kierrätettyä.
• Kokoamisohjeet laatikon pohjassa.
• Yhden testaajan mielestä Bilteman laatikko oli paras. Kesti pakata täyteen kirjoja.

Biltema muuuttolaatikko Kuva: YLE

3. Bauhausin muuttolaatikko X

• Hinta 3,20 e/kpl. Setissä viisi kappaletta, hinta 10,00 e.
• Koko 64,5 x 34,5 x 37 cm, kestää 40 kg.
• Useita erilaisia kokovaihtoehtoja, myös vaatesäilytyslaatikko.
• Hyvät kokoamisohjeet.
• Ainoa laatikko, jossa kaksinkertainen aaltopahvi. Ei kuitenkaan vaikuttanut kestävyyteen, koska kerrokset olivat niin ohuita.
• Heikoin kosteuden sieto. Muuttui vedessä välittömästi pehmeäksi ja hajosi käsiin.
• Yhden testaajan mielestä kuivana paras laatikko.
• FSC merkitty tuote
• Bauhausin viestintä ei vastannut kysymyksiin laatikon valmistusmaasta ja raaka-aineen alkuperästä.

Bauhaus muuttolaatikko Kuva: YLE

4. Clas Ohlsonin muuttolaatikko

• Hinta 3,19 e/kpl. Tuote myydään viiden kappaleen setissä hintaan 15,99 e.
• Koko 58 x 35 x 41 cm, ei painorajaa.
• Valmistetaan Tanskassa. Raaka-aineet peräisin Ruotsista ja Norjasta.
• Laatikon materiaalista 54% on kierrätyskuitua. Kierrätyskuitu on lajiteltua hävikkiaaltopahvia.
• Erillisen kirjalaatikon koko miellytti

Clas Ohlson muuttolaatikko Kuva: YLE

5. K-Raudan muuttolaatikko

• Hinta 2,35 e/kpl
• Laatikkoa löytyy vain yhdessä koossa 590 x 390 x 300 mm, ei painorajaa.
• Testin ainoa kotimainen + kotimaisesta raaka-aineesta valmistettu laatikko.
• Ei kokoamisohjeita.
• Hankala saada kasaan, tavarat eivät pysyneet laatikossa vaan tulivat pohjasta lävitse.
• Olisi tarvinnut ehdottomasti teippiä avukseen.
• Näppärä koko.

K-Rauta muuttolaatikko Kuva: YLE

Se hetki, kun avaat upouuden patjan paketista ja paha haju valtaa koko makuuhuoneen. Valmistaja vakuuttaa, ettei hajusta ole vaaraa. Tutkija kaipaa lisätietoa - tai ainakin pitkää palautusaikaa patjalle.

Erityisesti patjat ja sänkykokonaisuudet, joissa on vaahtomuovia tai viskoelastista vaahtomuovia eli älyvaahtoa saattavat uutena haista voimakkaasti. Mikä on hajun syy?

- Se haju tulee patjan raaka-aineista ja kemikaaleista, jotka ovat öljyjohdannaisia ja joissa on kemikaalille tyypillinen tuoksu, kertoo vaahtomuovivalmistaja Recticelin avainasiakaspäällikkö Merja-Liisa Vuori.

Vaahtomuovipatjan soluihin jää vaahdotusprosessissa tehdasilmaa.

Recticel on Suomen ainoa vaahtomuovitehdas. Se valmistaa Kouvolassa vaahtomuovia sekä viskoelastista älyvaahtoa tuotemerkillä Formax. Vaahtomuovia käytetään moneen tarkoitukseen, muun muassa erilaisiin patjoihin ja sänkyteollisuuden tarpeisiin.

Lämpöön ja paineeseen reagoiva viskoelastinen älyvaahto on tullut kuluttajille tunnetuksi erityisesti kansainvälisen Tempur-tuotemerkin kautta.

Vaahtomuovi tehdään kemikaaleista vaahdottamalla. Sen pääkomponentteina ovat polyoli ja difenyylimetaani-diisosyanaatti (MDI). Niiden lisäksi käytetään tarvittava määrä apuaineita.

Merja-Liisa Vuori Suomen ainoalla vaahtomuovitehtaalla Kouvolassa. Toimittaja Maarit Åström-Kupsanen ja Recticelin Merja-Liisa Vuori. Kuva: YLE

Merja-Liisa Vuoren mukaan uusi patja haisee, koska vaahtomuovipatjan soluihin jää vaahdotusprosessissa tehdasilmaa. Joissain valmistuserissä haju on voimakkaampaa kuin toisissa.

- Se riippuu ihan siitä vaahdotusprosessin häiriöttömyydestä. Jos vaahdotuksessa on sattunut joku häiriö, patja voi haista voimakkaammalle.

- Meillä on vaikeuksia kovien pakkasten aikana vaahdottaa, koska se prosessi vaatii tietynlaista kypsymisaikaa useamman vuorokauden. Kovilla pakkasilla ja kovilla helteillä ääriolosuhteet vaikuttavat kypsymisprosessiin, Vuori kertoo.

Hajun pitäisi lähteä tuulettamalla ja imuroimalla.

Patjoissa olevat kemikaalit siis haisevat. Ja jos hajua ei ole onnistuttu kunnolla tuulettamaan tehtaassa tai myymälässä, patja haisee kun kuluttaja ottaa sen käyttöön kotonaan.

Recticelin mukaan haju ei ole vaarallista, mutta voi herkälle nukkujalle olla haitallista ja aiheuttaa muunmuassa limakalvo-oireita. Hajun ei pitäisi olla patjan pysyvä ominaisuus, eikä siitä pitäisi olla terveyshaittaa.

- Hajun pitäisi lähteä pois tuulettamalla ja imuroimalla, Vuori neuvoo.

Tutkimustietoa kaivataan

VTT:n päästötutkija Helena Järnström ei ole aivan yhtä varma patjapäästöjen vaarattomuudesta. Patjojen päästöistä tiedetään jopa kansainvälisestikin hyvin vähän, eikä puolueettomia tutkimuksia juurikaan ole.

- Patjoissa voi olla isosyanaattiyhdisteitä, jotka ovat jäänteitä polymerisoinnista, jos se ei ole ollut täydellistä. Niitä pidetään vaarallisina ja niille on haitalliseksi tunnetun pitoisuuden arvoja olemassa. Ne tosin ovat työsuojeluun tarkoitettuja arvoja, Järnström toteaa.

Isosyanaattiyhdisteet voivat aiheuttaa lähinnä ärsytysoireita ja erilaisia limakalvo-oireita. Merkittävää päästöjen osalta ovat ensimmäiset yöt uudella patjalla. Jos nukkuja altistuu korkeille päästöille alkuvaiheessa, voi myöhemmässä vaiheessa pienempikin pitoisuus riittää aiheuttamaan reaktioita, Järnström selventää.

Helena Järnström VTT:n laboratoriossa Espoossa. Toimittaja Maarit Åström-Kupsanen ja tutkija Helena Järnström VTT:n laboratoriossa. Kuva: YLE

Mutta yksi julkinen tutkimus patjoista löytyy: Teksasin yliopistossa selvitettiin vauvojen patjojen päästöjä vuonna 2014 julkaistussa tutkimuksessa. Osa tutkimuksen patjoista testattiin VTT:n tiloissa Otaniemessä.

Tutkimuksessa osoittautui, että uusista lastenpatjoista lähtee neljä kertaa enemmän haihtuvia orgaanisia yhdisteitä kuin käytetyistä patjoista.

- Orgaanisia yhdisteitä haihtuu näistä tuotteista ja ne voivat olla pienelle lapselle merkittävä tekijä elinympäristössä, toteaa Helena Järnström.

Tutkimuksessa ei ollut mukana älyvaahtopatjoja. Niiden turvallisuudesta on monenlaisia epäilyjä, osa tuotteista on saatettu tehdä jykevämmin myrkyin kuin toiset.

Merkittävää päästöjen osalta ovat ensimmäiset yöt uudella patjalla.

Allergia- ja Astmaliitto olisi halunnut yhteistyössä VTT:n kanssa selvittää suomalaisten patjojen kemikaalipäästöjä. Patjoja olisi tutkittu niin aistinvaraisin keinoin kuin laboratoriokokeinkin. Niistä olisi mitattu muunmuassa orgaanisia haihtuvia yhdisteitä, formaldehydiä ja liimoille tyypillisiä ammoniakkipäästöjä. Tavoitteena oli luoda patjoille ja sängyille oma merkki, jonka avulla kuluttaja tunnistaa vähäpäästöisen patjan. Valtaosa patjavalmistajista ei kuitenkaan hankkeesta innostunut ja tutkimus kariutui.

Toki yritykset ovat tehneet VTT:nkin tiloissa omia yksittäisiä tutkimuksia, mutta niistä Järnström ei saa puhua - ne ovat liikesalaisuuksia.

Alalla on jo lukuisia erilaisia sertifikaatteja sekä yritysten omavalvontana tekemiä tutkimuksia, joihin sänkyvalmistajat vetoavat. Niissä patjojen komponentit on yleensä tutkittu yksi kerrallaan. Joissain sertifikaateissa päästömittaukset ovat rutiinia, mutta kaikissa sertifikaateissa varsinaisia päästömittauksia ei antajansa puolesta tehdä lainkaan.

Uskaltaisiko Järnström ostaa uuden älyvaahtopatjan? Päästötutkija epäröi pitkään.

- En tiedä, ainakin pyytäisin pitkän vaihtoajan, Järnström vastaa.

Viranomaisella ei tietoa patjojen kemikaaleista

Patjavalmistajat ja -myyjät kertovat noudattavansa Eurooppalaista kemikaaliasetusta REACHia, jonka avulla pyritään suojelemaan ihmisten terveyttä ja ympäristöä paremmin kemikaalien aiheuttamilta riskeiltä. REACHiin vetoaminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö haitallisia yhdisteitä voisi esiintyä tai aiheuttaa vaaraa.

Vaahtomuoviaihioita Recticelin tehtaalla. Vaahtomuovia Recticelin tehtaalla. Kuva: YLE/Maarit Åström-Kupsanen

Viimekädessä patjojen turvallisuutta Suomessa valvoo Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes. Sekin on saanut valituksia haisevista patjoista, mutta ei ole lähtenyt selvittämään ongelmaa. Selvittäminen kun on liian vaikeaa, koska viranoamainen ei tiedä mitä kemikaaleja valmistaja tuotteissaan käyttää.

- Tukes valvoo lainsäädännön noudattamista ja tekee aineita koskevia riskinarvioita EU-lainsäädännön puitteissa, mutta meillä ei ole tietoa yksittäisistä kemikaaleista eri valmistajien tuotteissa, eikä sellaisia tietoja tarvitse lainsäädännön mukaan viranomaiselle myöskään toimittaa esineiden osalta. Tällaisten haisevien kemikaalien terveysvaikutusten arvioiminen yksittäisen patjan kohdalla on siis lähtökohtaisesti melko mahdotonta pelkän hajun perusteella, kommentoi ryhmäpäällikkö Marilla Lahtinen kemikaalien markkinavalvontayksiköstä.

Kemikaalien hajujen osalta Tukes neuvoo ensisijaisesti olemaan yhteydessä tuotteen valmistajaan. Kuluttaja voi myös tehdä ilmoituksen Tukesille, jos epäilee kemikaalia sisältävän tuotteen aiheuttavan terveydellisiä oireita.

Lue lisää:

Sopivan patjan löytää rauhassa kokeilemalla

Nyrkkisääntö runkopatjan ostajalle on: Mitä painavampi patja, sitä laadukkaampia materiaaleja siihen on käytetty. Patjan sopivuutta kannattaa kokeilla ajan kanssa. Moni valmistaja antaa patjalle pitkän vaihto-oikeuden.

Muokattu 31.3.2016: Lisätty linkki.
Muokattu 1.4.16 / Sanakorjaus: "patjavalmistajat" -> "valtaosa patjavalmistajista".

Nyrkkisääntö runkopatjan ostajalle on: Mitä painavampi patja, sitä laadukkaampia materiaaleja siihen on käytetty. Patjan sopivuutta kannattaa kokeilla ajan kanssa. Moni valmistaja antaa patjalle pitkän vaihto-oikeuden.

Hyvää ja sopivaa patjaa voi etsiä näillä vihjeillä.

1. Vertaa hintaa

Me kysyimme 90 senttiä leveiden runkopatjasänkyjen hintoja seitsemältä patjoja ja sänkyjä myyvältä yritykseltä. Hinta kysyttiin ilman jalkasarjaa ja petauspatjaa. Hintahaitari oli valtava.

Kyselymme halvimman runkopatjan saa alle satasella Ikeasta, mutta halpissänkyä Ikean myyjä ei suosittele jokapäiväiseen käyttöön.

Jyskin runkopatjoissa on aina petauspatja mukana, joten pelkän runkopatjan hintaa emme saaneet vertailuun.

Iskun halvin sänky on tehty Virossa ja sen hinta on 275 €. Halvimman kotimaisen sängyn Iskusta saa vajaalla kuudellasadalla eurolla. Hintaeroa on yli 300 euroa. Iskun halvimman ja kalleimman sängyn hintaero on yhdeksänkertainen.

Kyselyn kalleimmat runkopatjasängyt löytyivät Unikulmasta. Kaikkein yksilöllisimmissä sängyissä ei hintakattoa ole: asiakkaiden toiveiden mukaan tehdään vaikka moottoroitu sydämenmuotoinen sänky. Kallein Unikulman koskaan tekemä sänkykokonaisuus on maksanut 214 000 euroa. Se myytiin ulkomaille.

Vertailun hinnat ovat liikkeiden normaalihintoja.

2. Kysy valmistusmaata

Yllättävän monet Suomessa myytävät runkopatjat kootaan Suomessa, mutta useat komponenteista tulevat ulkomailta. Poikkeuksen tekee Ikea, jonka sängyt tulevat 100% ulkomailta.

3. Osviittaa sertifikaateista

Sertifikaateista voi olla apua, esim. Ökotex, Certipur, Joutsenmerkki ja Allergia- ja astmaliiton merkki kertovat, että patjan yksittäisten komponenttien pitäisi olla tutkittuja ja turvallisia.

Ökötex-sertifikaatti on kankaille luotu järjestelmä. Riippumattomien tutkimuslaitosten myöntämä sertifikaatti takaa, että tuotteessa ei ole haitallisia torjunta-aine-, raskasmetalli- tai formaldehydijäämiä.

Certipur-sertifikaatin mukainen vaahtomuovi on valmistettu muunmuassa ilman elohopeaa, lyijyä ja raskasmetalleja, formaldehydiä ja ftalaatteja. Mm. Unikulman käyttämillä vaahtomuovilla sekä Suomen ainoalla vaahtomuovivalmistaja Recticelillä on Certipur-sertifikaatti.

- Certipur on kansainvälinen puolueeton järjestö, jonne lähetetään vuosittain eri vaahtomuoveista näytteet. He tutkivat laboratorioissaan, ettei tule sallittuja päästöjä suurempia päästöjä, Merja-Liisa Vuori Recticeliltä kertoo.

Recticelilllä on myös Belgiassa oma laboratorio, jossa tutkitaan polyuretaania ja sen ominaisuuksia.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että esimerkiksi Allergia- ja astmaliiton tunnus ei tarkoita sitä, että liitto olisi konkreettisesti testannut patjoja missään laboratoriossa. Merkki kertoo sen, että Allergia- ja Astmaliitto on valmistajan toimittamien tietojen perusteella päätynyt suosittamaan kyseistä tuotetta allergiaystävällisenä.

