Kuningaskuluttaja ja Marja Hintikka Live ovat etsineet yhdessä yleisön kanssa lapsiystävällisiä ravintoloita. Yhteistyössä toteutetusta #perherafla-kartasta selviää, että vaikka tiloihin tai näkymiin ei pystyisi vaikuttamaan, ravintola pääsee pitkälle jo nopean palvelun, hyvän ruuan ja oikean asenteen avulla. Karjalaisen perhe testasi kartalla kehuja saaneen perheraflan.

Sekä ravintoloissa käyvät, että ravintolat itse ovat saaneet lisätä #perherafla-kartalle ruokapaikkoja, joissa on mukava käydä lasten kanssa. Selvää on, että lapsiystävällisen ravintolan suhteen makuja on monenlaisia, sillä eri ikäisillä lapsilla on erilaiset tarpeet.

Lapsiystävällisen ravintolan suhteen makuja on monenlaisia.

Osalle tärkeintä on lasten ruokalista, joku toinen arvostaa buffetteja ja kolmas sitä, että lapset saavat tilata aikuisten listalta puolikkaan annoksen. Viesti on kuitenkin sama: joustavaa palvelua ja ymmärtäväistä asennetta arvostetaan.

#Perherafla-kartan suosituksissa nousee esiin se, että vaikka kaikilla osa-alueilla ravintola ei hipoisi Michelin tähtiä, niin henkilökunnan asenne lapsia kohtaan ja hyvä ruoka kantaa jo pitkälle.

Lapsiperheessä arvostetaan nopeutta ja hyvää ruokaa

Lapsiystävällisen ravintolan aineksia mietittäessä Kuningaskuluttajaa auttoi nummelalainen Karjalaisten perhe. Jari ja Elisa Karjalainen kertovat, että heidän 3- ja 6-vuotiaat poikansa Joona ja Jesse ovat aina innoissaan ravintolaan lähdöstä. Käytännön syistä perhe päätyy kuitenkin ulkona syödessään usein ketjupaikkoihin, esimerkiksi huoltoasemille. Niihin on helppo poiketa liikkeellä ollessa.

Elisa ja Jari Karjalainen arvostavat ravintolassa nopeutta. Elisa ja Jari Karjalainen. Kuva: Yle / Kaisu Nevasalmi

— Leikkinurkkaus on hyvä, tai jos on huomioitu lapsia muuten, vaikka ruokalistan takana löytyvillä värityskuvilla. Kaikki sellainen aina helpottaa, Elisa toteaa.

Lapsille sopiva ympäristö antaa ravintolalle Karjalaisten asteikolla myös plussaa. Esimerkiksi tilavat ja siistit vessat ovat hyvä olla olemassa. Eikä ravintolassa käymisen pääasia, ruoka, ole myöskään yhdentekevää.

— Tärkeää on, että lapsetkin saa hyvää ruokaa. Ei pelkästään nakkeja ja ranskalaisia, vaan kunnon sapuskaa, Elisa painottaa.

Karjalaiset kävivät Kuningaskuluttajan pyynnöstä testaamassa kartalla kehuja saaneen ravintola Kasken Helsingin Viikissä. Kehuille löytyi katetta.

Lapsille sopiva ympäristö antaa ravintolalle Karjalaisten asteikolla myös plussaa.

— Molemmilla kerroilla ruoka tuli nopeasti pöytään. Myös leikkipaikka on hyvä, arvioi Elisa.

Ruoka maistui koko porukalle. Lasten mukaan se oli parempaa kuin kotona, mikä lienee usein ravintolakäynnin tarkoitus.

Harjoittelu tekee mestarin

#Perherafla-kartalla kehuja on saanut myös Malmin lentokentän Gate 1 -ravintola Helsingissä. Ravintolayrittäjä Tette Pöllänen kertoo, että lapsia kiinnostaa ja myös rauhoittaa lentokoneiden katselu ikkunasta ruokailun yhteydessä.

— Haluamme tehdä ympäristöstä ja ruuan ottamisesta vaivattoman myös lapsille. Esimerkiksi brunssin jälkiruoat ovat niin matalalla, että lapset saavat itse haettua niitä. Annamme lapsille myös aikaa, jos he haluavat vaikka maksaa itse tai tulevat kysymään ruoista, Pöllänen kertoo.

Lapset huomioivasta palvelusta on tullut ravintolalle positiivista palautetta. Pölläsen mukaan onkin mukava myös kannustaa lapsia ja näyttää, että ravintolassa käymistä voi harjoitella.

Malmin lentokentän Gate1-ravintolan näkymät kiinnostavat lapsia. Näkymät Malmin lentokentällä Gate1-ravintolan ikkunasta. Kuva: Yle

On mukava kannustaa lapsia ja näyttää, että ravintolassa käymistä voi harjoitella.

— Kukaan ei oikein osannut siihen aikaan suositella sellaisia paikkoja, minne olisi voinut viedä lapsiryhmän. Siksi joskus saattoi jäädä käymättä. Nykyaikana on helpompi lähteä testaamaan, kun joku on jo suositellut ravintolaa, Pöllänen pohdiskelee.

#Perherafla-kartta

#Perherafla-kartta pysyy auki lapsiystävällisiä ruokapaikkoja etsiville. Voit lisätä karttaan oman suosituksesi perusteluiden kera. Voit myös katsella kartalla muiden ilmiantamia kohteita ja kommentoida niitä. Kohteita voit hakea liikuttelemalla karttaa, laajentamalla kuvaa sekä hakemalla kohteita vaikkapa ravintoloiden nimillä tai osoitteilla.

Tee merkintä karttaan näin:
1. Klikkaa +-merkkiä. Aseta kohteen sijainti joko liikuttelemalla karttaa tai hakemalla paikan nimellä tai osoitteella haluamasi sijainti.
2. Kuvaile, miksi ilmiantamasi ravintola on mielestäsi lapsiystävällinen.
3. Mikäli sinulla on kuva paikasta, liitä se merkintään kohdassa "Valitse kuva".
4. Kun merkintäsi on valmis, paina "lähetä."
5. Käsittelemme viestisi toimituksessa mahdollisimman pian ja julkaisemme sen kartalla.

Huom! Muistathan mainita, ilmiannatko ravintolaa asiakkaana vai ravintoloitsijana!

Käytämme päivittäin voiteita, pesuaineita, deodorantteja ja meikkejä, joiden sisältämien kemikaalien lista on pitkä ja kryptinen. Testaa oma kosmetiikan käyttösi - ja poimi asiantuntijan vinkit pienempään kemikaalikuormaan.

Asiantuntijoina ovat toimineet johtava tutkija Hannu Kiviranta Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta, kosmetiikka-asiantuntija, kemian opettaja ja estenomi Päivi Kousa, ylitarkastaja Jaakko Loikkanen Turvallisuus- ja kemikaalivirastosta sekä allergianeuvoja Anne Vuorenmaa Allergia- ja astmaliitosta.

Kuningaskuluttaja haastoi kosmetiikan käyttäjät laskemaan kaikki yhden päivän aikana käyttämänsä tuotteet. #kosmetiikkahaaste -kyselyyn osallistui lähes 700 vastaajaa.

Yleisin käytetty tuote oli hammastahna, minkä jälkeen tulivat erilaiset saippuat ja shampoo. Keskimäärin vastaajamme käyttivät yhtätoista eri tuotetta päivän aikana. Suurin osa käytti kosmetiikkaa 6-20 tuotetta päivässä, mutta noin joka kymmenes vastaaja käytti päivän aikana yli 20 erilaista tuotetta. Kolmanneksella käyttö jäi viiteen tuotteeseen tai vähempään.

Kosmetiikkahasteeseen osallistui 662 vastaajaa. Kosmetiikkamäärät, grafiikka Kuva: YLE

Kyselyn avulla halusimme myös selvittää, mitkä asiat ihmisiä kosmetiikan yhteisvaikutuksissa tai kosmetiikan käytössä ylipäätään pohdituttivat. Vastaajien kommenteissa kemikaalien yhteisvaikutukset ja allergiat nousivat esiin.

Pyysimme kahta kyselyyn osallistunutta erilaista kosmetiikan käyttäjää lähettämään meille listan kaikista käyttämistään kosmetiikkatuotteista sekä niissä käytetyistä kemikaaleista.

Merjan ja Matildan päivittäinen kemikaalikuorma käytiin läpi Turvallisuus- ja kemikaaliviraston ylitarkastaja Jarkko Loikkasen sekä kosmetiikka-asiantuntija ja kemianopettaja Päivi Kousan kanssa.

Merja, 30 tuotetta

Merjan tuotteista osa oli hajusteettomia, mikä tasapainotti hänen kemikaalikuormaansa.

Merjan päivittäisestä listasta löytyi jopa 30 eri tuotetta. Määrä ei kuitenkaan välttämättä tee kosmetiikan käytöstä mitenkään vaarallisempaa. Se voi kuitenkin nostaa herkistymisen riskiä, koska päivän aikana altistutaan suuremmalle määrälle kemikaaleja ja samoille kemikaaleilla saatetaan altistua monestakin eri lähteestä.

Nainen laittaa huulipunaa Kuva: YLE

Säilöntäaineena Merjan tuotteissa oli käytetty useimmiten parabeeneja, jotka ovat huonosta maineestaan huolimatta asiantuntijoiden mukaan herkistymisen kannalta parempi vaihtoehto kuin jotkut muut säilöntäaineet kuten metyyli-isotiatsolinoni.

Merjan tuotteista osa oli hajusteettomia, mikä tasapainotti hänen kemikaalikuormaansa. Merja oli tyytyväinen siihen, ettei hänen kosmetiikan käytöstään löytynyt mitään suuria ongelmia.

– Ehkä aion jatkossa kiinnittää vielä enemmän huomiota siihen, että käytän tällaisia hajusteettomia tuotteita, toteaa Merja asiantuntijakommenttien jälkeen.

Matilda, 3-7 tuotetta

Matildan tuotteista löytyi paljon hajusteita, jotka ovat kosmetiikan eniten allergiaa aiheuttava ainesosa.

Matildan päivittäinen kosmetiikkamäärä oli hyvin kohtuullinen 3-7 tuotetta. Yhteensä hänellä on käytössää noin 13 tuotetta.

Nainen katsoo kameraan. Kuva: YLE

– Tulos yllätti, koska olin aina ajatellut käyttäväni aika vähän mitään kosmetiikkatuotteita, Matilda totesi.

Matilda oli onnistunut valitsemaan tuotteita, joista löytyi useampaa mahdollista herkistäjää.

Hänen tuotteistaan löytyi esimerkiksi paljon hajusteita, jotka ovat kosmetiikan eniten allergiaa aiheuttava ainesosa.

Muutamassa tuotteessa oli käytetty säilöntäaineena metyyli-isotiatsolinonia ja metyylikloori-isotiatsolinonia, joiden aiheuttamat allergiat ovat viime vuosina Suomessakin lisääntyneet.