4. Koekäytä kotona

Patjaa kannattaa kokeilla kunnolla jo kaupassa. Lepäile ja kääntyile sängyssä, pyydä myyjää katsomaan, että patja tukee kehoasi oikein. Aina ei pelkkä kaupassa makoilu ei kuitenkaan riitä: Ennen kauppojen tekoa selvitä, saako patjan koekäyttöön kotiin ja onko siinä vaihto- tai palautusoikeutta, jos kotona kokeillessa selviää, että olet tehnyt väärän valinnan. Pyydä vaihto-oikeudesta myös kirjallinen merkintä esim. kuittiin.

Yllättävän moni yritys antaa patjoille vaihto-oikeuden. Unikulma lupaa kaikille henkilökohtaisesti räätälöidyille patjoilleen (ei koske halvimpia malleja) vuoden ergonomiatakuun. Jos patja ei tunnu hyvältä, Unikulma säätää sen uudestaan sopivaksi. Myös Ikeasta ja Jyskistä patjalle voi saada kuukausien vaihto-oikeuden.

5. Tuuleta tai imuroi haiseva patja

Uusi vaahtomuovipatja voi haista valmistuksessa käytetyiltä kemikaaleilta. Tuuletus ja imurointi auttaa vähentämään hajua. Jos haju on hyvin voimakas, säilyy pitkään tai aiheuttaa oireita, ota yhteyttä myyjään. Hajun ei pitäisi olla patjan pysyvä ominaisuus.

Lue lisää:

Miksi patja haisee?

Se hetki, kun avaat upouuden patjan paketista ja paha haju valtaa koko makuuhuoneen. Valmistaja vakuuttaa, ettei hajusta ole vaaraa. Tutkija kaipaa lisätietoa - tai ainakin pitkää palautusaikaa patjalle.

Aamulehti käynnisti tahtomattaan viikonloppuna kiivaan keskustelun suomalaismedian turhan suopeasta suhtautumisesta uskomushoitoihin ja muuhun huuhaa-ajatteluun. Keskustelu on jo pahasti myöhässä, ja se on syytä käydä tällä kertaa loppuun asti. Tasapuolisuus ei voi tarkoittaa sitä, että kaikille näkemyksille ja mielipiteille annetaan sama painoarvo.

Aamulehti julkaisi lauantaina verkkosivuillaan jutun, jossa muun muassa aaveenmetsästäjinä tunnetut kaksoset Harri ja Ilkka Virolainen väittivät, että vakavistakin sairauksista voisi parantua positiivisen ajattelun voimalla. Kaksosista puhuttiin jutussa “tohtoreina” kertomatta kuitenkaan, että he ovat kauppatieteiden tohtoreita. Heillä ei ole lääketieteen koulutusta.

Voiko parantumattomasta parantua myönteisillä ajatuksilla? Kerro oma kokemuksesi!

Juttu oli paitsi verkossa myös sunnuntain painetussa Aamulehdessä. Verkossa on mahdollista, että yksittäinen toimittaja on painanut julkaisunappulaa liian aikaisin, eikä kukaan muu ole edes lukenut juttua. Printtiin menevät jutut kulkevat monen silmäparin kautta. Toimituksen laadunvalvontaprosessi on tässä tapauksessa pettänyt.

Verkkojuttuun oli vielä lisätty loppuun kehotus lukijoille: “Keskustele ja kommentoi: voiko parantumattomasta parantua myönteisillä ajatuksilla? Kerro oma kokemuksesi!”

Aamulehden päätoimittaja Jussi Tuulensuu sanoi sunnuntaina Twitterissä, ettei kyseessä suinkaan ole mielipidekysymys ja että korjaus on tulossa.

@Karde @jouninykyri @JoukoJokinen @tuulensuu @annulaine @aamulehti Ei ole mielipidekysymys eikä voi parantua. Korjaus tulee. Pahoittelemme.

— Jussi Tuulensuu (@tuulensuu) April 3, 2016

Pian tämän jälkeen lehden verkkosivuille ilmestyi harvinaisen suorasanainen oikaisu: "Jutussa muun muassa esitettiin ajatus, että ajatuksen voimalla on mahdollista parantua mistä tahansa sairaudesta tai että myönteisellä ajattelulla voi parantua, vaikka lääkäri olisi antanut vain tunteja elinaikaa. Tällaiset väitteet ovat huuhaata.” Aamulehden oikaisu kokonaisuudessaan on luettavissa täällä.

Alkuperäinen juttu poistettiin ja sen paikalla sanotaan nyt näin: “Juttua ei olisi pitänyt julkaista lainkaan, ja sen vuoksi jutun sisältöä ei enää näytetä tässä.”

Aamulehti nimesi oman juttunsa huuhaaksi. Kuvakaappaus Aamulehden oikaisusta Kuva: Kuvakaappaus Aamulehden verkkosivuilta/YLE

Aamulehti oikaisi juttunsa ryhdikkäästi. Juttujen poistamista ei tavallisesti suositella, mutta kun koko sisältö on kyseenalaista, ratkaisulle on hyvät perusteet. Valheenpaljastaja käsitteli suomalaismedian puutteellisia oikaisukäytäntöjä lokakuussa 2015.

Huuhaa voi olla hengenvaarallista

Epäonninen juttu oli Rajatiedon yhteistyö ry:n järjestämän Hengen ja tiedon messut -nimisen tapahtuman puffi. Ennakkopuffi on varsin tavallinen juttutyyppi, joka on erityisen tärkeä paikallislehdille. On hyvää asiakaspalvelua kertoa lukijoille, mitä kunnassa on meneillään. Samalla tapahtumajuttu voi altistaa lehden piilomainonnan ja kritiikittömän journalismin vaaroille.

Rajatiedon yhteistyö järjestää Hengen ja tiedon messuja Tampereella. Kuvakaappaus Rajatieto ry:n verkkosivuista Kuva: Kuvakaappaus Rajatieto ry:n verkkosivuista/YLE

Uskomushoitojen kritiikitön uutisointi ei ole harmitonta. Mikään lehti tuskin haluaa vastuulleen tilannetta, jossa joku jättää lukemansa seurauksena menemättä esimerkiksi syöpähoitoihin. Silti esimerkiksi Hunks-tanssija Jani Kokin tapausta on pidetty näkyvästi esillä iltapäivälehdistössä ja jopa Ylen A-Studiossa. Kokki kieltäytyi pitkään tavanomaisista syöpähoidoista ja uskoi muun muassa kannabisöljyn parantavaan voimaan.

Monessa mielessä kyseenalaisen Magneettimedian printtijulkaisu syyti pitkään rokotusvastaisuuttaan Ylivieskan ja sen naapurikuntien asukkaiden postiluukuista. Lehden juttujen on epäilty vaikuttaneen rokotusmäärien laskuun alueella.

Muista puoskaroinneista käyvät esimerkeiksi YleX:n juttu yksisarvishoidoista, joka toi Ylelle langettavan päätöksen Julkisen sanan neuvostolta, ja vaikkapa tämä juttu siitä, miten unettomuutta voi hoitaa kantamalla kiviä rintaliiveissä.

Kuvakaappaus YleX:n uutisesta Kuva: Kuvakaappaus YleX:n uutisesta/YLE

Kuvakaappaus Yle Puheen Hoidossa-sarjan artikkelista Kuva: Kuvakaappaus Yle Puheen Hoidossa-sarjan artikkelista/YLE

BBC pyrkii eroon tasapuolisuusharhasta

Britannian yleisradioyhtiön BBC:n työtä valvova BBC Trust antoi vuonna 2014 toimittajille ohjeistuksen uskomushoitojen ja vaihtoehtotieteen uutisoinnista. Siinä sanotaan hyvin suoraan, että BBC:n toimittajien pitää lopettaa humpuukimaakareiden ja vaihtoehtotieteilijöiden kutsuminen ohjelmiinsa. Syynä ohjeisiin oli yhtiön vuonna 2012 saama kritiikkivyöry. Arvostelijoiden mielestä BBC oli antanut liikaa tilaa marginaalisille näkemyksille tasapuolisuuden nimissä.

BBC:n kantaviin periaatteisiin lukeutuva tasapuolisuus ei voi tarkoittaa sitä, että kaikille näkemyksille ja mielipiteille annetaan sama painoarvo. Ohjeistuksen laatinut BBC Trust mainitsi esimerkkinä ilmastonmuutoksen, jonka kieltäjät ovat tutkimuskentän marginaalissa, mutta saivat silti suhteettoman paljon aikaa ruudussa ja radioaalloilla.

Tasapuolisuus ei voi tarkoittaa sitä, että kaikille näkemyksille annetaan sama painoarvo.

Viime aikoina suomessakin on ylipäätään yleistynyt tapa etsiä keskustelusta ääripäitä, olivat kyseessä sitten uskonasiat tai faktat. Kun eri painoarvon näkemykset esitetään yhtä uskottavina tai merkittävinä, syntyy ilmiö nimeltä valetasapuolisuus tai tasapuolisuusharha, false balance. Sen ratkaiseminen ei ole ihan yksinkertaista: toimittajien voi olla vaikea päätellä, milloin näkemys on tietoa ja milloin uskomusta. Me emme ole kaikkien alojen asiantuntijoita. Jos kaikki reunanäkemykset kitketään mediasta, se johtaa helposti sensuuriin. On kuitenkin monia tapoja parantaa lähdekritiikkiä.

Olisi jo aika, että Suomessa käytäisiin sama keskustelu, joka Britanniassa saatiin ainakin jonkinlaiseen väliratkaisuun jo pari vuotta sitten. Kuten yllä on käynyt ilmi, kyseessä on koko mediakenttää koskettava ongelma. Jos jokin tiedotusväline päättää alkaa toimia tilanteen parantamiseksi, toiset todennäköisesti seuraavat perästä.

Valheenpaljastaja käsittelee faktaa ja fiktiota uutisissa ja sosiaalisessa mediassa joka toinen viikko. Ota yhteyttä: valheenpaljastaja@gmail.com

Euroopan kuluttajaviranomaiset ovat helisemässä uskomattoman upeiden tarjousten takia. Miljoonia liki ilmaisia älypuhelimia, taulutelevisioita, merkkilenkkareita ja hyvinvointirannekkeita tunkee kuluttajien sähköposteihin ja Facebookin uutisvirtaan. Vaikka kaikki tietävät, että onnenpotkut ovat äärimmäisen epätodennäköisiä, silti moni hullaantuu kun huikea tarjous osuu omalle kohdalle.

Euroopan kuluttajakeskuksen lakimies Saija Kivimäki hymähtää, kun kerron olevani selvittämässä euron iPhonen tarinaa.

— Joo, hyvin tuttu tarina ja näitä tarinoita ikävä kyllä riittää.

Tarjouksen varjolla harhautetaan kuukausimaksulliseen sopimukseen

Tyypillinen juonen kulku on Kivimäen mukaan seuraavanlainen: ihminen saa sähköpostiinsa tarjouksen tai näkee Facebookissa ilmoituksen puoli-ilmaisesta tuotteesta. Meili tai ilmoitus näyttää mainokselta ja ihminen kuvittelee, että kauppaa ollaan tekemässä juuri kyseisestä tuotteesta. Sitten edetään tilaussivulle, jossa hehkutetaan jälleen näkyvästi vain sitä edullista tarjousta.

Piti ostaa puhelin, tulikin kuukausimaksullinen klubijäsenyys.

Hullun halvoissa tarjouksissa ei pääasia kuitenkaan ole tuote, jota kuluttaja kuvittelee ostavansa. Yleensä kyseessä on ns. tilausansa, jossa ostaja harhautetaan sitoutumaan kuukausimaksulliseen palveluun, vaikka hän olisi kuvitellut ostavansa vain puhelimen.

— Tilaussivulla kerrotaan kyllä usein tilaussopimuksen todellisestakin luonteesta, mutta yleensä aika pienellä ja mahdollisesti linkin taakse piilotettuna, sanoo Saija Kivimäki.

Vahingossakin tehty sopimus sitoo kuluttajaa ja siitä irrottautuminen voi olla vaikeaa. Tilausansan asettajan mielestä kyseessä on pätevä sopimus, koska käyttöehdot ovat olleet saatavilla. Kuluttajaviranomainen taas pohtii jujutetun kuluttajan kanssa, ovatko ehdot olleet tarpeeksi selvästi nähtävillä ja sillä tavalla muotoillut, että kuluttaja on voinut ymmärtää mihin oikeastaan on sitoutunut.

Usein helpointa on kääntyä luottokorttiyhtiön puoleen ja perustella heille, miksi laskut ovat aiheettomia.

— Tilausansojen sovittelu suoraan palveluntarjoajien kanssa on hirveän hankalaa. Yleensä neuvomme kuluttajaa kääntymään luottokorttiyhtiönsä puoleen ja perustelemaan sinne, miksi laskut ovat aiheettomia. Jo maksettuja rahoja ei kovin helposti takaisin saa, sanoo Kivimäki.

Firman nimen ja nettiosoitteen vaihtaminen käy sutjakkaasti

Euroopan kuluttajakeskuksen mukaan tilausansojen virittäjinä ovat kunnostautuneet viime aikoina tanskalaisyhtiöt Cleandevice365 ja Radioplanets.

Pelkkiin yritysten nimiin tai nettiosoitteisiin ei kuitenkaan kannata tuijottaa, sillä uusien osoitteiden hankkiminen on helppoa ja halpaa. Kun vanha nettiosoite saa liikaa kyseenalaista mainetta, se hylätään.

Kuvakaappaus Virustotal-palvelusta Cleandevice365:n ip-osoitteella saaduista tiedoista. Kuvakaappaus Virustotal-palvelun Cleandevice365:n ip-osoitteella saaduista tiedoista. Kuva: Yle/virustotal.com

Kuvakaappaus Virustotal-palvelusta Radioplanetin ip-osoitteella saaduista tiedoista. Kuvakaappaus Virustotal-palvelusta Radioplanetin ip-osoitteella antamista tiedoista. Kuva: Yle/virustotal.com

Sekä Cleandevicen että Radioplanetsin ip-osoitteista löytyy Virustotal -palvelun mukaan useita erilaisiin tilauspalveluihin ja tarjouksiin viittaavia nettiosoitteita.

Vaikuttaakin siltä, että esim. Cleandevice on jo vetäytymässä markkinoilta, mutta upeiden tarjousten tekemistä jatkaa samassa ip-osoittessa sijaitseva globaldealsnow.com. Molemmilla yhtiöillä on myös sama postiosoite.

Kuvakaappaus Globaldealsnow-verkkosivulta. Kuvakaappaus Globaldealsnow-verkkosivulta. Kuva: Yle/globaldealsnow.com

Monasti huijausviestin lähettäjä on kuitenkin aivan eri yritys kuin se, jolle viestien linkit monen välipalvelimen kautta lopulta johtavat.

Roskapostin lähettäjätkin toimivat yleensä anonyymisti ja ostavat palvelintilansa sellaisilta ylläpitäjiltä, jotka eivät paljasta roskapostittajien henkilöllisyyttä.