Näiden aineiden käyttöä kosmetiikassa on kuitenkin rajoitettu ja tullaan edelleen rajoittamaan niin, että niiden käyttö iholle jätettävissä tuotteissa kielletään kokonaan.

Testaa oma kosmetiikkakuormasi

Oletki fiksu kosmetiikan käyttäjä - grafiikka Kuva: YLE/Annukka Palmén-Väisänen

Asiantuntijoiden vinkeillä voi pienentää kemikaalikuormaansa ja ohjata päivittäisiä valintojaan fiksumpaan suuntaan.

Kosmetiikkaa voi valmistaa myös kotikonstein. Raaka-aineet löytyvät pääosin ruokakaupasta, välineet keittiön kaapista. Tiina Laurikainen tekee suurimman osan käyttämästään kosmetiikasta itse. Hän opettaa kotokosmetiikan valmistusta myös Espoon työväenopistolla. Näillä helpoilla resepteillä aloittelijakin pääsee alkuun.

Onnellisten käsien kuorinta-aine

Kuorintavoide Kuva: YLE/Salla Hekkala

1. Ota n. 1dl vetoinen lasipurkki

2. Kaada sinne 3/4dl hienoa merisuolaa

3. Lisää 2tl sitruunahappoa

4. Kaada päälle viinirypäleensiemenöljyä niin paljon, että purkki tulee lähes täyteen (jätä vähän sekoitusvaraa, ettei aine tule reunojen yli)

5. Tipauta päälle 4-8 tippaa eteeristä öljyä, jos haluat tuoksua (näitä voi ostaa luontaistuotekaupoista)

6. Valmis kuorinta-aine säilyy n. 3-6kk huoneenlämmössä

Käyttö: Sekoita purkki pohjaa myöten hyvin ennen käyttöä. Ota noin teelusikallinen kuorinta-ainetta käsiisi. Hiero hellävaraisesti käsiäsi joka puolelta noin 5-10 min ajan. (Kuorinta-aineessa oleva suola voi kirvellä, jos käsissä on haavoja.) Huuhtele kuorinta-aine kädenlämpöisellä vedellä hyvin pois. Älä käytä saippuaa. Kädet jäävät öljyisiksi, mutta öljy imeytyy ihoon pikkuhiljaa ja hoitaa ihoa samalla.

Kuivashampoo

Itse tehtyä kuivashampoota pöydällä. Kuva: YLE/Salla Hekkala

1. Sekoita 1 osa ruokasoodaa ja 2 osaa perunajauhoja keskenään

2. Jos teet shampoon muille kuin ihan vaaleille hiuksille, lisää seokseen tummaa kaakaojauhetta

3. Lopuksi voit vielä lisätä ripauksen kanelia tai inkivääriä raikastamaan tuoksua

4. Valmis tuote säilyy vuoden tai kaksi, riippuen käyttämiesi raaka-aineiden tuoreudesta

Käyttö: Laita shampoo esimerkiksi kanelisirottimeen. Siitä on kätevä ripotella shampoota suoraan hiuksiin. Laita shampoota hiusten tyveen, hiero sormilla hiuksien tyviä, jotta shampoo leviää tasaisesti. Harjaa hiukset.

Huulivoide

Itse tehtyä huulirasvaa pöydällä. Kuva: YLE/Salla Hekkala

1. Laita vesihauteeseen sulamaan 6g mehiläisvahaa, 4g kaakaovoita ja 10ml kylmäpuristettua oliiviöljyä

2. Lämmitä ja sekoittele samalla niin kauan, että vahat sulavat

3. Kaada seos kuumuutta kestävään muovipussiin ja purkita

4. Valmis voide säilyy noin 6kk huoneenlämmössä

Tekniikan Maailman tilaaja Kajaanista sai uuden tilauskauden laskun. Hän päätti olla jatkamatta tilausta. Uuden tilauskauden lehtiä oli ennen laskua tullut kotiin jo kaksi kappaletta. Otavamedia vaati, että niistä pitää maksaa irtonumerohinta. Katsojamme olisi halunnut vasta laskun saatuaan harkita, jatkaako lehden tilaamista.

Otavamedia vastasi sähköpostitse

"Nykyiseen laskutuskäytäntöön on siirrytty asiakaspalautteen perusteella. Aiemmin lasku lähetettiin ennen tilausjakson alkua, ja asiakkaat harmittelivat sitä, että saivat laskun ennen kuin jaksosta oli toimitettu yhtään lehteä. Veloitamme lähetetyistä lehdistä irtonumerohinnan, koska lehtien lähettämisestä tulee kustannuksia."

Anna Närhi, Palvelupäällikkö, Otavamedia.

Lisäys 27.11.2015: Purettu vastaus videosta tekstiksi.

Kuningaskuluttajan katsoja osti tyttärelleen Converse-tennarit toukokuussa. Lokakuussa molemmista kengistä irtosi pohja. Tamperelaisesta myymälästä kerrottiin katsojan mukaan, että pohjien irtoaminen johtuu virheellisestä käytöstä.

Miten pitkään tennareiden tulee kestää normaalissa käytössä?

– Vähintään puolisen vuotta, mikä on normaali tuotteen takuuaika, vastaa Converse Finlandin maajohtaja Tuomas Vuorensola.

Niitä saatetaan käyttää rullalautaillessa, pyöräillessä jarrupaloina.

Kun puhutaan virheellisestä käytöstä, niin mitä sillä tarkoitetaan?

– Mahdollisesti pesukoneessa käytettyjä kenkiä, tai virheellinen käyttö voi tarkoittaa, että ei avata kengännauhoja kenkiä jalkaan laitettaessa, hän sanoo.

– Kengät on tehty kävelyyn, mutta hirmu useasti ne joutuu monenlaiselle muulle käytölle. Niitä saatetaan käyttää rullalautaillessa, pyöräillessä jarrupaloina. Se on ehkä se, mikä ei vastaa normaalia kulutusta, jos jalkinetta käytetään johonkin muuhun kuin kävelyyn, mihin se on suunniteltu, Vuorensola kertoo.

Valio myy Ruotsissa hapanmaitotuotteita sekä "tavallisina" että laktoosittomina. Muutama "tavallinen" kefiiri ja jogurtti ovat paljastuneet siellä laktoosittomiksi. Laktoosittoman ostaja on siis maksanut lisähintaa aivan turhaan. Suomessa väärät merkinnät koskevat yhtä maitorahkaa. Valio lupaa muuttaa joko pakkausmerkintöjä tai tuotteita.

Ruotsalaislehti Hunger paljasti eilen Valion vääriä pakkausmerkintöjä. Valion tiedote viime viikolta ei kerro tuotteiden nimiä. Asia koskee Ruotsissa kolmea jogurttia sekä kahta kefiiriä.

– Kefiirit ja jogurtit valmistetaan Suomessa. Näitä tuotteita ei mene Ruotsiin niin paljon, että isoihin kattiloihin kannattaisi valmistaa kaksi erää. Hävikin välttämiseksi olemme tehneet kaikki nämä tuotteet laktoosittomaan massaan, kertoo liiketoimintajohtaja Elli Siltala Valiolta.

Joko pakkausmerkintöjä tai tuotteita muutetaan.― Elli Siltala, Valio

Suomessa väärä pakkausmerkintä koskee Valion mukaan vain yhtä tuotetta, pehmeätä täyteläistä maitorahkaa. Se on vähälaktoosista, vaikka pakkaus ei asiasta kerro. Rahkat valmistetaan Seinäjoella.

Suomessa rahkojen hinnoissa on melkoiset erot. S-ryhmän Prismassa purkki Valion pehmeätä täyteläistä maitorahkaa maksaa 1,15 euroa. Sama määrä vähälaktoosista Valion rahkaa maksaa lähes viidenneksen enemmän: 1,39 euroa. Laktoositon Valion rahkapurkki maksaa peräti 1,45-1,99 euroa.

Suurin osa laktoosi-intoleranteista sietää pieniä määriä maitosokeria. Heille riittäisivät vähälaktoosiset tuotteet eli Valion kielellä Hyla.

Valio myöntää, että toiminta on ollut harhaanjohtavaa.

– Joko pakkausmerkintöjä tai tuotteita muutetaan, Siltala lupaa.

Lue lisää:

Lue lisää: Onko laktoosittomuus uusi normi?

Kalliimpia, laktoosittomia tuotteita myydään monin verroin enemmän kuin niitä ehdottomasti tarvitsevia on.

Lue lisää:

Lue lisää: Laktoositonta varmuuden vuoksi? - 6 faktaa maitotuotteista

Pitääkö kaapissa aina olla laktoositonta vieraiden varalle? Miksi maidot säilyvät entistä pidempään? Miten vähälaktoosinen ja laktoositon oikein eroavat toisistaan?

Raakasuklaata osaa kokematonkin kokkaaja valmistaa helposti ja nopeasti, kun käyttää valmistuspakettia. Raaka-aineet on mitattu valmiiksi ja suklaamuotit mukana eikä monimutkaisia keittiökoneita tarvita. Maku nousikin ratkaisevaksi tekijäksi, kun kolme kovaa testasi raakasuklaan valmistuspaketit.

Testissä olivat suomalaiset raakasuklaan valmistuspaketit CocoVi, Foodin ja Leader. Kolme suklaan ystävää vantaalaiset Sanna Yli-Hakula ja Milla Kulhia ja Jarkko Varttinen Helsingistä kokeilivat paketteja kerran kotonaan ja vielä yhdessä kuvauspäivänä. Valmistuspaketeissa arvioitiin niiden helppokäyttöisyyttä ja lopputulosta eli suklaan makua ja näköä.

Raakasuklaa on maidoton, gluteeniton, soijaton, munaton ja lisäaineeton. Makeutuksena valmistuspakettien suklaissa on agavenektari Leaderissä, agavesiirappi Cocovissa ja kookospalmusokeri Foodinissa.

Helppo ja nopea valmistus

Kaikki valmistuspaketit olivat helppoja käyttää. CocoVissa valmistusohje oli takakannessa, Foodinissa irrallisena sivuna paketin sisällä ja Leaderissä ensin paketin takakannessa kirjoitettuna ja vielä sisällä monisivuisen ohjelehtisen alussa. Leaderin ohje sai Jarkolta kiitosta lisävinkeistä leivosten ja kakkujen valmistukseen.

Raakakaakaota ei kuumenneta missään vaiheessa.

Raakasuklaasta voidaan puhua, kun raakakaakaota ei kuumenneta missään vaiheessa. Siksi raakasuklaan valmistuksessa käytettävä kaakaovoi- tai massa tai kookosöljy sulatetaan vesihauteessa eikä siinäkään liian kuumassa vedessä. Näin kaakaon lukuisat antioksidantit ja kivennäisaineet säilyttävät terveysvaikutuksensa.