Viestintäviraston tietoturva-asiantuntija Perttu Halosen mukaan sähköpostipalvelimen ylläpitäjän olisi hyvä varmistaa lähtevän sähköpostin aitous, eli että lähettäjä on oikeasti se kuka väittää olevansa. Kansainvälisellä internetin teknisen kehittämisen työryhmällä on suosituksia sähköpostin lähettäjän aitouden varmistamisesta, mutta niiden noudattamiseen ei ole yleistä pakkoa.

Perttu Halosen mukaan aitouden tarkistaminen voi myös olla hyvin työlästä. Esimerkiksi kaapattujen tietokoneiden avulla lähetetty roskaposti vaatii aina ihmisen tekemää arviointia.

Suomessa sähköiseen markkinointiin vaaditaan lain mukaan vastaanottajan lupa.

— Internetin avoin luonne ja kansainvälisyys mahdollistavat myös epärehellisen toiminnan. Lait ovat kansallisia ja kontrolloimatonta rajaseutua on paljon. Viranomaiset voivat tehdä avunpyyntöjä toisen maan viranomaisille. Näihin reagoidaan usein hitaasti ja ollaan jopa haluttomia puuttumaan koko asiaan. Euroopassakin on monia maita, joihin lain koura ei oikein tunnu ulottuvan.

Hämäriä bisneksiä on helppo hoidella anonyymien palvelimien kautta ja sähköpostiosoitteen ostaminen maksaa muutamia dollareita. Sähköpostin lähettäjätiedotkin on helppo väärentää.

Spämmäys on isoa bisnestä, johon on vaikea puuttua

Roskapostin määrä on vähentynyt maailma mittakaavassa, mutta suomenkielinen roska- ja huijaussähköposti on lisääntynyt. Huijausyritykset ovat muuttuneet härskimmiksi ja spämmin kautta leviävät haittaohjelmat entistä vaarallisemmiksi.

Suomalaisilla verkko-operaattoreilla on velvollisuus suitsia roskapostia myös vastaanottajina (.pdf).

Huijausyritykset ovat muuttuneet härskimmiksi ja spämmin kautta leviävät haittaohjelmat vaarallisemmiksi.

Roskapostin torjunnan apukeinoina voidaan käyttää esimerkiksi roskapostittajista kerättyjä mustia listoja.

Jos tietty ip-osoite lähettää jatkuvasti spämmiä, kaikki sieltä tuleva liikenne voidaan pysäyttää sähköpostia vastaanottavalle palvelimelle. Käytännössä mustalla listalla oleminenkaan ei estä spämmin päätymistä vastaanottajan sähköpostilaatikkoon.

Apple Soumilta tullut tarjous herättää huvittuneisuutta jo ulkoasultaan, poikkeuksellista tässä tarjouksessa on se, että jo sähköpostissa mainitaan varsinaisesta palvelusta, jota sillä kaupataan.

Kuvakaappaus Kitten-Moneyn lähettämästä roskapostista. Kuvakaappaus Kitten-Moneyn lähettämästä roskapostista. Kuva: Yle

Lähettäjä Kitten-Money.net on meillä hiukan komeammista yhteyksistä tunnetun saksalaisen Hetzner-yhtiön palvelimella ja löytyy myös mustalta listalta. Tästä huolimatta oma operaattorini välitti sen sähköpostiini. Googlen sähköpostiohjelma tosin ymmärsi Apple Soumen tarjouksen roskapostiksi ja ohjasi sen suoraan roskapostikansioon.

Ei ihme, että konesaleja ja merikaapeleita tarvitaan lisää.

Huijausviestiin uskominen vie rahat ja voi pölliä identiteetin

Apple Soumin kaltaiset viestit eivät herätä luottamusta puusilmäisimmässäkään käyttäjässä. Silti oikeakielisyyteen tai tunnetun yrityksen ilmeeseenkään ei ole luottamista.

Parin viimeisen kuukauden aikana sähköposteihin on tipahdellut älypuhelin- ja taulutelevisio-tarjouksia Gigantin nimissä. Näissäkin uskomattoman edullisissa tarjouksissa on loppupeleissä vastassa tilausansa, jonka kanssa Gigantilla ei ole mitään tekemistä.

Gigantin nimissä lähetetty huijausviesti. Gigantin nimissä lähetetty huijausviesti. Kuva: Yle

Roskapostittajien mustan listan kerääjällä alkaa siis Suomessakin olla kiireitä. Pyysin Suomispam-palvelun ylläpitäjää Juha-Matti Tapiota tutkimaan, mitä kaikkea tapahtuu, kun lähtee seuraamaan Gigantin nimissä tehtyä huijausyritystä.

Huijari näkee paljon vaivaa kiertääkseen palvelimia ja operaattoreita.

— Gigantiksi naamioituva huijari näkee paljon vaivaa kiertääkseen palvelimia ja operaattoreita. Viestit ohjaavat klikkaamaan yhden välipalvelimen kautta toiselle, jonka domain on rekisteröity muutama viikko sitten. Sieltä edelleen kolmannelle, joka on muutaman kuukauden ikäinen, jne. Operaattori näyttää olevan enimmäkseen hollantilainen.

— Näissä lahjoja tarjoavissa spämmeissä yleensä pyritään saamaan joko tietoja tai kyse voi olla luottokorttitilaushuijauksesta, vahvistaa Tapio.

Vaikka et kirjoittaisikaan itse nimeäsi, sähköpostiosoitettasi tai luottokorttinumeroasi, ne on mahdollista urkkia myös muulla tavoin.

Katso kuvagalleriassa miten sähköpostihuijaus etenee, kuvat saa suuremmiksi klikkaamalla:

Huijaussähköpostin uskottavuus on tärkeää. Sen jälkeen luodaan kiireentuntu, ja rakennettaan uskottavuutta. Kun käyttäjä pääsee tilausvaiheeseen, hän on niin orientoitunut tuotteen ostamiseen, että pienellä ja sivulauseissa kerrotut käyttöehdot jäävät huomaamatta.

Jo pelkästään huijausviestin linkkejä klikkailemalla käyttäjä kertoo itsestään huijarille kohtalokkaan paljon. Kun käyttäjää ohjataan sivulta toiselle, kerätään tietoja käyttäjän selaimen versiosta, käyttöjärjestelmän versiosta, tietoja näytöstä/resoluutiosta ja kieliasetuksista.

Selaimen sisältämien evästeiden ja käyttäjän tietokoneen ip-osoitteen perusteella voidaan saada uskomattoman paljon tietoa käyttäjästä.

Jos selaimen tai lisäosien tietoturvapäivitykset eivät ole ajan tasalla, käyttäjä voidaan ohjata sellaiselle sivulle, joka osaa käyttää juuri havaittua tietoturvaukkoa hyväkseen. Koneelle asentuukin virus. Se voi olla urkinta- tai kiristysohjelma tai sitten haittaohjelma voi kaapata koneen niin, että se alkaa toimia roskapostia lähettävänä tai palvelunestohyökkäysiin osallistuvana bottina.

Lisäksi selaimen sisältämien evästeiden ja käyttäjän tietokoneen ip-osoitteen perusteella voidaan saada uskomattoman paljon tietoa käyttäjästä. Tietoja voidaan kerätä jokaisessa pisteessä, joihin käyttäjä linkkien avulla ohjataan.

Jos henkilö saadaan osuvasti kohdennettujen mainosten avulla houkuteltua luovuttamaan henkilötietojaan, on identiteettivarkaus mahdollinen.

— Kun ip-osoitteeseen yhdistetään tieto, millä sivuilla kyseisestä osoitteesta on vierailtu ja mitä linkkejä klikattu, voidaan jo henkilöiden kiinnostuksen kohteista tehdä päätelmiä tai valistuneita arvauksia ja näyttää heille sopivia mainoksia. Jos henkilö saadaan osuvasti kohdennettujen mainosten avulla houkuteltua luovuttamaan henkilötietojaan, on esimerkiksi identiteettivarkaus mahdollinen. sanoo Viestintäviraston Perttu Halonen.

Mutta saanko silti sen iPhonen?

Klikkailupolku alkaa siis vaikuttaa melko riskialttiilta toiminnalta. Päätän palata tarinan alkupisteeseen ja kysyä suoraan iPhonen tilaussivun kautta löytyvältä yritykseltä, että saako sitä puhelinta vai ei.

Soitan globaldealsnow.comin asiakaspalveluun, koska puhelinnumeron +358 -tunnuskin näyttää mukavan kotoisalta. Puhelimeen vastaa Ruotsista käsin englantia puhuva kohtelias nuorimies. Kerron olevani heidän nettisivullaan juuri nyt ja haluaisin tietää miten voisin ostaa iPhonen viidellä eurolla.

— Sorry madam, but we don't sell iPhones.

Selitän sähköpostilla saamani tarjouksen sisältöä ja kotvasen kestävän ihmettelyn jälkeen miekkonen hoksaa, että tarkoitan varmaan arpajaisia, jotka järjestetään uusille asiakkaille.

Osallistuminen iPhone-arpajaisiin maksaisi vähintään 64€.

Minulla olisi siis mahdollisuus voittaa iPhone, mikäli rekisteröityisin heidän asiakkaakseen antamalla henkilötietoni ja maksamalla 5€ luottokortillani. Arvontaan osallistuminen kuitenkin edellyttäisi, että en irtisanoisi sopimustani kolmen tai (käyttöehtojen toisessa kohdassa mainitun) viiden päivän tutustumisjakson aikana.

Lisäksi luottokortillani pitäisi olla katetta jo ensimmäisen kuukauden jäsenyysmaksun eli 59€:n verran, joka perittäisiin etukäteen, heti kolmen (tai viiden) päivän tutustumisjakson jälkeen.

Osallistuminen iPhone-arpajaisiin maksaisi siis vähintään 64€. Bonuksena luvassa olisi lisää roskapostia sekä nimi-, osoite- ja luottokorttitietojeni päätyminen hyvin epäilyttävän tahon haltuun.

Kiitän globaalia asiakaspalvelijaa tiedoista, toivotan mukavaa päivän jatkoa ja totean, että ehkä ei sittenkään tehdä iPhone-diiliä nyt.

Lue lisää:

Asiantuntijan vinkit postilaatikon puhtaanapitoon

Roskapostin loppua ei ole näköpiirissä, tästä haastattelemamme asiantuntijat ovat yhtä mieltä. Spämmääjälle voi kuitenkin panna kampoihin omalla toiminnallaan ja fiksulla sähköpostin käytöllä.

Tutustu myös peruskayttajalle.net -sivuston vinkkeihin:

Vältä roskapostia käyttämällä tilapäistä sähköpostiosoitetta
Yksittäisten tiedostojen virustarkistukset netissä
Nettisivustojen luotettavuuden arviointi

Pari vuotta sitten säädetty korkokatto ei ole poistanut markkinoilta kalliita pikalainoja. Lainasummia on korotettu ja laina-ajat ovat venyneet jopa vuosien mittaisiksi. Lainasivustoille on ilmestynyt myös uusia termejä, kuten joustoluotto ja vertaislaina.

Pikavippien ongelmia on yritetty suitsia erilaisilla laeilla jo useampaan otteeseen. 2013 säädettiin alle 2 000 euron lainoille korkokatto: 50%+viitekorko. Tätä ennen korot olivat saattaneet nousta jopa tuhansiin prosentteihin. Kilpailu- ja kuluttajaviraston lakimiehen Paula Hannulan mukaan lakia säätäessä uskottiin, että yli 2000 euron lainat olisivat niin kilpailtuja, että niissä korot eivät nousisi kohtuuttomuuksiin.

– Tämä lainsäätäjän ajatus ei ole nyt sitten toteutunut sellasenaan eli markkinoilla on kustannuksiltaan hyvinkin korkeita luottoja.

Korkokatto alle 2 000 euron lainalle on 50% +viitekorko. Korkoprosentteja ja nuija, grafiikka. Kuva: YLE

Muutos näkyy velkaongelmaisia auttavassa Takuu-Säätiössä. Velkaongelmia on vähemmän, mutta niistä kärsivillä summat ovat entistä suurempia. Takuu-Säätiön toiminnanjohtajan Juha A. Pantzarin mukaan pikavipin myöntäminen ei perustu enää vain nopeaan voitontavoitteluun vaan yrityksillä on malttia odotella tuottoja.

– Palveluntarjoajat muuttivat tuotteitaan siihen suuntaan, että enää ei oteta kappalemääräisesti niin montaa luottoa vaan otetaan harvempia, mutta isompia.

Laki muuttui, lainatkin muuttuivat

Kuningaskuluttaja löysi viranomaisten rekisteristä ja netistä 37 kuluttajaluottoa tarjoavaa yritystä. Näitä yrityksiä tutkaillessa selviää syy sille, miksi lainasummat ovat nousseet. Yrityksistä enää neljä tarjoaa ainoastaan alle 2000 euron luottoja. Laina-ajat ovat myös kasvaneet. Pisimmillään kulutusluottoa saa nyt jopa 12 vuodeksi.

Puolet yrityksistä tarjosi kuitenkin pienempää lainaa niin sanottuna joustolainana. Joustolainoja markkinoidaan myös nimillä tililuotto tai joustoluotto. Nänä kaikki toimivat kuitenkin samalla periaatteella: asiakkaalle tarjotaan vähintään 2000 euron lainakatto, mutta asiakas saa nostaa lainaa myös vähemmän. Tavallisesti korkokatto estäisi alle 2000 euron lainojen korkoja nousemasta kohtuuttoman korkeiksi. Kun lainaa on annettu 2000 euron "limiitti" ei tällainen korkokatto kuitenkaan päde sitä pienempiinkään nostoihin.

Lainaa tarvitsevalle tarjotaan joustolainaa, jonka korko saa olla niin korkea kuin lainanantaja vain kehtaa pyytää.

Pintapuolisesti näyttää siis siltä, että perinteinen pikavipin malli, muutama satanen, lyhyeksi ajaksi, hirmukorolla on jäänyt historiaan. Todellisuudessa pienempää lainaa tarvitsevalle tarjotaan joustolainaa, jonka korko saa yhä olla niin korkea kuin lainanantaja vain kehtaa pyytää. Kuningaskuluttajan löytämistä joustolainoista suurimalla osalla korot olivat ainakin tuplat siitä, mitä korkokatto pienille lainoille määrää.

Todellinen vuosikorko ei kerro kaikkea lainan hinnasta

Lainojen vertailua helpottamaan on luotu todellisen vuosikoron käsite. Todellisen vuosikoron laskentakaava näyttää hurjalta, mutta käytännössä se tarkoittaa vuodessa lainasta kertyneiden korkojen ja kulujen suhdetta lainattuun summaan.

Todellisen vuosikoron laskentakaava. Kuva: YLE

Saman tyyppisten lainojen vertailuun todellisesta vuosikorosta on apua. Yritysten on pakko kertoa sivuillaan lainansa todellinen vuosikorko. Vuosikoron vaihdellessa lainasummasta ja ajasta riippuen voi yritys antaa myös esimerkin todellisesta vuosikorosta. Esimerkki ei kuitenkaan välttämättä kerro asiakkaalle mitään siitä, millainen todellinen vuosikorko olisi hänen lainalleen. Tällaisessa tapauksessa lainojen vertailu voi olla hankalampaa.

Lainan kokonaiskustannuksia laskurit eivät aina ilmoita.

Monien lainantarjoajien verkkosivuilta löytyy jonkinlainen lainalaskuri. Useimmiten lainalaskurilla voi laskea ainakin lainan kuukausierien suuruuden. Lainan kokonaiskustannuksia laskurit eivät kuitenkaan aina ilmoita. Joissakin tapauksissa lainan kustannukset eivät selviä asiakkaalle lainkaan ennen lainahakemuksen tekoa ja ovat näkyvissä vasta lainatarjouksessa.

Vertaislainan takana yksityishenkilö tai yritys

2010-luvun uutuus lainamarkkinoilla ovat vertaislainat. Perinteisesti vertaislainalla on tarkoitettu lainaa, jonka yksityishenkilö antaa toiselle yksityishenkilölle eli vertaiselleen. Kahden tasavertaisen lainoja ei olla nähty tarpeelliseksi säädellä lailla eli sille ei ole esimerkiksi korkokattoa. Nykyään on kuitenkin myös yrityksiä, jotka välittävät tavallisten ihmisten myöntämiä lainarahoja lainanottajille. Vertaislainayritykset välittävät Suomessakin jo noin 100 miljoonan euron edestä lainoja vuodessa.

Jos vertaislainan antaja on todellisuudessa yritys, pitäisi sen noudattaa samaa lainsäädäntöä kuin muidenkin kulutusluottoja myöntävien yritysten.

Sitä, kuka vertaislainassa todella on lainanantajana, on selvitelty Suomessa oikeudessa asti. Yritys oli perinyt vertaislainoista jopa satojen prosenttien korkoja. Jos lainanantajana on todellisuudessa yritys eivätkä lainarahaa antavat yksityishenkilöt, pitäisi sen kuitenkin noudattaa samaa lainsäädäntöä kuin muidenkin kulutusluottoja myöntävien yritysten. Tämä koskee myös korkokattoa. Kilpailu- ja kuluttajaviraston Paula Hannulan mukaan ei voida vetää selvää rajaa sille, milloin on kyseessä todellinen lainojen välittäminen ja milloin yritys on oikeasti lainanantaja.

– Yksi sellainen keskeinen kysymys, minkä pohjalta sitä on arvioitu on se, että kuka siinä käyttää tosiasiallista määräysvaltaa sen suhteen kenelle luottoa myönnetään ja minkälaisin ehdoin.

Löytämieni, tällä hetkellä Suomessa toimivien vertaislainafirmojen todelliset vuosikorot eivät ainakaan heidän antamissaan esimerkeissä ylitä 50 prosenttia. Useammasta yrityksestä kerrotaan heidän noudattavan kuluttajaluottoja säätelevää lainsäädäntöä.

Maailman suurimmat teknologiayritykset tuovat kiihtyvällä vauhdilla omia virtuaalitodellisuuslasejaan markkinoille. Ihmisiä halutaan kokemaan virtuaalinen todellisuus hinnalla millä hyvänsä, halvimmillaan viidellä eurolla ja älypuhelimella.

Virtuaalinen todellisuus on kokemisen arvoinen mediamuoto. Se tuntuu intiimiltä ja siihen todella uppoutuu tavalla, joka eroaa muista viihteen muodoista. Halvimmillaan virtuaaliseen todellisuuteen voi päästä viiden euron pahvilaseilla ja älypuhelimella. Kalliimmat vaihtoehdot lisälaitteineen maksavat tuhansia euroja, mutta hintojen ennustetaan putoavan, kun laitteita saadaan markkinoille lisää.

Ei enää vain pelaajille

VR-lasit ovat pelaajille tuttu vempain, mutta vasta nyt lasien laatu alkaa vastaamaan odotuksia. Laseille on tarjolla pelejä, elokuvia ja muita viihteen muotoja, mutta myös yleishyödyllisiä käyttötarkoituksia. Suunnitteilla ovat virtuaaliset asuntonäytöt, lomamatkat kotisohvalta tai virtuaaliset viestintäkanavat. Suurin potentiaali on kuitenkin opetuskäytössä.

Suunnitteilla ovat virtuaaliset asuntonäytöt ja lomamatkat kotisohvalta.

Virtuaalitodellisuuslaseilla voidaan tuoda fysiikan lait tarkasteltavaan kokoon, tutustua historiallisiin kaupunkeihin tai matkustaa Jupiterin kiertoradalle. Potentiaalia löytyy, mutta vielä tällä hetkellä voidaan vain spekuloida ja odottaa suuremman luokan käyttöönottoa, jotta oikeanlaiset yleishyödylliset kohteet löydetään ja niiden ympärille voidaan luoda sovelluksia.

Isojen nimien esiinmarssi

Tarina alkoi oikeastaan jo vuonna 2012, kun pieni yritys Oculus Rift esitteli prototyypin virtuaalitodellisuuslaseistaan. Jo silloin alettiin puhumaan virtuaalitodellisuuslasien maailmanvalloituksesta, mutta nopeasti huomattiin, että teknologia ei ollut vielä täysin kypsä poimittavaksi. Laitteissa oli ongelmia, joihin ei vielä ollut ratkaisua. Oculus Riftin prototyypista lähtien on odotettu virtuaalitodellisuuslasien todellista maihinnousua.

Muutama viikko sitten Oculus Rift toimitti ensimmäiset kuluttajille suunnatut VR-lasit ensimmäiselle asiakkaalle. HTCn Vive lasit on tilattavissa valmistajan sivuilta Suomeenkin. Sonyn Playstationille suunnatut lasit tuodaan vuoden lopussa markkinoille ja Microsoft valmistautuu tuomaan omat HoloLensinsä myös markkinoille.

Isot valmistajat ovat siis astuneet kehään, joten VR-lasien hyökyaallon alla on nyt todellista voimaa. Nimekkäät valmistajat tarkoittavat suuria sijoituksia teknologian kehitykseen ja levitykseen.

Virtuaalitodellisuuslaseja hintatietoineen, grafiikka. Kuva: YLE

Myös oma älypuhelin voi toimia “porttina” virtuaaliseen todellisuuteen. Esimerkiksi Googlen Cardboard ja Samsung Gear VR edustavat tätä vaihtoehtoa. Pahvisista laseista koostuva Cardboard maksaa noin 5 euroa ja sen käyttö vaatii älypuhelimen. Ihmisiä halutaan kokemaan virtuaalinen todellisuus hinnalla millä hyvänsä, joten tätä vaihtoehtoa tarjoaa moni valmistaja. Kun maailmassa on jo noin 2 miljardia älypuhelimen käyttäjää, potentiaalisia kuluttajia riittää.

Onko vuosi 2016 sitten virtuaalitodellisuuslasien iso vuosi? Jos laitevalmistajia ja sovellusten kehittäjiä uskoo, niin kyllä. Vielä jää nähtäväksi, miten kuluttaja ottaa uuden todellisuuden vastaan.

Toimittaja Aki Kuukasjärvi

Muokattu 8.4.2016: Korjattu kirjoitusvirhe.

Eläkeläismies osti tottuneesti etelänmatkan Finnmatkojen verkkosivuilta. Hinta kuitenkin nousi kesken varauksen tekemisen. Miksei hinta lukittaudu varauksen alussa?

– Meillä on tällainen varausjärjestelmä, joka ei lukitse sitä hintaa. Yksi sen järjestelmän etuja on se, että asiakkaalla on paljon aikaa tutkia eri vaihtoehtoja, Finnmatkojen maajohtaja Tiina Sirén vastaa.

– Mutta sen haittana on se, että loppuhinta saattaa yllättää. Haluamme tulla vastaan asiakkaitamme, jos näin on käynyt ja asiakas on meihin välittömästi yhteydessä, Sirén jatkaa.

Hyvitättekö koko erotuksen?

– Jos asiakas on välittömästi yhteydessä, ja pystytään todentamaan, että asiakkaan varausprosessin aikana on tämmöinen käynyt, niin kyllä me hyvitetään, Sirén lupaa.

Katsojamme tilasi paketin Kiinasta. Hän valitsi DHL Expressin kuljetuksen. DHL tarjosi tekstiviestillä mahdollisuutta, että se tekee tullauksen asiakkaan puolesta parinkympin maksua vastaan. Katsojan mukaan viestistä syntyi mielikuva, että tämä on ainoa vaihtoehto.

Miksi DHL:n viestissä ei kerrota, että asiakas voi tehdä tullauksen itse maksutta?

– Se on hyvä kysymys, ja me olemme päivittämässä tekstiviestiä entistä asiakasystävällisempään suuntaan huhtikuun aikana, Suomen DHL Expressin toimitusjohtaja Peter Ervasalo vastaa.

Oletteko te tehneet helppoa rahaa tällä palvelumaksulla?

– Ei, ne kulut mitkä siitä tulee on laskettu pitkälti sen mukaan mitä meillä tulee siitä tullivakuusmaksusta sekä sitten se käsittelykustannus, Ervasalo sanoo.

Omakotitalon rakentajalla on tarjolla ainakin kymmenkunta vakavasti otettavaa lämmitysvaihtoehtoa. Parhaan valinnan teko on osin arvaamista, sillä kukaan ei tiedä energian hintoja vuosikymmenten päähän tulevaisuuteen.

Mäntsäläläinen Aku Eronen aikoo rakentaa pientalon Myrskylään, mistä löytyi upea tontti. Paikkakunnan sijaintikin on Akun ja puolisonsa Soile Niittymäen mielestä hyvä.

Pariskunnalla on monta visaista kysymystä edessään. Esimerkiksi lämmitystavan valinta vaatii paljon vertailua.

Lämmitysinvestointi tehdään vuosikymmeniksi.

Lämmittämiseen liittyvät ympäristöseikat ja helppokäyttöisyys selviävät kyselemällä. Mutta kun aletaan puhua kustannuksista, haaste kovenee oleellisesti.

Lämmitysinvestointi tehdään vuosikymmeniksi. Kukaan ei osaa sanoa varmasti, kuinka paljon sähkön tai kaukolämmön hinta harppaa siinä ajassa. Energiavaihtoehtojen hinnoilla on kuitenkin oleellinen merkitys lämmitystapojen kustannusvertailussa.

Maalämpö, sähkö - vai joku muu?

Yli puolet pientalorakentajista valitsee maalämmön, joka tuottaa halpaa energiaa. Mutta investointikustannukset ovat maalämmössä isot. Sähkölämmön saisi murto-osalla maalämmön hinnasta.

Rakentaja voi hakea apua valintaansa valtion asiantuntijayritys Motivan laskurista.

Laskuriin syötetään oman rakennushankkeen perustiedot, kuten neliöt, huonekorkeus, eristyksen taso ja tuleva asukasmäärä. Laskuri raksuttaa kustannukset eri vaihtoehdoille.

Teimme Aku Eroselle Motivan laskurilla vertailun neljän lämmitystavan välillä. Isot investoinnit maalämpöön tarkoittavat todellakin halpaa energiaa.

Ja sama toisin päin: Patterisähkölämmitys on halpa hankkia, mutta se aiheuttaa kalleimmat vuosikulut. Maalämmittäjä saisi vuosittain lämmitysenergian 864 euroa halvemmalla sähkölämmittäjään verrattuna. Mutta maalämmön hankinta olisi 14 000 euroa kalliimpi!

Käytimme monessa kohtaa Motivan laskurin oletusarvoja. Laskelma on siksi suuntaa antava. Esimerkiksi maalämpöpumpun hyötykerroin on laskelmassa kolme.

Maalämpökauppiaiden mukaan nykypumpuilla voidaan päästää parempiinkin hyötykertoimiin, jolloin maalämmön energialasku olisi pienempi kuin taulukon 523 euroa.

Noheva rakentaja voi muunnella Motivan laskurissa eri lukuarvoja tilanteen mukaan.

Laskurilla voi katsastaa kuluja myös pitkälle tulevaisuuteen. Tässä vaiheessa laskuri tyrkyttää oletusarvoisesti energian hinnan nousuksi kymmenen viimeisen vuoden keskiarvoja. Mutta ei kukaan voi taata, että hintaravi jatkuu samanlaisena.

Teimme Aku Eroselle laskelman 20 vuodeksi maltillisella oletukselle, että jokaisen energiamuodon hinnannousu on kolme prosenttia vuodessa. Kun ynnätään hankintahinnat ja energialaskut, maalämpö on halvin vaihtoehto.

Mutta ei lähimmät kilpailijat kovin kauaksi jää edullisuudessa.

Ei tämä tietenkään ole ainoa totuus asiasta. Huoltokuluja ei ole laskelmissa mukana, eikä Motivan laskurista löydy niistä tietoa.

Toisaalta pitkän ajan kulut olisi voitu ynnätä vaikka 30 vuodelle. Tai niin, että korot olisi otettu huomioon, mikä on myös mahdollista Motivan laskurissa.

Joidenkin maalämpökauppiaiden mielestä myös talon arvon kohoaminen pitäisi ottaa huomioon euroja ynnätessä. Kustannusvertailun teko lämmitystapojen välillä on siis osin makuasia.

Käytetyt hinnat: sähkö maalämpötalo 14,06 s / kwh, sähkölämmitys 12,32 s / kwh, kaukolämpö 5,7 s / kwh + 210 € / vuosi, vesikiertoinen lämmitys 3000 €, kaukolämmön liittymismaksu 1691 €, maalämmön hyötysuhde 3. Energian hinnan nousu 3 % / v.

Lue lisää:

Uudisrakentajan vinkki: Maalämpö vasta jälkikäteen – kotitalousvähennystä jopa tonneja

Maalämpö on uudisrakentajien suosikki, mutta asennuksen kanssa ei aina kannata pitää kiirettä. Jälkiasennus valmiiseen taloon voi tuottaa omakotiasujalle ison verohyödyn. Lämmitysratkaisun lykkääminen mahdollistaa myös sen, että esimerkiksi lämpöpumpun kannattavuuden voi laskea todellisen kulutuksen mukaan.

Maalämpö on uudisrakentajien suosikki, mutta asennuksen kanssa ei aina kannata pitää kiirettä. Jälkiasennus valmiiseen taloon voi tuottaa omakotiasujalle ison verohyödyn. Lämmitysratkaisun lykkääminen mahdollistaa myös sen, että esimerkiksi lämpöpumpun kannattavuuden voi laskea todellisen kulutuksen mukaan.

Vantaalaisen Mika Raution uusi 241-neliöinen normaalieristeinen omakotitalo on niin iso, että maalämpöä voisi pitää päivänselvänä valintana. Maalämmön tuomat energiasäästöt kun tuppaavat korostumaan isossa talossa.

Rautio ei kuitenkaan ottanut maalämpöä saman tien rakennusvaiheessa.

Idea oli, että maalämmön jälkiasennus mahdollistaisi kotitaloustyön verovähennykset, joita ei rakentamisvaiheessa saa. Niinpä talossa asuttiin aluksi sähkölämmityksen varassa.

Mika Raution (oik) talossa energialaskua pienentää mm. avara tilasuunnittelu. Uuden talon energiaratkaisuihin tutustuivat toimittaja Lauri Miettinen ja omaa rakennushanketta suunnitteleva Aku Eronen. Mika Rautio esittelee uutta kotiaa. Kuva: YLE

Odottavan verohyöty on iso

Kotitaloustyön verovähennykseen pääsee käsiksi vasta, kun uudisrakentamisen lopputarkastuksista on kulunut kaksi vuotta. Mutta jälkiasentajan veroetu on maalämpöurakassa mahtava, jopa useita tuhansia euroja.