Valmistuspaketin käyttö on helppoa: tarvitsee vain kulhon ja kattilan vesihaudetta varten. Raakasuklaan valmistuspakettien testaajat tekemässä suklaita keittiössä Kuva: YLE/Tiina Lappalainen

Valmistuksessa tarvittiin siis ainoastaan kulho raaka-aineille ja kattila vesihaudetta varten. Hämmentää voi vaikka puukauhalla kuten Sanna tai vispilällä kuten Milla. Cocovissa piti sulattaa sekä “juustoraastemainen” kaakavoi että neitsytkookosöljy, Leaderissä neitsytkookosöljy ja jauheseos, jonka joukossa oli myös kaakaovoita, ja Foodinissa ainoastaan raakakaakaomassa. Jos Foodinin raakakaakaomassan pilkkoi pienemmiksi paloiksi, se suli nopeammin.

- Foodin oli helpoin valmistaa, koska siinä oli vähiten ainesosia eikä ollut kookosöljyä, Milla totesi.

Kaikki suklaat sai tehtyä reilusti alle puolessa tunnissa.

Kaikki suklaat sai tehtyä reilusti alle puolessa tunnissa. Leaderin suklaalta vei eniten aikaa jähmettyä jääkaapissa. Tosin sijainti siellä saattoi vaikuttaa asiaan. Jos haluaa suklaat nopeammin nautittaviksi, ne kannattaa jähmettää pakastimessa. Valmiita suklaita voikin säilyttää pakastimessa, jos niitä ei syö muutamassa päivässä.

Suklaisin ja marjaisin Foodin maistui kaikille

Foodinissa oli kolmea eri marjaa: kokonaisia karpaloita ja gojimarjoja tai mustikoita sekä mulperirouhetta. Jarkon ja Sannan testipaketeissa oli ollut mustikoita, mutta Millalla ja kuvauspäivän paketeissa oli gojimarjoja. Foodinin edustajan mukaan on tarkoitus siirtyä gojimarjoista mustikoihin lähiaikoina. Useamman marjan yhdistelmä oli kaikkien mieleen.

Myös mantelirouhe, joka toi suutuntumaa Leaderin suklaaseen, miellytti.

Cocovin pelkät gojimarjat eivät tuntuneet riittäviltä tasaamaan vahvan suklaan makua.

Raakasuklaita tarjottimella: Leader, Foodin ja CocoVi Kuva: YLE/Tiina Lappalainen

Cocovin ja Leaderin kookosöljy tuntui ja maistui suklaassa. Leaderin konvehti suli nopeimmin käsissä.

- Leader ja CocoVi olivat vähän liian rasvaisia, Jarkko arvioi suklaiden makua ja koostumusta.

Sannan makuun kookosrasva tuntui myös pistävältä. Leaderissä maku oli kuitenkin pehmeämpi. Foodinin paksu kaakaomassa pysyi parhaimmin koossa ja kutkutti eniten kolmen kovan makunystyröitä.

- Foodin oli parhaimman makuinen ja kaikista kevyin suklaa, Jarkko kiteytti lopputuloksen.

Foodinin raakasuklaassa oli runsaasti marjoja. Raakasuklaita lasialustalla Foodin Kuva: YLE/Tiina Lappalainen

CocoVin suklaasta tuli tasaisin. Raakasuklaita lasialustalla, CocoVi Kuva: YLE/Tiina Lappalainen

Myös Foodinin ulkonäkö miellytti, koska suklaat olivat kotitekoisimman näköisiä: kivan röpelöisiä paperisissa muoteissaan. CocoVin suklaat olivat kyllä tasaisimpina tyylikkäimpiä, kun ne kumosi muovisista muoteista.

Paketin ulkonäkö vaikuttaa ostopäätökseen

Koska kyseessä oli raakasuklaan valmistuspaketin testaus, testaajilla oli vankka mielipide myös pakkausten ulkonäöstä. Foodinin pussipakkaus ei vakuuttanut. Ilman testausta vaatimattoman näköinen pussukka olisi jäänyt kauppaan.

- Foodinin paketissa on vähiten ohjeita tai mielenkiintoista tekstiä, joten siksi en ostaisi. Nyt kun kaikki on testattu, Foodin olisi ehdottomasti minun valintani, joten harmi, että paketti ei houkuttele ostamaan, Milla totesi.

- Terveellisyydestä pitää olla mainittu myös paketissa. Terveellisyys on minulle suurin syy ostamiseen.

Milla olisi paketin perusteella ostanut CocoVin tuotteen, koska brändi oli hänelle entuudestaan tuttu nimenä ja paketissa luonnehdittiin monisanaisesti raakasuklaan terveysvaikutuksia. Mutta yllättäen ravintoarvot puuttuivat paketista tyystin. Paketin uudistus joulukuussa korjannee puutteen.

Terveellisyys on minulle suurin syy ostamiseen. - Milla

Ravintoarvotaulukko taas on ensimmäinen asia, johon Sanna ja Jarkko kiinnittävät huomiota ostopäätöstä tehdessään. Ravintoarvot oli kerrottu sekä Leaderin että Foodinin paketissa. Sannan mielestä Foodinin lyhyt ja ytimekäs tekstitys paketin takapuolella oli selkeä. Jarkkoon taas vetosi Leaderin miehekäs ulkomuoto.

- Jos menen kauppaan ja katson kaukaa paketin, niin Leaderin oli mediaseksikkäin ja raflaavin paketti, miehekäs ja sporttinen.