Suurin verovähennys on nyt 2 400 euroa per henkilö ja 4 800 euroa per kaksi puolisoa vuodessa, jos työn osuus maalämpöurakassa kasvaa riittävän suureksi. Summat vähennetään suoraan veroista.

Maalämmön tai muun lämmitysratkaisun jälkiasennus voi aiheuttaa lisäkuluja, mutta niitä voi minimoida asian huomioimisella rakennusvaiheessa.

- Uusi talo voidaan suunnitella siten, että jätetään optio maalämmölle, sanoo Mika Rautio.

Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi kallioreiän paikka ja maalämpöpumpun vaatima tila mietitään jo rakentamisvaiheessa.

Energiapihi talo voi yllättää

Maalämmön tai muun lämmitysratkaisun jälkiasennuksessa on Mika Raution mielestä sekin etu, että valinnan kannattavuutta voi arvioida todellisen energiankulutuksen valossa. Mitä suurempi on lämmitystarve, sitä suurempia euromääräisiä säästöjä esimerkiksi maalämpö tuottaa.

Raution omassa talossa sähkönkulutus oli 17162 kilowattituntia ensimmäisenä asumisvuonna.

Kun luvusta vähentää kotitaloussähkön ja lisää runsaan puunkäytön tuoman energian, voi arvioida karkeasti, että talo tarvitsi tilojen ja veden lämmitykseen n. 17 000 kilowattituntia kyseisenä vuonna.

Se on huimasti vähemmän, kuin mitä rakennusluvan liitteessä oli arvioitu. Valtion asiantuntijayritys Motivankin laskuri tarjoaa samankokoiseen taloon samalle henkilömäärällä 25600 kilowattitunnin lämmityskulutusta.

- Itselläni on rakennusblogi netissä. Olen törmännyt siellä muihinkin blogin pitäjiin, jotka ovat ihmetelleet samaa asiaa, kun uuden talon energiankulutus on jäänyt ennustetusta.

Todellinen kulutus kääntää laskelmat

Raution talossa niukkaa sähkölaskua selittää mm. runsas polttopuunkäyttö, huolellinen eristys, tilasuunnittelu, kolmekerroksisuus ja ensimmäisen vuoden osalta lauha talvi.

Myös vedenkulutus on saatu taloudellisiin lukemiin. Muutoin perhe on melko tavanomainen sähkön kuluttaja, arvioi Rautio.

Tilanne ei tietenkään ole sama kaikissa kodeissa, kun asumistavat vaihtelevat ja talotkin ovat yksilöitä.

Raution taloa lämmitetään myös puulla. Takka Kuva: YLE

Yksi asia on kuitenkin selvää: Jos arvio uuden talon energiankulutuksesta pettää, niin samalla myös kannattavuuslaskelmat eri lämmitysmuotojen välillä voivat heittää härän pyllyä.

Yleensä maalämpökauppiaat lupailevat, että Raution 241-neliöisen talon kaltaisissa isoissa kohteissa maalämpö tuo ainakin parin tuhannen euron vuosisäästöt sähkölämmitykseen verrattuna. Sellaisia lukuja Rautiollekin esitettiin ennen rakentamista.

Nyt hän arvioi todellisen kulutuksen perusteella, että maalämmön säästöt jäisivät tuhannen euron tuntumaan nykyisillä sähkönhinnoilla.

Maalämpöä ei taloon lopulta asennettu, vaan sinne hankittiin ilma-vesilämpöpumppu.

Lue lisää:

Pientalon lämmityksen valinta vaatii paljon puntarointia – apua saa Motivan laskurista

Omakotitalon rakentajalla on tarjolla ainakin kymmenkunta vakavasti otettavaa lämmitysvaihtoehtoa. Parhaan valinnan teko on osin arvaamista, sillä kukaan ei tiedä energian hintoja vuosikymmenten päähän tulevaisuuteen.

Mäntsäläläinen Aku Eronen aikoo rakentaa pientalon Myrskylään, mistä löytyi upea tontti.

Action-kameroita markkinoidaan tallentamaan vauhdikkaita hetkiä erityisesti liikkuvissa lajeissa. Full HD action-kameroista joutuu helposti pulittamaan useamman satasen. Kolmen kovan testissä selvisi, että halpiskameroillakin saa riittävän hyvää jälkeä.

Testiin valittiin tunnetuimman action-kamerabrändin GoPron perusmalli Hero, jonka saa alle sadalla viidelläkympillä. Sille haastajiksi valittiin edullisemmat, reilusti alle satasen maksavat Denver ja König, joita myydään esimerkiksi autotarvike- ja rautakaupoissa. Vaikka jälkimmäiset muistuttavat toisiaan häkellyttävän paljon, erojakin löytyi.

Action-kamerat pysyivät parkourin vauhdissa

Kameroissa arvioitiin niiden helppokäyttöisyyttä, käytännöllisyyttä ja kuvanlaatua keskittyen videokuvaukseen. Se sopi kolmelle kovalle Juho Kuusisaarelle, Jere Kivistölle ja Petteri Pesoselle. He hyppivät, loikkivat, juoksevat ja kiipeilevät esteiden yli harrastuksenaan ja myös työnään Helsingin Parkour Akatemiassa.

Petteri Pesonen, Jere Kivistö ja Juho Kuusisaari kuvaavat kameroilla parkouria. Petteri Pesonen, Jere Kivistö ja Juho Kuusisaari kamerat käsissään. Kuva: YLE/Tiina Lappalainen

— Parkour on nopeaa ja tehokasta luovaa liikettä tässä meidän jokapäiväisessä ympäristössä. Esteet eivät ole pelkästään niitä muureja ja kaiteita, joita kaupungilla tulee vastaan, vaan myös hankaluuksia mitä elämässä saattaa tulla vastaan, niin niihin oppii suhtautumaan vähän eri tavalla, Juho luonnehti lajia ja sen pohjana olevaa filosofiaa.

Action-kamera päätyi usein testaajan suuhun.

Parkourissa käytetään paljon käsiä, joten action-kamera päätyi usein testaajan suuhun joko sellaisenaan tai suojakotelossa, jolloin pidikkeen sai hampaiden väliin. Näin kamera ja kuva pysyivät riittävän vakaina. Jere tosin sai myös käteensä vankan pyssyotteen Denverin ja Königin mukana tulleesta pyöräkiinnikkeestä.

Denverin ja Königin kypäräkiinnikkeet sen sijaan eivät palvelleet parkour-miesten tarpeita. Remmit olivat liian lyhyitä ja heppoisia pääpannaksi.

GoProssa ei lisäkiinnikkeitä ollutkaan. Mutta siihen on mahdollista ostaa lisävarusteena esimerkiksi pääpanta ja valjaat. Mutta niistä saa pulittaa useita kymppejä.

GoPron kuvanlaatu ehdottomasti paras

Testaajat olivat yhtä mieltä siitä, että GoPron kuvanlaatu päihitti edullisemmat haastajansa. Kamera oli myös helppo ottaa käyttöön ja sen valmistusmateriaali tuntui laadukkaimmalta. Jere ja Petteri rankkasivatkin sen ykköseksi.

Juhon suosikki oli kuitenkin Denver. Huomattavasti GoProta edullisempana se tarjosi kilpailukykyisen vaihtoehdon kuvanlaadun suhteen. Kuvanlaadussa oli se suurin ero Königiin verrattuna.

Königissä oli enemmän semmoinen kalansilmätyyppinen linssi.

— Königissä oli enemmän semmoinen kalansilmätyyppinen linssi. Kun parkour-kuvaa miettii, niin Denverin kuvasta sai paremmin selvää, Juho perusteli.

Jere ja Petteri taas pitivät Königin kuvasta enemmän.

— Königillä sai kuvattua kaiken, mitä edessä näkee. Kädet ja jalat näkyivät kuvassa tosi hyvin, kun se kuva oli vähän laajempi jo valmiiksi, Petteri kuvaili Königin jälkeä.

Wi-Fi kilpailuvalttina Denverissä ja Königissä

Yllättäen halvemmissa haastajissa oli sisäänrakennettu Wi-Fi, jota GoProssa ei ollut. Tarvitsi vain ladata sovellus, jolla kameraa voi ohjata ja kuvia katsoa suoraan älypuhelimella tai tabletilla.

Parkourin menossa voi tosin harvemmin kuvata niin, että samalla itse ohjaa kuvaa älypuhelimesta. Mutta kaveri voi tehdä sen helposti.

Älypuhelinsovellus helpotti myös asetusten selaamista, sillä pieniltä kameran näytöiltä kuvakkeita oli välillä vaikea hahmottaa. Kun asetuksia vaihtoi kameran nappuloista, ne myös vaihtuivat viipeellä.

Denverin ja Königin videot pyörivät paremmin kuin monien kalliimpien action-kameroiden videot.

Myös Denverin ja Königin videoiden esikatselu sovellusten kautta yllätti testaajat. Videot pyörivät paremmin kuin monien kalliimpien action-kameroiden videot.

— Niissä se esikatselu appsin kautta tulee vähän sillä lailla viipeellä. Denverissä ja Königissä sitä viivettä ei juuri ollut, Jere kommentoi.

Action-kamerat myös sukeltavat

Kaikilla kolmella testikameralla voi kuvata myös veden alla. Kolme kovaa ei kameroiden vesitiiviyttä testannut, joten upotimme kuvaajan kanssa kamerat uima-altaaseen.

Denver ja König suojakoteloissaan suoriutuivat pienestä pulahduksesta moitteetta. Mutta GoPron takakanneksi jäi vahingossa kamerapaketin mukana tullut aukollinen vaihtokansi.

GoPron takakanneksi jäi vahingossa aukollinen vaihtokansi.

Kamera hörppäsi vettä ja muistikorttiaukkokin kastui. Muistikortista oli viimeinen, altaassa kuvattu klippi vioittunut, mutta kamera sen sijaan ei ole pulahduksen jälkeen enää toiminut!

Plussat ja miinukset

Testivoittaja GoPro HERO

GoPro Hero GoPro-kamera Kuva: YLE/Tiina Lappalainen

hinta 149,00 € (esim. Motonet)

• Full HD -video 1080p 30/25 fps, 720p 60/50 fps, valokuva 5 MP, sarjakuvaus 10 kuvaa/2 s (5 fps), time lapse 0,5 s välein, automaattinen valonhimmennin; vedenkestävä kotelo ei irtoa kamerasta, sisäänrakennettu akku, lataus USB-kaapelilla, vaatii luokan 10 tai UHS-1 mikro-SD-kortin max. 32 GB (ei mukana); mukana ei-vesitiivis takakansi (skeleton), USB-kaapeli, pikakiinnityssolki sekä kaarevan ja tasaisen pinnan kiinnikkeet ja tarrat

+ kuvanlaatu ehdoton ykkönen
+ selvästi laadukkaamman ja kestävämmän oloinen valmistusmateriaali
+ joustavammat toimintopainikkeet
+ monipuolisimmat ominaisuudet
+ hyvä kestävyys

- kamerassa oleva pieni näyttö himmeä, vaikea lukea, varsinkin auringonpaisteella, kun muovi heijasti
- kameran näytön sijainti kameran etupaneelissa: aiheutti paljon virheottoja
- kameran ja suojakuoren kiinteä kiinnitys
- akku ei irrotettavissa
- ei Wi-Fi-ominaisuutta
- mukana ei tullut lisäkiinnikkeitä, ostettava erikseen
- paketissa ei suomenkielistä käyttöohjetta

2. DENVER AC-5000W MK2

Denver AC-5000W MK2 Denver-kamera. Kuva: YLE/Tiina Lappalainen

- hinta 79,00 € (esim. Motonet)

• Full HD -video 1080p/30 fps, 720/60 fps, valokuva 8 MP, 5 MP, 120 asteen kuvauskulma; irrotettava litiumparisto 1000 mAh, lataus USB-kaapelilla, max 32 GB mikro-SD-kortti (ei sisälly pakkaukseen), Wi-Fi, appi App Storesta tai Google playsta; mukana vedenpitävä suojakotelo, ei-vedenpitävä suojakotelo, pyörä-, kypärä- ja imukuppikiinnikkeet, kaukosäädin, USB-kaapeli, käyttöohje

+ helppo ja nopea käyttöönotto
+ kestävä kotelo
+ mukana runsaasti kiinnikkeitä, joskin osa hieman arveluttavia
+ irrotettava akku, kestävyys hyvä
+ kuvanlaatu yllättävän hyvä
+ kameran näytön sijainti kameran päällä
+ Wi-Fi
+ helppo ottaa appi käyttöön

- muovinen/halpa/helposti hajoava tuntuma
- paljon liikkuvia osia
- kameran näyttö vaikeasti tulkittavissa: kuvauksen alkamisesta kertoo ainoastaan näytöllä näkyvä digitaalikello, joka näyttää minuutit ja tunnit
- käyttöliittymän painikkeissa liian pitkä viive
- lisävarusteet olivat heppoiset, joihin olisi hankala täysin luottaa
- kuvanlaatu ei ollut niin kontrastinen kuin Königin kamerassa

3. KÖNIG CSACW100

König CSACW100 Konig-kamera. Kuva: YLE/Tiina Lappalainen

hinta 87,00 € (esim. K-rauta)

• Full HD -video 1080p/30 fps, 720/60 fps, valokuva 8 MP, 5 MP, 120 asteen kuvauskulma; irrotettava litiumparisto 1000 mAh, lataus USB-kaapelilla, max 32 GB mikro-SD-kortti (ei sisälly pakkaukseen), Wi-Fi, appi App Storesta tai Google playsta; mukana vedenpitävä suojakotelo, ei-vedenpitävä suojakotelo, pyörä-, kypärä- ja imukuppikiinnikkeet, kaukosäädin, USB-kaapeli, käyttöohje

+ nopea käyttöönotto
+ irrotettava akku
+ hyvä kestävyys
+ mukana runsaasti kiinnikkeitä, joskin osa hieman arveluttavia
+ kameran näytön sijainti kameran päällä
+ Wi-Fi
+ helppo ottaa appi käyttöön
+ laaja kuva

- turhan pyöristävä kalansilmätyylinen linssi
- muovinen/halpa/helposti hajoava tuntuma
- paljon liikkuvia osia
- kameran näyttö vaikeasti tulkittavissa: kuvauksen alkamisesta kertoo ainoastaan näytöllä näkyvä digitaalikello, joka näyttää minuutit ja tunnit
- käyttöliittymän painikkeissa liian pitkä viive
- vaatimattomat käyttöohjeet

Sokos-hotellien vakioasiakas varasi huonetta lauantai–sunnuntai-yölle. Kun hän pidensi varausta jatkumaan maanantaille, ensimmäisen yön hinta nousi 100 eurosta 130 euroon. Kahden yön varauksen sijaan hänen olisi kannattanut tehdä kaksi erillistä yhden yön varausta.

Miksi hotelliyön hinta pomppaa, kun asiakas yöpyy pidempään?

– Varauksen muuttuminen kahden yön varaukseksi oli se syy, että se hinta muuttui. Viipymän kesto muuttui, Sokos Hotelsin tuotonhallinnan (revenue management) johtaja Nina Nieminen kertoo.

– Hinnoittelu perustuu erilaisiin kysyntöihin eri viikonpäiville ja erilaisiin ajanjaksoihin ja heijastelee sitä, jolloin hinnoittelu muodostuu kahdesta komponentista eli tulopäivästä ja viipymän kestosta, Nieminen pyörittelee.

Edullisemman hinnan saadakseen asiakaan olisi siis kannattanut kahden yön varauksen sijaan tehdä kaksi erillistä yhden yön varausta.

– Kyllä. Ja se on ihan mahdollista eli asiakas voi halutessaan myös näin tehdä, Nieminen vahvistaa.

Niemisen mukaan hinta olisi voinut myös pudota asiakkaan viipyessä pidempään. Varauksen ajankohdan ja keston vaikutusta varausjärjestelmän antamaan hintaan on vaikea ennakoida.

– Kuten tässäkin esimerkissä huomataan, se on hyvin monisyinen ja hankalasti selitettävissä asiakkaalle ja jatkuvan kehityksen kohde, että me saataisiin viesti sillä tavalla visualisoitua ja yksinkertaistettua asiakkaalle. Ettei tulisi sitä tunnetta, että yritetään rahastaa hinnoittelulla ja saada asiakas koukutettua, Nieminen myöntää.

Kun totuutta on vaikea niellä, otetaan käyttöön kovemmat aseet: salaliittoteoriat. Viime aikoina niin kutsuttu "vastamedia" on levittänyt villejä teorioita liittyen muun muassa presidentin puheeseen ja televisiossa esiintyneeseen syyrialaisperheeseen. Niillä on hyökätty jopa lasta vastaan. Sosiaalipsykologi Viren Swami on perehtynyt siihen, miten mutkikkailla salaliittoteorioilla jäsennetään maailmaa yksinkertaisemmaksi.

Rasistinen “vastamedia” on saamassa yhä vainoharhaisempia piirteitä. Vale- ja vihasivustojen kirjoittajat eivät ainoastaan keksi juttuja omasta päästään, vaan laativat myös mitä mielikuvituksellisempia vaihtoehtoisia selityksiä perinteisessä mediassa julkaistuille uutisjutuille ja haastatteluille.

Erityisesti vastamediaa ärsyttävät uutiset ja mediailmiöt, joiden ansiosta rasismin vastaisuus nousee koko valtakunnan puheenaiheeksi. Niille pitää keksiä toinen selitys. Selitykset ovat salaliittoteorioita, jotka saavat alkunsa ja leviävät sosiaalisessa mediassa, verkon keskustelupalstoilla ja valeuutissivustoilla.

Tätä puolta ilmiöstä ei ole vielä pahemmin julkisuudessa käsitelty, mutta brittitutkija Viren Swamille ilmiö on tuttu.
Käyn läpi kolme viime aikoina esillä ollutta uutistapahtumaa, joista on levitetty kilpailevia teorioita niin vihasivustoilla kuin sosiaalisessa mediassa:

1. Syyrialaisperhettä väitettiin näyttelijöiksi

Mitä tapahtui todella: Ylen A2:n pakolaisillassa esiintyi syyrialainen perhe, jolle tarjottiin ohjelmassa puuroa. Perheen pieni tytär vietiin kesken lähetyksen pois studiosta lämpiöön hoitajan kanssa leikkimään.

Salaliittoteoria: Perhe oli feikki, eikä tyttö ollut vanhempiensa lapsi! Lähetyksessä kuulostaa siltä, että Ylen työntekijä kysyy tytöltä tätä saattaessaan “missä sun äiti on”. Salaliittoteoria lavastetusta perheestä levisi niin laajalle, että Yle joutui sekä omalla jutulla että muun muassa Twitterissä kiistämään sosiaalisessa mediassa vellovat huhut.

A2-ohjelman twiitti Kuva: Kuvakaappaus A2-illan twiitistä/YLE

Kuvakappaus Iltalehden uutisesta Kuva: Kuvakappaus Iltalehden uutisesta/YLE

2. 11-vuotiasta nimiteltiin valehtelijaksi

Mitä tapahtui todella: 11-vuotias Valtteri Saarinen kertoi Ylen aamu-tv:n haastattelussa, miten häntä kiusataan ihonvärin takia. Haastattelusta tuli valtava somehitti ja jopa presidentti Sauli Niinistö kiitteli Valtteria rohkeudesta.

Salaliittoteoria: Nettikeskustelijat sekä vale- ja vihasivustot ovat nimitelleet sekä Valtteria että hänen äitiään valehtelijoiksi. Samassa yhteydessä levitettiin myös huhua, että Valtteri olisi sama poika kuin tässä perättömäksi osoittautuneessa jutussa, jossa tytöt olisivat pahoinpidelleet nuoren pojan leikkipuistossa.

Poika leikkipuistossa ei ollut Valtteri. Alkuperäisen Helsingin Sanomien uutisen kirjoittanut toimittaja Maija Aalto vahvistaa Valheenpaljastajalle, että kyseessä oli aivan eri perhe. Hän haastatteli leikkipuistotapauksessa pojan äitiä.

Kuvakaappaus Yle Uutisten jutusta Kuva: Kuvakaappaus Yle Uutisten jutusta/YLE

Kuvakaappaus Sauli Niinistön Facebook-päivityksestä. Kuva: Kuvakaappaus Sauli Niinistön Facebook-päivityksestä/YLE

3. Yleä syytettiin Tasavallan presidentin puheen sensuroinnista

Mitä tapahtui todella: Tasavallan presidentti Sauli Niinistö piti helmikuussa puheen valtionpäivien avajaisissa. Yle Areenan tallenteessa puheesta katosi teknisen vian vuoksi ääni reilun minuutin ajaksi.

Salaliittoteoria: Ääni katosi kohdassa, jossa Niinistö puhui pakolaisista. Yle sensuroi kohdan tarkoituksella! Asiasta nousi sen verran äänekästä spekulointia, että Yle julkaisi verkkosivuillaan uutisen otsikolla “Niinistön puheesta katosi ääni – syy tekninen vika, ei sensuuri tai salaliitto.”

Kuvakaappaus Yle Uutisten jutusta Kuva: Kuvakaappaus Yle Uutisten jutusta/YLE

Salaliittoteorioiden tutkija selittää

Soitin Britanniaan salaliittoteorioita tutkivalle Viren Swamille. Hän on sosiaalipsykologian professori Anglia Ruskin -yliopistossa. (Viren Swami on muuten saanut etunimensä Lasse Virénin mukaan. Hänen äitinsä oli kaukaa ihastunut juoksijalegendaan raskaana ollessaan. Perheellä ei ole sukujuuria Suomessa.)

Selitin Swamille yllä kuvatut kolme suomalaista salaliittoteoriaa, jotka liittyvät tavalla tai toisella maahanmuuttoon ja rasismiin.

Miksi ihmeessä ihmiset hakevat mielikuvituksellisia selityksiä aika tavanomaisille haastatteluille?

– Kun kyseessä on stressaava tai tunteita herättävä asia, kuten Syyrian sota tai pakolaiskriisi, ihminen saattaa etsiä yksinkertaistettuja teorioita selittämään sitä. Tämä korostuu, jos prosesseista puuttuu läpinäkyvyyttä. Ihmisten on vaikea tietää, mitä Syyriassa tai pakolaiskriisissä oikeasti on meneillään.

Salaliittoteoria antaa tunteen, että asialle voi tehdä jotakin, että ei olekaan voimaton.

– Yhdysvaltain WTC-iskuihin liittyy salaliittoteoria, jonka mukaan USA:n hallinto oli itse iskujen takana. Tämä on yksinkertaisempi selitys kuin monimutkainen ja kasvoton terroristiverkosto. Näin valtion johdosta tulee helppo kohde, johon suunnata vihansa. Salaliittoteoria antaa tunteen, että asialle voi tehdä jotakin, että ei olekaan voimaton.

– Salaliittoteorioihin uskovat useimmiten ihmiset, joilta puuttuu valtaa ja jotka kokevat, ettei heillä ole paikkaa demokraattisissa prosesseissa. Läpinäkyvyyden ja vaikutusmahdollisuuksien lisääminen on paras tapa ehkäistä näitä teorioita.

Mutta nämä teoriat tuntuvat monimutkaisemmilta kuin todellisuus. Miten ne tekevät asioista yksinkertaisempia?

– Jotta ihminen omaksuu salaliittoteorian, hänellä täytyy olla taipumusta jättää huomiotta todistusaineistoa, joka puhuu teoriaa vastaan. Teoria vahvistaa jo valittua maailmankatsomusta. Teoriaa vastaan sotivien todisteiden hyväksyminen taas pakottaisi muuttamaan maailmankatsomusta, ja se on erittäin vaikeaa.

Teoriat auttavat ihmisiä ilmaisemaan todellisia ajatuksiaan.

– Pakolaisiin liittyvät salaliittoteoriat näyttävät liittyvän laajempaan salaliittoteoriaan Euroopan “islamisoinnista”, joka on saanut uutta suosiota viime vuosina. Teorian mukaan on olemassa salaliitto, joka haluaa tehdä Euroopasta muslimien maanosan, Eurabian.

– Nämä teoriat auttavat ihmisiä ilmaisemaan todellisia ajatuksiaan. On epäkorrektia sanoa, ettei pidä ulkomaalaisista, mutta tavallaan hyväksytympää sanoa, että on olemassa salaliitto muslimipakolaisten tuomisesta Eurooppaan.

On tyypillistä, että kun alkaa uskoa yhteen salaliittoteoriaan, uskoo pian muihinkin. Näihin mainitsemiini tapauksiin vaikuttivat uskovan monet, jotka eivät ole tyypillisiä salaliittoteoreetikoita. Mitä tästä seuraa? Alkavatko nämäkin ihmiset uskoa seuraavaksi maailmanlaajuisiin salaliittoihin? Kasvaako salaliittoteoreetikoiden määrä?

– Henkilö, joka uskoo pakolaisiin liittyviin salaliittoteorioihin on tutkimustiedon valossa altis myös muille teorioille. Hän saattaa omaksua salaliittoihin perustuvan maailmankuvan ja alkaa nähdä yhteyksiä sellaisten asioiden välillä, joissa niitä ei oikeasti ole.

– Toisaalta pakolaiskriisi on pitkään jatkuvana, sekavana prosessina toisenlainen kuin yksittäiset tapahtumat, joista salaliittoja yleisimmin kehitellään. Sikäli sen vaikutuksia on hankala ennustaa.

– Mutta arvelen, että todennäköisesti niin käy, että nämä ihmiset alkavat uskoa myös muihin salaliittoteorioihin.

Valheenpaljastaja käsittelee faktaa ja fiktiota uutisissa ja sosiaalisessa mediassa joka toinen viikko. Ota yhteyttä: valheenpaljastaja@gmail.com

Nuori mies ihastui tölkissä myytävään Rainbow Colaan. Yllättäen sama juoma maistui erilaiselta litran tai puolen litran muovipullossa. S-ryhmän mukaan kyseessä on sama cola, vaikka valmistajat vaihtelevat ja ainesosissakin voi olla eroja. Lidlissä tuotemerkki on vain väljä kehys, joka ei kerro tuotteen sisällöstä tai valmistajasta.

S-ryhmän mukaan colajuomien ominaisuudet ovat samat. Tuotesisällöissä on kuitenkin eri ainesosia. Tölkissä on kahdeksaa aineosaa, pullossa kuutta. Rainbow Colan tölkit valmistaa Laitilan Wirvoitusjuomatehdas ja pullot VIP-Juicemaker.

Tölkkicolassa on säilöntäainetta, koska olemme halunneet sille pidemmän säilyvyysajan.― Mika Lyytinen, SOK

– Tölkkicolassa on säilöntäainetta, koska olemme halunneet sille pidemmän säilyvyysajan. Tölkillä on 12 kuukauden säilyvyysaika, kun isossa muovipullossa on vain yhdeksän kuukauden säilyvyysaika. Hiilihappo säilyy tosi hyvin tölkkicolassa, mutta se saattaa haihtua aavistuksen verran PET-muovipullon läpi, SOK:n suunnittelujohtaja Mika Lyytikäinen kertoo.

– On toki mahdollista, ja siitä on aika paljon tutkimustietoakin, että ihmiset maistavat esimerkiksi lasipullossa, tölkissä ja muovipullossa olevan saman juoman erilaisena.

Lyytikäisen mukaan myös pelkästään vesi eri paikkakunnilla saattaa aiheuttaa hieman eri makua tuotteeseen.

S-ryhmän omissa tuotteissa mennään maku edellä, vaikka pakkaus tai pakkauskoko olisivat erilaiset, Lyytikäinen vakuuttaa.

Sekä tölkki- että pullocolajuomat arvioidaan kokeilukeittiössä ennen niiden ottamista valikoimaan. Aistinvaraisen arvioinnin asiantuntijat maistavat ja hyväksyvät tuotteet. Tämän jälkeen määritellään juomien ominaisuudet, kuten ainesosat, ja samoilla ominaisuuksilla tehdään tilaukset eri valmistajille.

– Kun on sama tuote kyseessä, niin maku on samoilla tuoteominaisuuksilla samanlaiseksi arvioitu meillä ja sen mukaan tuotteet on valmistettu. Tuotteet ovat täysin samoja, Lyytikäinen kuittaa.

LIDLissä tuotemerkki ei kerro tuotteen sisällöstä

Kuningaskuluttaja kysyi asiaa myös Lidlistä, jossa ketjun omat merkit ovat vielä yleisempiä. Esimerkiksi Coquette-hernekeiton ison ja pienen tölkin aineosissa on valtavasti eroja.

Hernekeiton on oltava hernekeittoa.― Pilvi-Sisko Riikonen, Lidl

– Saman tuotemerkin ja logon alla on usein erilaisia tuotteita, jotka valmistetaan eri tuotantolaitoksissa. Tuotemerkki ei kerro tuotteen sisällöstä tai valmistajasta, mutta elintarvikkeen nimen tulee kuvata tuotteen sisältöä. Hernekeiton on oltava hernekeittoa, Lidlin viestintäpäällikkö Pilvi-Sisko Riikonen vastaa.

Coquette-hernekeiton pieni purkki tehdään Suomessa, iso Saksassa. Pienemmässä myyntipakkauksessa on maininta ”perinteinen” ja kotimainen valmistus on merkitty Suomen lipulla. Myös pakkauksessa olevat annoskuvat eroavat toisistaan. Pakkauksista ei ole edes pyritty tekemään identtisiä, koska kyseessä on kaksi eri tuotetta, Riikonen kertoo.

Lidlin Coquette-hernekeittoja Kuva: YLE

Laki ei säätele makuasioita

Makuasioista ei ole säädetty elintarvikelainsäädännössä, vaikka kuluttajan kannalta saattaa tuntua huijaukselta, että sama tuote eri pakkauksessa tai eri pakkauskoossa ei maistu samalta. Kuluttajansuojalakikaan ei ota selkeästi kantaa asiaan.

Lainsäädäntö puuttuu asiaan vasta, jos elintarvikkeen nimi antaa olettaa muuta kuin mitä elintarvikkeen koostumus on. Silloin on kysymys harhaanjohtavuudesta.

Kun liikut suomalaisten ministeriöiden, kaupunkien tai sairaanhoitopiirien nettisivuilla, tietoja surffailustasi päätyy amerikkalaisille yrityksille - vaikkapa se, haetko tietoa sukupuolitaudeista tai velkaneuvonnasta. Näin kertoo Ylen ruotsinkielisten uutisten selvitys. Edes viranomaiset eivät jaksa perehtyä seuranta- ja analyysityökalujen monimutkaisiin käyttöehtoihin, epäilee tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio.