Plussat ja miinukset

Testin voittaja Foodin

• 420 g, hinta 24,95 €
• pussi palmusokeroitua kaakomassaa, pussi karpaloita, pussi gojimarjoja (osassa oli mustikoita), pussi mulperirouhetta, kuvallinen valmistusohjesivu, n. 40 paperista konvehtivuokaa
• markkinoilla 3 vuotta

Foodinin valmistuspaketissa on eniten marjoja. Raakasuklaan valmistuspaketti Foodin Kuva: YLE/Tiina Lappalainen

+ helpoin tehdä, vähiten aineiden sekoittamista
+ vakuuttavampaa ja helpompaa, kun suklaamassa oli palasina eikä jauheena
+ parhaat lisukkeet
+ kolme erilaista marjaa toi hyvää koostumusta suklaaseen ja tasapainoa makuun
+ paras maku
+ täyteläinen maku ja koostumus
+ maku lähinnä tavallista suklaata
+ suklaan ulkomuoto kiva, kotitekoisen näköiset
+ vähiten rasvaa ja kaloreita
+ helpot ohjeet, erillinen lappu
+ monia ohjeita, miten marjoja voi lisätä päälle/keskivaiheille tai pilkkoa niitä
+ pakkauksen selkeä takakansi

- liian ohuet muotit, joten oli vaikea laittaa paksua seosta niihin
- paksua suklaata ei voinut kaataa muotteihin vaan piti lusikoida
- suttasi eniten, kun suklaata tippui ohi muottien
- suklaiden ulkonäkö ei ollut kaikista paras
- pakkauksen ulkonäkö ei houkuttele ostamaan
- paketissa vähiten ohjeita tai mielenkiintoista tekstiä
- kuinka kauan pitää olla pakkasessa, olisi voinut selventää vaikka minuuttimäärällä

2. Leader

• 420 g, hinta 24,90 €
• pussi jauheseosta (raakakaakaovoi, raakakaakaojauhe, lucuma, carob, kookoksen kukintanektarijauhe, himalajan ruususuola), pussi gojimarjoja, pussi mantelirouhetta, purkki neitsytkookosöljyä, pikkupullo agavenektaria, ohjelehtinen, jossa kuvalliset valmistusohjeet, n. 60 paperista konvehtivuokaa
• markkinoilla 3 vuotta

Leaderin valmistuspaketissa on mantelirouhetta. Raakasuklaan valmistuspaketti Leader Kuva: YLE/Tiina Lappalainen

+ seos oli helppo tehdä
+ vetelä massa oli helppo kaataa muotteihin
+ suklaan ulkonäkö hyvä
+ selkeät ohjeet sekä pakkauksessa että sisällä
+ ohjevihkonen, jossa lisää ohjeita
+ tehokkaan näköinen pakkaus, vetoaa miehiin
+ ravintotiedot näkyvissä
+ maininta valmiiden tuotteiden säilyvyydestä

- muotit voivat olla tukevammat
- suklaata ei riittänyt kaikkiin muotteihin
- valmiin suklaan harmahtava pinta, kuin öljy olisi noussut pintaan
- paljon rasvaa
- hieman rasvainen maku sekä koostumus
- maku pistävä mutta parempi kuin CocoVin
- suklaa suli nopeasti käsissä

3. CocoVi

• 410 g, hinta 24,20 €
• pussi kaakaovoita, pussi jauheseosta (kaakaojauhe, lucuma, maca, kalaharin suola), pussi gojimarjoja, purkki neitsytkookosöljyä, pikkupullo agavesiirappia, n. 20 muovista suklaamuottia
• kuvalliset valmistusohjeet paketin takakannessa
• markkinoilla 6 vuotta
• pakkaus uudistuu joulukuussa, jolloin kookosöljyn tilalle enemmän kaakaovoita, agavesiirapin tilalle vaahterasiirappi, gojimarjat pois, jauheeseen vaniljaa

CocoVin valmistuspaketti uusiutuu joulukuussa. Raakasuklaan valmistuspaketti CocoVi Kuva: YLE/Tiina Lappalainen

+ tukevat muotit, joihin helppo kaataa
+ muovimuotteja voi käyttää uudestaan
+ vetelä massa oli helppo kaataa muotteihin
+ maku suklainen
+ kumottuina muoteista suklaat olivat tasaisia pinnaltaan
+ selkeä ohje paketin takakannessa
+ paketissa hyvä teksti raakasuklaan ja tavallisen suklaan eroista

- ankeannäköiset muotit, kuin lääkekupit, en tarjoaisi vieraille näistä
- koostumus rasvainen ja hieman rakeinen, ei niin täyteläinen
- maku pistävä
- vain gojimarjat lisukkeena
- paketissa ei ollut ravintoarvoja

Muokattu 2.12.2015: Lisätty linkki videoon.

Kasvatustieteen, kauppatieteen, lääketieteen ja oikeustieteen ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijat kertovat kokemuksiaan valmennuskursseista. Voit etsiä opiskelijoiden arvioita kursseista alla olevalla hakukoneella. Sanallisia arvioita on satoja.

Kuningaskuluttajan kysely tehtiin maaliskuussa 2015 ja siihen vastasi 1199 opiskelijaa neljästä oppiaineesta. Lue tarkemmin, kuinka kysely tehtiin täältä.

Voit etsiä taulukosta kommentteja erilaisilla hakusanoilla ja niiden yhdistelmillä, kuten "lääketiede" ja "Kuopio". Voit etsiä myös valmennuskurssin järjestäjän nimellä.

Kyselyä koostettuna:

Alla olevissa artikkeleissa kerrotaan muun muassa, kuinka monta kertaa sisäänpäässeet opiskelijat olivat pyrkineet ja kuinka paljon he maksoivat valmennuskursseista.

Lue lisää:

Katso, minkä valmennuskurssin suosikkiaineiden opiskelijat kävivät

Lue lisää:

Kuinka paljon valmennuskursseista maksetaan?