Netinkäyttöämme valvotaan ja tallennetaan, jotta yritykset voivat myydä yksilöityjä mainoksia, joilla rahoitetaan suosittuja nettisivuja. Tämä ei ole suuri salaisuus.

Ylen ruotsinkieliset uutiset tutki noin 70 julkisen organisaation nettisivustoa. Kirjo ulottui ministeriöistä, kaupungeista ja kunnista sairaaloihin, hätäkeskuksiin, puolustusvoimiin ja poliisiin. Kävi ilmi, että moni niistä vuotaa käyttäjien tietoja eteenpäin ulkomaisille yrityksille.

Monien sivustojen lähdekoodi sisältää käyttäjien toimintaa seuraavia lisäosia. Kun vierailet nettisivuilla, koneesi tallentaa cookien eli evästeen. Se tulee useimmiten toiselta palvelimelta. Siksi sitä sanotaan kolmannen osapuolen evästeeksi.

Sitten, kun käyt muilla sivuilla, jotka käyttävät samaa lisäosaa, se näkee aiemmin tallennetut evästeet. Kaikkien vierailujen jäljet yhdistetään käyttäjän profiiliin. Profiili paljastaa, mitkä asiat sinua todennäköisesti kiinnostavat. Tämä tieto tallentuu verkkoon, esimerkiksi yhdysvaltalaiselle palvelimelle.

Grafiikka suomalaissivustojen tietojenkeruusta palvelimelle USA:ssa. Kuva: YLE/Timo Kallio

Esimerkiksi Espoon kaupungin sivuilla on käytössä kiistanalainen lisäosa nimeltään Addthis. Lisäosan omistaa amerikkalainen Oracle. Addthis luo painikkeita, joiden avulla sivujen jakaminen on helppoa.

– Käytämme Addthisia, jotta käyttäjämme voisivat jakaa haluamiaan sivuja sosiaalisessa mediassa, Espoon kaupungin viestintäpäällikkö Virpi Pakkala selittää.

Espoon kaupungilla ei kuitenkaan tiedetä, että samalla välitetään amerikkalaisyritykselle tietoja siitä, millä sivuilla suomalaiset netinkäyttäjät käyvät ja millaiset asiat heitä kiinnostavat.

– Se oli täysin uusi tieto meille, Pakkala myöntää.

Amerikkalaisjätti Oraclen omistama Addthis ei mikään pieni toimija. Tämä käyttäjän seuraamiseen tarkoitettu lisäosa tallentaa kuukausittain 280 miljardia avainsanaa tai muuta tietoa nettisivuilta kaikkialta maailmasta. Se kuuluu datamarkkinoiden suurimpiin yrityksiin.

Myös Facebook connect ja Google Analytics keräävät nettisivujen vierailuista monenlaista tilastotietoa. Niillä on kuitenkin parempi maine kuin Addthisillä, muun muassa siksi, että ne anonymisoivat tiedot paremmin.

Ylen ruotsinkielinen uutistoimitus tutki 72 suomalaista julkisen organisaation palvelun nettisivustoa. Niistä 63 käytti jotain näistä kolmesta lisäosasta. Googlen lisäosa esiintyi 48 sivustolla, Addthis 27:lla ja Facebook connect 16:lla. Jotkut sivustot käyttävät siis useampaa kuin yhtä kävijöiden seuraamiseen tarkoitettua lisäosaa.

Hangon kaupunki on tietoisesti valinnut käyttöön sekä Addthisin että Googlen lisäosan.

– Tottakai. Mikään ei ole ilmaista. Jos me käytämme Google Analyticsin työkalua niin tottakai Google kerää sitä dataa meidän sivuistamme ja sen datan avulla suuryritys voi sitten myydä paremmin vaikkapa mainoksia, Hangon atk-tukihenkilö Kai Ahola sanoo.

Ahola lisää, että verkkosivujen kehittely olisi vaikeaa ilman Googlen analytiikkaa, koska kaupunkikin saa sen avulla hyödyllistä tietoa sivujen käytöstä.

Aholan mielestä tietojen keruukaan ei ole ongelma.

– Näitä asioita ei kannata ajatella liikaa. Itse en näe tässä mitään ongelmaa, Ahola sanoo. Hänen mukaansa Hangon kaupunki seuraa tilannetta ja valvontaviranomaisten kantaa.

Tietosuojeluvaltuutettu ei pidä käyttäjien seurannasta

Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio suhtautuu kriittisesti siihen, että julkiset sivustot seuraavat käyttäjiä lisäosilla, jotka auttavat kohdentamaan mainontaa.

– Minusta se on suoraan sanoen törkeätä. Viranomaisten ei kuulu vuotaa informaatiota siitä, että kansalainen on hakenut tietoa heidän sivuiltaan, eikä varsinkaan niin, että ihmisen voi tunnistaa. Se on julkisuusperiaatteesta tuleva asia.

Lisäosia tarjoavat yritykset kertovat keräävänsä dataa anonyymisti, mutta Aarnio arvioi, että käytännössä voi silti olla mahdollista tunnistaa käyttäjiä - mikä on tässä asiayhteydessä laitonta.

Viranomaisten ei kuulu vuotaa informaatiota siitä, että kansalainen on hakenut tietoa heidän sivuiltaan.― Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio

Esimerkiksi Google Analyticsin dataa voi yhdistää Gmail-tiliin, tai sitten sivuilla käynneistä voi päätellä, kenestä on kyse, Aarnio huomauttaa. IP-osoite voidaan myös yhdistää muualta netistä löytyviin henkilötietoihin.

– Tässä on iso ongelma. Analyysipalveluja ja lisäosia tarjoavilla yrityksillä on niin monimutkaiset käyttöehdot, että edes viranomaiset eivät jaksa perehtyä niihin. Silloin syntyy tällaisia virheitä, Aarnio sanoo.

Anonymisointi mahdollista – ainakin periaatteessa

Google tarjoaa käyttäjille mahdollisuutta muuttaa analyysiohjelman keräämät IP-osoitteet anonyymeiksi. EU-maiden yritykset ja viranomaiset voivat myös itse aktivoida toiminnon, jonka avulla nettisivujen käyttö noudattaa paremmin EU:n lainsäädäntöä. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä, on kuitenkin hiukan epäselvää.

Esimerkiksi liikenne- ja viestintäministeriö kertoo ottaneensa nämä toiminnot sivustollaan käyttöön. Lisäosa Addthis, jota myös tämä ministeriö käyttää, ei sisällä tällaisia suojaavia toimintoja. Kun Ylen ruotsinkieliset uutiset otti yhteyttä viranomaiseen, se päätti poistaa Addthisin sivuiltaan - virallisesti tehdäkseen sivuistaan sujuvammat.

– Huomasimme, että Addthis hidastaa sivujemme latautumista ja käyttöä. Siksi päädyimme luopumaan lisäosasta. Sitä paitsi vain pieni osa sivujemme kävijöistä käytti sen jakamistoimintoa, kommentoi liikenne- ja viestintäministeriön verkkoviestintäpäällikkö Antti Ellonen.

Ruotsissa monet viranomaiset lakkasivat käyttämästä Addthisia tai muita vastaavia lisäosia sen jälkeen, kun Dagens Nyheter -lehti teki vastaavan, mutta suuremman, selvityksen syksyllä 2015. Ruotsissa kävijäseurantaa käyttää nettisivuillaan enää 43 prosenttia, aiemman 86 prosentin sijaan. Dagens Nyheter kävi läpi kaikki .se -päätteiset sivustot.

Google, Addthis ja Facebook eivät piilottele sitä, että niiden keräämiä tietoja käytetään käyttäjäprofiilien luomiseen ja mainosten kohdentamiseen.

Addthis kertoo jäljittävänsä muun muassa tietokoneen IP-osoitteen, vieraillut nettisivut ja esimerkiksi sen, mitä hakureittiä niille on päädytty - sekä erityisen tunnistuskoodin.

Yksityiskohtaisia avainsanoja talteen

Dagens Nyheter -lehden selvityksen mukaan Addthis tallentaa jopa avainsanoja, joilla kuvaillaan nettisivuja. Esimerkiksi Skånen yliopistollisen sairaalan seksuaaliterveyden keskuksen sivuilta Addthisiin kirjautuivat muun muassa avainsanat “homoseksuaalisuus”, “aids” ja “klamydia”.

Turkulainen Lajos Parkatti on seurannut tietoturva-asioita pitkään. Hän muistuttaa, että kävijäseurantaan käytettyjen lisäosien ongelmat eivät liity vain kohdennettuun mainontaan.

– On huono asia, että joku ulkopuolinen taho kerää kattavia tietoja meistä, ja että tuota tietoa voi käyttää moneen tarkoitukseen.

Kun tiedot on kerätty yhteen paikkaan, ne myös vuotavat helposti.

Parkatti mainitsee vakuutusyhtiöt ja rekrytointiyritykset: Periaatteessa ne voisivat ostaa dataa, joka paljastaa ihmisten hakeneen tietoa tietyistä sairauksista.

– Sen lisäksi voi löytyä tietoa netinkäyttäjän yhteiskunnallisista intresseistä. Mielipiteiden rekisteröinti on syystäkin kiellettyä, mutta jos evästeitä käyttämällä syntyy profiili, sen avulla voi hyvinkin tarkasti kuvailla henkilön poliittista suuntautumista, toimintaa ja verkostoja.

Parkatti lisää, että kehityksen suunta huolestuttaa häntä kovasti.

– Jos länsimaihin tulisi diktatuuri, tällaista koottua tietoa olisi helppo käyttää väärin. Kun tiedot on kerätty yhteen paikkaan, ne myös vuotavat helposti.

Toivon, että ne jotka hakevat tietoa omista sairauksistaan, eivät ala saada näitä sairauksia koskevaa räätälöityä mainontaa muualta netistä.

Vaasan sairaanhoitopiiri käyttää sekä Addthisia että Googlen analyysipalveluja. Viestintäsuunnittelija Heli Masan mukaan tarkoituksena ei ole vuotaa tietoja kävijöistä. Hän vihjaa, että parannusta on ehkä tulossa.

– Ilman muuta selvitämme asian. Tietenkin toivon, että ne jotka hakevat tietoa nettisivuiltamme, vaikka omista sairauksistaan, eivät ala sen seurauksena saada näitä sairauksia koskevaa räätälöityä mainontaa muualta netistä, Masa sanoo.

Muutama tunti tämän jutun ensijulkaisun jälkeen Masa kertoo, että Vaasan sairaanhoitopiiri lopettaa Addthisin käytön - Ylen ruotsinkielisten uutisten raportoinnin seurauksena.

Tavanomaiset sopimusehdot eivät usein riitä

Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio kehottaa julkisen palvelun toimijoita olemaan tarkkoina, kun ne laativat sopimusehtoja käyttäjäseurantaa myyvien yritysten kanssa.

Hän sanoo, että nettisivuilla voisi esimerkiksi olla ehto, jonka mukaan kerätyn datan pitää jäädä EU:n alueelle ja että sitä ei saa yhdistellä muilta sivustoilta kerättävän datan kanssa.

– On aina oltava mahdollista, että omia julkisia asioitaan pystyy hoitamaan netissä yksityisesti - esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluissa tai mielenterveyteen liittyvissä asioissa, Aarnio sanoo.

Vain hyvin harvat kunnat ovat lisänneet sopimuksiin tietoturvaa parantavia ehtoja. Ylen ruotsinkielinen uutistoimitus kysyi useilta julkisten palvelujen nettisivujen vastaavilta, onko neuvotteluja tällaisista käyty: Vastaus oli ei.

On aina oltava mahdollista, että omia julkisia asioitaan pystyy hoitamaan netissä yksityisesti.― Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio

Toinen vaihtoehto tietosuojan parantamiseen on se, että nettisivu ostaa analyysipalvelulta täydet oikeudet tietoaineistoon. Esimerkiksi toimijat Piwik ja Snoobi näyttävät tarjoavan tällaista mahdollisuutta melko halvalla.

Myös Google Analyticsilla on tällainen maksupalvelu, mutta se maksaa 150 000 US-dollaria - joka on liian iso kynnys useimmille. Ylen jututtamat IT-asiantuntijat arvelevat, että Suomesta ei löydy yhtään julkisen palvelun nettisivustoa, joka olisi maksanut Google Analyticsille. Google ei suostunut kommentoimaan asiaa.

Saattaa olla laitonta jättää kertomatta evästeistä

Monet julkiset sivut - esimerkiksi Vaasan sairaanhoitopiiri, Hangon kaupunki ja Sipoon kunta - jättävät kertomatta, että niillä on käytössä kävijöitä seuraavia lisäosia tai evästeitä. Se saattaa olla laitonta, toteaa Viestintäviraston lakimies Erika Leinonen.

– Jos saisimme tietoomme tällaisia tapauksia, tutkisimme niitä varmasti, hän lisää.

Evästeistä määrätään EU-direktiivissa. Suomi tulkitsee sitä niin, että nettisivuston täytyy varoittaa evästeiden käytöstä ja kertoa sen syy. Riittää kuitenkin, että tieto löytyy yhdestä paikasta nettisivuilta - vaikka pienellä präntillä sivujen syövereissä.

Leinonen muistuttaa, että evästeiden käyttöä voi säätää omasta selaimesta. Esimerkiksi kolmannen osapuolen evästeet voi estää.

Google tarjoaa myös selainlaajennusta, joka estää yrityksiä saamasta tietoja sinusta.

Valvonta ontuu

On epäselvää, kenen pitäisi valvoa niitä julkisten palvelujen nettisivuja, joilla käytetään evästeitä ja jotka välittävät dataa ulkomaisille palvelimille. Niinpä yksikään viranomainen ei ole kunnolla kiinnittänyt asiaan huomiota, ja asia on pudonnut “penkkien väliin”.

Viestintäviraston mukaan vastuu on tietosuojavaltuutetulla, koska kyse on tietosuojasta. Tietosuojavaltuutetun mielestä asia kuuluu Viestintävirastolle, koska kyse on evästeistä tai lisäosista.

Viestintäviraston mukaan vastuu on tietosuojavaltuutetulla, jonka mielestä asia kuuluu Viestintävirastolle.

– On vielä tekemistä, jotta saadaan selville, minkä osapuolen kuuluu näitä asioita valvoa, tietosuojavaltuutettu Aarnio sanoo.

Hänen mukaansa viranomaisvalvonta selkiytyy vähitellen, samaan aikaan kun EU:n sähköistä viestintää koskevaa direktiiviä uudistetaan.

Google, Addthis ja Facebook eivät halunneet kommentoida tämän artikkelin aihetta.

Korjaus 20.4.16: Poistettu sana "kotimaiset" lauseesta "Esimerkiksi kotimaiset toimijat Piwik ja Snoobi..."

Käännös Katja Solla ja Airi Saastamoinen.

Sadattuhannet suomalaisnaiset käyttävät hormonaalista ehkäisyä, mutta kaikille hormonit eivät sovi. Myös hormonien ympäristövaikutukset herättävät huolta. Yksi vaihtoehto hormonittomaan ehkäisyyn on hedelmällisyystietokone. Satojen eurojen hankintahinta on kuitenkin kova ja laite vaatii käyttäjältään pitkäjänteisyyttä. Hormoneja ja rahanmenoa voi vältellä myös muilla keinoilla.

Hedelmällisyystietokone perustuu käyttäjän kuukautiskierron seuraamiseen ja sen selvittämiseen, missä kohtaa kuukautta nainen on hedelmällinen ja milloin hedelmätön. Laite ei kuitenkaan perustu vain rytmimenetelmään, jota pidetään raskauden ehkäisykeinona erittäin epäluotettavana.

Ulkomailla on myynnissä paljon erilaisia koneita, joissa hedelmällisyyttä selvitetään eri tavoilla, esimerkiksi virtsatesteillä. Suomessa myynnissä olevalla Lady-Comp-hedelmällisyystietokoneella kiertoa kartoitetaan muun muassa naisen kehon lämpötilaa tarkkailemalla.

Hedelmällisyystietokone vaatii käyttäjältään paneutumista

Hedelmällisyystietokoneen käyttäjän tulee mitata lämpötilansa säännöllisesti, mieluiten jopa päivittäin. Ideana on tunnistaa naisen ovulaatio eli munasolun irtoaminen, koska sen aikana naisen ruuminlämpö nousee. Laitetta maahantuovan Tiia Palmin mukaan laite ei kuitenkaan perusta arviotaan pelkästään käyttäjän lämpötilaan.

Hedelmällisyystietokone kädessä Kuva: Yle/Terhi Vuorinen

– Jokaisen meidän laitteen sisälle on tallennettu 800 000 erilaista kiertoa ja se vertaa sitä saatua mittaustulosta laitteen sisältämään dataan. Tämän perusteella se antaa sitten joko vihreän valon, joka tarkoittaa, että käyttäjä on hedelmätön tai punaisen valon, joka tarkoittaa, että käyttäjä on hedelmällinen.

Laite saattaa näyttää myös keltaista valoa, jos se ei ole varma käyttäjän hedelmällisyydestä. Näin se tekee myös noin neljä ensimmäistä kuukautta laitteen käyttöönoton jälkeen. Hedelmällisyystietokoneella kuluu nimittäin 4–5 kiertoa opetella käyttäjänsä rytmi.

Raskaaksi tulemiseen tarkoitettu Lady-Comp Baby maksaa satasen enemmän.

Laitetta ei suinkaan ole suunniteltu vain raskauden ehkäisyä varten vaan sen voi valjastaa myös aivan päinvastaiseen. Palmin mukaan laite toimii raskaaksi haluavalla aivan yhtä hyvin, koska laite varoittaa ovulaatiosta eli munasolun irtoamisesta, jolloin raskauden mahdollisuus on kaikkein suurin. Lady-Compilta löytyy myös tietokone, joka on suunniteltu erityisesti lasta toivoville.

Hedelmällisyystietokoneen suurin miinus on, että se tulee melko kalliiksi. Tavallinen laite maksaa 495 euroa ja erityisesti raskaaksi tulemiseen tarkoitettu Lady-Comp Baby maksaa satasen enemmän. Palmin mukaan laitteen hintaa arvioidessa kannattaa ottaa huomioon sen seitsemän vuoden elinkaari. Samassa ajassa myös esimerkiksi e-pillereihin palaa suuria summia.

Voisiko saman tehdä halvemmalla?

Jos niin sanottu luonnollinen ehkäisy tuntuu itselle sopivalta, mutta hedelmällisyystietokoneen hinta hirvittää, on olemassa myös halvempia vaihtoehtoja. Esimerkiksi Suomen ulkopuolella yleisemällä Fertility Awarenessilla eli hedelmällisyystietoisuudella pyritään myös kartoittamaan naisen kierron hedelmällisiä ja hedelmättömiä vaiheita.

Isossa-Britanniassa hedelmällisyystietoisuutta käytetään raskauden ehkäisymenetelmänä.

Esimerkiksi Isossa-Britanniassa hedelmällisyystietoisuutta käytetään raskauden ehkäisymenetelmänä enemmän kuin Suomessa ja siihen saa opastusta myös terveysviranomaisilta. Hedelmällisyystietoisuutta opiskelleen Suvi Lehtilän mukaan menetelmää voi käyttää myös ihan omaan kehoon tutustumiseen.

– Tietoa omasta kierrosta voi kukin omasta toiveesta riippuen käyttää raskauden välttämiseen tai raskaaksi tulemiseen tai halutessaan vaikka oman lisääntymisterveytensä kartottamiseen.

Suvi Lehtilä Kuva: Yle

Hedelmällisyystietoisuudessa kiertoa kartoitetaan lämpötilan lisäksi myös valkovuotoa ja kohdunsuuta tarkkailemalla. Lehtilän mukaan ehkäisytapana menetelmä on sitä varmempi, mitä useampaa eri asiaa tarkkaillaan.

Kaupan hyllyltä voi löytää kasvisschinzeleitä, kasvismakkaroita, vegaanisia kanankaltaisia nuggetteja, rapuja ja vaikka tonnikalaa, jossa ei ole piiruakaan lihaa. Laajin valikoima ‘kasvislihoja’ on vegaaniseen ruokaan erikoistuneissa kaupoissa, mutta myös perusmarketeista löytyy näitä lihaa tai liha-aterioita muistuttavia kasvisruokia. Onko vegenakki tai -nugetti ravitsemuksellisesti parempi kuin tavanomainen verrokkinsa? Entä mihin tarvitaan lihaa jäljitteleviä kasvisruokia?

Kun puhutaan lihan korvikkeista, tarkoitetaan yleensä soija-, seitan- tai quornirouheita. Myös palkokasveja käytetään sellaisenaan paljon proteiininlähteinä kasvisruoissa. Lihaa muistuttavat vegaaniset elintarvikkeet sen sijaan pyrkivät muistuttamaan lihaa mahdollisimman paljon, myös ulkonäöltään.

Pyysimme Valtion ravitsemusneuvottelukunnan pääsihteeri Anja Lyytikäistä vertaamaan vegaanisia ‘lihatuotteita’ perinteisiin, lihaa sisältäviin elintarvikkeisiin. Kysyimme, onko kasvisvaihtoehto aina liharuokaa terveellisempää.

Anja Lyytinen Kuva: YLE

Vegaanin nuggetissa enemmän suolaa

Vegaaniset kananuggetit näyttävät aivan perinteisiltä kananuggeteilta. Lyytikäinen arvelee, että tuotteessa on tietoisesti haettu kananuggettien ulkonäköä ja suutuntumaa.

Chickin nuggets vegekananuggetit maksavat 3,99 e/200 g, Kariniemen kananuggetit 1,49 e/200 g.

Vegaanisia ja tavallisia kananugetteja. Kuva: YLE

Usein ajatellaan, että kasvisvalmiste on vähärasvaisempi, mutta aina se ei pidä paikkansa. Vegaanisissa nuggeteissa rasvapitoisuus on lähes sama kuin kananuggeteissa. Myöskään rasvojen laadussa ei löydy merkittävää eroa.

Kasvipohjaisessa ja kanasta valmistetussa tuotteessa on sama määrä proteiinia (16g vs 15 g/100 g). Kasvisnuggeteissa valmistusaineena on on käytetty proteiinirikasta soijaa.

Rasvapitoisuus on lähes sama, eikä rasvan laadussa löydy merkittävää eroa.

Sen sijaan suolaa kasvistuotteessa on enemmän. Suolapitoisuuden ero voi johtua kulttuurista, sanoo Lyytikäinen. Suurin osa vegaanisista ‘lihatuotteista’ on tuontitavaraa kun taas Suomessa markkinoilla on yleensä vähäsuolaisempia valmisteita.

Ehdotan vegenuggettien kohderyhmäksi kouluikäisiä, mutta Lyytikäinen toivoo, että suolapitoisuuden vuoksi lapset eivät käyttäisi näitä tuotteita ainakaan säännöllisesti.

– Tosin terveellisyyden näkökulmasta yksittäisen tuotteen merkitys ei ole kovin suuri. Kokonaisuus on aina se, joka ratkaisee.

Kasvisnakin oikea verrokki on kevytnakki

Virolainen Bon Soya kasvisnakki on niin nakin näköinen kuin vain voi olla. Bon Soya vegaaninen kasvisnakki maksaa 2,89 e/250 g, HK:n Aitonakki 2,05 e/300 g.

Vegaanisia ja tavallisia nakkeja. Kuva: YLE

– Lähteekö vegaani oikeasti hakemaan kaupasta nakkeja? Kysyy Lyytikäinen ja pyörittelee päätään.

Kasvisnakissa on puolet vähemmän rasvaa kuin HK:n aitonakissa. Proteiinia kasvisvaihtoehdosta löytyy reilusti enemmän, mutta energiaa vähemmän kuin HK:n aitonakissa. Suolaa tuotteissa on täsmälleen yhtä paljon.

Proteiinin hyödynnettävyyden kannalta on parempi, että kasvistuotteessa on paljon proteiinia, sillä erilaisen aminohappokoostumuksen vuoksi se imeytyy huonommin kuin lihaproteiini.

– Tuoteselosteen perusteella näyttäisi siltä, että kasvisnakin verrokiksi sopisi parhaiten kevytnakki. Silloin niiden sisältämät ravintoaineet olisivat hyvin samanlaiset. Tietysti HK:n aitonakissa on kasvisnakkia enemmän kovaa eläinrasvaa, mikä on tyypillinen ero, kun verrataan kasvis- ja lihatuotteita rinnakkain.

– Ravitsemuksellisesti ei voi sanoa, että kasvisnakki olisi selvästi kevytnakkia parempi tuote, summaa Lyytikäinen.

Vegaanin tonnikala on energiapommi

Seuraavaksi tartumme paksuun vakuumimuoviin pakattuun, kalaa muistuttavaan tuotteeseen. Läpinäkyvässä paketissa on seitanista valmistettuja punaisia “tonnikalahiutaleita”. Veggie Red tuna, vegaaninen tonnikala maksaa 6,39 e/300 g, Pirkka tonnikala öljyssä 1,79 e/185 g (josta tonnikalaa 130 g).

Vegaanista ja tavallista tonnikalaa. Kuva: YLE

Voisiko tästä valmistaa vaikka vegaanisen tonnikalasalaatin? Lyytikäinen pyörittelee pakettia. Hänestä tuote näyttää suttuiselta.

– Ehkä se sopisi tomaattipohjaiseen kastikkeeseen tai pizzaan, hän arvelee.

Vegaanisessa tonnikalassa on energiaa enemmän kuin auringonkukkaöljyssä uivassa oikeassa tonnikalassa. Seitan-tonnikala sisältää myös sokeria.

Kasvisvaihtoehdon konaisrasvapitoisuuskin on moninkertainen verrattuna oikeaan kalaan. Kasvistuotteen suuri energiapitoisuus johtuu siitä, että vegaanisessa valmisteessa on enemmän öljyä suhteessa tuotteen massaan.

– Halutaanko näitä oikeasti, kysyy Lyytikäinen. Voitaisiinko niiden sijaan käyttää vaikka palkokasveja, yhdistellä eri vihanneksia ja rakentaa niistä se pastakastike?

– Vegaaniruokailun rikkaus on siinä, että käytetään kasviksia monipuolisesti. Ja että suositaan puhtaita raaka-aineita. Nämä sopivat käytettäviksi silloin tällöin, arjen helpottajina. Pitää muistaa, että kyse on eineksistä eli valmisruoasta! Pelkästään näille ei voi perustaa hyvää vegaaniruokavaliota.

Vihis ei ole kevyempi lihis

Jonkinlaiseksi hittituotteeksi noussut vihannespiirakka eli vihis saa vertailukohteekseen lihapiirakan. Hoviruoan Vihannespiirakka maksaa 0,99 e/115 g, Fazerin Rukiinen lihapiirakka 1,39 e/200 g (sisältää 2 piirakkaa).

Kasvispiirakka. Kuva: YLE

– Molemmissa tuotteissa on taas samoja raaka-aineita. Vehnäjauhoa, vettä, rypsiöljyä, mausteita ja niin edelleen. Toisesta puuttuu vain sianliha - naudanliha seos. Seitsemän prosentin lihatäyte on korvattu kasviksilla, joita on 10 prosenttia.

Joskus kasvis-sana nimen edessä johtaa harhaan.

Lihapiirakassa on hieman enemmän kovaa rasvaa, koska siinä on lihaa. Vastaavasti vihannespiirakka sisältää hiukan enemmän energiaa.

– Joskus kasvis-sana siinä nimen edessä voi johtaa harhaan, kun ajatellaan, että tuote olisi kevyempi, naurahtaa Lyytikäinen.

Vegaaninen juusto on lähempänä voita

Violifen vegaanisen juuston pääasiallisina raaka-aineina ovat kookosöljy ja muunneltu tärkkelys. Makua tuovat oliiviuute ja merisuola, väriaineena on käytetty porkkanasta saatavaa karoteenia. Vegaaninen juusto maksaa 4,99 e/200 g. Tuote saa Lyytikäisen mietteliääksi.

Vegaanista juustoa. Kuva: YLE

Vaikka tuote näyttää juustokimpaleelta, Lyytikäinen ei haluaisi verrata sitä perinteiseen kovaan juustoon, Edamiin, vaikka tuotteen rasvapitoisuun vastaakin Edamia. Vaikka tuote on vegaaninen, se sisältää kovaa rasvaa peräti 23g/100g! Luku johtuu kookosrasvasta.

Eniten Lyytikäistä hämää se, ettei tuote sisällä lainkaan proteiinia - pidetäänhän juustoa tärkeänä proteiinin lähteenä.

– Sopii varmaan leivän päälle, mutta vertautuu tuotetyypiltään ehkä juustoa enemmän voihin.

Maitopohjainen juusto olisi ravitsemuksellisesti parempi.

Sitten Lyytikäinen huomaa, että Violifen vegaaninen juusto on kotoisin Kreikasta.

– Tässä on varmaan haettu korviketta fetajuustolle, jota voi palastella salaattiin. Mutta kyllä maitopohjainen juusto olisi ravitsemuksellisesti parempi vaihtoehto.

Vege-einestä vierasvaraksi

Kasvisruoka ei aina automaattisesti ole liharuokaa terveellisempää. Tosin silloin, kun lihaa korvaava kasvisruoka on valmistettu palkokasveista, siinä on yleensä kuituja, joita lihassa ei ole. Aterian kokonaisuus on kuitenkin aina ratkaiseva, ei sen yksi ainesosa.

Vegaanista ruokavaliota noudattavan keskeisin perustelu on kuitenkin harvoin pelkästään ruoan terveellisyys. Eettiset kysymykset, kuten eläinten hyvinvointi ja ympäristökysymykset painavat vegaanin puntarissa vähintään yhtä paljon. Siksi pelkästään ravintosisältöjä vertailemalla ei päästä ruokavalion ytimeen.

Vegaanista ruokavaliota noudattavan keskeisin perustelu on harvoin ruoan terveellisyys.

– Etsiikö vegaani tuotteita sellaisilla kriteereillä kuin että siinä on se liha tai kala, kysyy Lyytikäinen. Epäilen. Mutta jos on sekaruokailija niin näillä tuotteilla voi löytää vaihtoehtoja, joissa on se kasvis, hän sanoo.

Kun tietää, että vegaani on tulossa grillijuhliin, niin kyllähän lupiinibratwursti on mainio lisä ruokalistalle!

Vegaanisia ja tavallisia bratwursteja. Kuva: YLE