Retkeily- ja ulkoiluvaatteet saadaan vedenpitäviksi sekä vettä- ja likaahylkiviksi erilaisin kemikaalein. Tehokkaimmat loskan ja sateen torjunnassa käytetyt aineet voivat olla ihmiselle ja luonnolle haitallisia. Kuningaskuluttajan kyselyn mukaan valtaosa ulkovaatevalmistajista pyrkii eroon PFC-kemikaaleista.

Perfluoratut yhdisteet eli PFC-yhdisteet ovat yleisesti käytössä niin ulkovaatteiden sisällä olevissa vedenpitävyyskalvoissa kuin myös tekstiilien päällä vettä ja likaa hylkivissä käsittelyissä. Samoja yhdisteitä käytetään muissakin tuotteissa, esimerkiksi paistinpannuissa, suksivoiteissa ja vaikkapa einesten pakkausmateriaaleissa.

PFC-yhdisteet kertyvät luontoon ja sitä kautta ihmisiin.

Perfluorattuja yhdisteitä on useita.EU on jo kieltänyt vaarallisimmat ns. C8-kemian PFC-yhdisteet, joita uusista vaatteista ei enää löydy.

Suomalaisten ja ulkomaisten tutkimusten mukaan PFC-yhdisteet kertyvät luontoon, ja sitä kautta myös ihmisiin. Tiedetään, että ainakin osa niistä muun muassa häiritsee kilpirauhasen toimintaa, aiheuttaa kehityshäiriöitä, kasvattaa syöpäriskiä sekä saattaa haitata ihmisen hormonitoimintaa.

Viimevuosina vaatevalmistajat ovat korvanneet vaarallisia PFC-yhdisteitä lyhytketjuisilla PFC-yhdisteillä, eli ns. C4- tai C6-kemialla. Nämä yhdisteet eivät ole luonnossa yhtä pysyviä kuin C8-kemian pitkäketjuiset fluorokemikaalit. Niiden terveysvaikutuksia vasta tutkitaan.

- Tästä ollaan yksimielisiä, että C8-kemia on vaarallista. Tiedemaailmassa on kuitenkin hyvin erilaisia käsityksiä siitä, kuinka vaarallista C4- tai C6-kemiaan perustuvat fluorokemikaalit ovat. Jotain vaaraa on, mutta kuinka suurta, sitä ei tiedetä, toteaa Tampereen teknillisen yliopiston yliopistonlehtori Marja Rissanen.

Toistaiseksi PFC-yhdisteitä on vaikea korvata, varsinkin ääriolosuhteisiin tarkoitetuissa tekstiileissä.

- Fluorokemikaaleja pitää käyttää, jos halutaan, että vaatteessa on todella hyvä vedenhylkivyys, joka myös pysyy pesussa hyvin, Rissanen toteaa.

Vaihtoehtoja PFC-yhdisteille etsitään

Kuningaskuluttaja kysyi suurilta ulkovaatebrändeiltä, käyttävätkö ne vielä sallittuja PFC-yhdisteitä. Yritysten vastauksista selviää, että moni ei ole vielä löytänyt tehokasta tapaa korvata kaikkia PFC-yhdisteitä, vaikka lähes kaikki painottavat haluavansa päästä kokonaan eroon niistä.

Joukosta kuitenkin löytyy brändejä, jotka ovat jo kokonaan lopettaneet PFC-yhdisteiden käytön. Erityisesti lastenvaatteista tunnetut ketjuliikkeet erottuvat PFC-vapailla tuotteillaan.

Valmistajat haluavat luopua PFC-yhdisteistä

Suurin osa valmistajistakin pyrkii eroon kaikista PFC-yhdisteistä, mutta kaikki eivät ole vielä löytäneet hyvää korvaajaa.

Suomalainen Reima käyttää edelleen osassa lastenvaatteitaan sallittuja PFC-yhdisteitä hylkimässä vettä ja likaa. Vaarallisimmat yhdisteet on jo poistettu ja lopuistakin PFC-yhdisteistä halutaan päästä eroon mahdollisimman pian.

- Luopuminen PFC-yhdisteistä tapahtuu asteittain, Reiman viestintäjohtaja Riikamaria Paakkunainen kertoo.

- Olemme aloittaneet Reimatec-tuotteista. Emme saa kaikkia kangasvalmistajiamme muuttamaan kankaitaan uuteen laatuun yhdestä iskusta. Meidän pitää varmistua siitä, että kankaat ovat todella hyvin likaa ja vettä hylkiviä vielä sen jälkeenkin kun PFC-yhdisteistä luovutaan.

Lastenvaatteista tunnetut ketjut erottuvat PFC-vapailla tuotteillaan.

Reiman kaikki Reimatec-tuotteet ovat täysin PFC-vapaita keväällä 2016. Kaikki muutkin Reima ja Lassie -merkkiset vaatteet ovat Reiman mukaan PFC-vapaita syksyllä 2017.

Myös toinen kotimainen valmistaja, Halti, käyttää edelleen sallittuja PFC-yhdisteitä osassa ulkoiluvaatteistaan.

- Käyttämämme ainesosat ovat EU:n standardien mukaisia. Siellä on pieniä määriä PFC-yhdisteitä, kertoo Haltin tuotantojohtaja Kristina Öhrnberg.

Niin Reimalla kuin Haltillakin yhdisteitä käytetään vain kankaan päällä olevassa vettä- ja likaahylkivässä pinnassa. Vaatteiden vedenpitävyyskalvoissa PFC-yhdisteitä ei ole.

Myös Halti aikoo luopua PFC-yhdisteiden käytöstä kokonaan, kunhan löytyy tarpeeksi tehokas perfluorattujen yhdisteiden korvaaja.

- Niin nopeasti kuin markkinat pystyy tarjoamaan meille sellaista yhdistettä, joka toimii tuotteissamme myös ääriolosuhteissa. Tällä hetkellä sellaisia yhdisteitä ei vielä ole, Öhrnberg harmittelee.

Öhrnberg kuitenkin lupaa, että osa Haltin tuotteista on PFC-vapaita kesään 2017 mennessä.

Lue lisää:

Lue lisää: Onko vaatteessasi PFC:tä?

Pintakäsittelyä voi tutkia kotikonstein pisaralla ruokaöljyä. Testasimme neljät lasten talvihanskat.

PFC-merkintöjä ei vaatteista löydy

Kuluttajan kannalta ongelmana on se, että PFC-yhdisteitä ei tarvitse merkitä vaatteisiin. Kaupassa vaatetta tutkiessa on lähes mahdotonta tietää onko tekstiileissä käytetty PFC-yhdisteitä, ellei siinä lue fluorinefree tai PFC-free. Monesti tällaista tekstiä ei kuitenkaan ole, oli yhdisteitä tai ei.

Haltin mukaan tekstiileistä ei irtoa PFC-yhdisteitä.

- Silloin kun se on tähän kankaaseen kiinnitetty, niin silloin se ei enää tästä irtoa, eikä siitä ole mitään vaaraa käyttäjälle, lupaa Haltin Kristina Öhrnberg.

Tampereen teknillisen yliopiston tutkija Marja Rissanen on toista mieltä.

- Kyllä lähtee. Vedenhylkivyys- ja lianhylkivyysviimeistykset lähtevät pesussa pois pyykinpesuveteen ja kyllä ne kuluvat myös käytössä. Siinä on teoriassa mahdollisuus, että niille altistuu, Rissanen summaa.

9.12.2015 muokattu asiasanoitusta

Jotta vaate pitää sinut kuivana kaikissa keleissä, tarvitaan sen valmistuksessa kemikaaleja, joiden mahdolliset terveys- ja ympäristöhaitat herättävät huolta. Vaarallisimpien PFC-yhdisteiden käyttö EU:ssa on kielletty, mutta muita perfluorattuja yhdisteitä käytetään yhä. Valmistajan ei tarvitse niitä vaatteessa ilmoittaa. Pintakäsittelyä voi kuitenkin tutkia kotikonstein pisaralla ruokaöljyä.

Öljytesti kotikonstein antaa osviittaa käytetyistä kemikaaleista, mutta ei täytä tarkan laboratorioanalyysin vaatimuksia. Se kuitenkin kertoo syyn miksi perfluorattuja yhdisteitä käytetään edelleen: Perfluoraus on toistaiseksi ainoa keino, jolla tekstiileihin saadaan öljyä hylkivä pinta.

- Jos halutaan, että tekstiilissä on todella hyvä veden ja lianhylkivyys, joka pysyy myös pesussa hyvin, silloin pitää käyttää fluorokemikaaleja. Fluorattu pinta hylkii myös ihosta tulevaa rasvaa, ja estää sen imeytymisen vaatteeseen, kertoo kalvomateriaaleihin perehtynyt Tampereen teknillisen yliopiston yliopistonlehtori Marja Rissanen.

Kankaan pintakäsittelystä voi käytössä irrota PFC-yhdisteitä, joiden vaikutusta ihmiseen ja ympäristöön tutkitaan.

Tippa öljyä paljastaa pintamateriaalin

Tarkastelimme neljän hanskaparin materiaalia Marja Rissasen kanssa. Yritimme selvittää onko niitä perfluorattu vai ei.

Jos hanska hylkii öljyä, on sen päällinen hyvin todennäköisesti fluorattu.― Marja Rissanen

- Jos hanska hylkii öljyä, on sen päällinen hyvin todennäköisesti fluorattu, Jos se imee öljyn, siinä ei pitäisi olla perfluorattuja yhdisteitä, kertoo Rissanen.

Testissämme olivat Hypno, Ciraf, Icepeak ja Hestra -merkkiset vedenpitävät hanskat, joille kaadettiin pisara öljyä.

Öljy imeytyi Hypnon ja Cirafin pintaan. Icepeak ja Hestra hylkivät öljyä. Testin perusteella Rissanen epäili, että Icepeak ja Hestra on fluorattu, muut ei.

Ulkohansikkaita ja PFC-tietoa. Kuva: Yle/Ville Alijoki

Valmistajat vahvistavat öljytestin tuloksen

Testin jälkeen otimme yhteyttä hanskojen valmistajiin ja kysyimme, onko hanskoissa käytetty perfluorattuja yhdisteitä eli PFC-yhdisteitä. Tällä kertaa öljytestin tulos vastasi valmistajien ilmoitusta käytetyistä kemikaaleista.

Cirafissa ja Hypnossa ei valmistajien mukaan ole perfluorattuja yhdisteitä, kuten testimmekin osoittaa.

Icepeak myöntää, että kyseisistä hanskoista löytyy perfluorattuja yhdisteitä.

Hestran mukaan kyseisen mallin uusimpien hanskojen päällä ei pitäisi enää olla perfluorausta. Vanhoissa voi kuitenkin vielä olla. Jotta asia olisi varma, hanskoista pitäisi tehdä tarkat laboratoriotestit.

Kokeile kotona - varoen!

Kotitestaajan kannattaa olla varovainen öljyn kanssa. Materiaaliin imeytynyttä öljytahraa voi olla vaikea poistaa, joten kokeilu kannattaa tehdä huomaamattomaan paikkaan ja tarkalla kädellä.

Kysyjä Oulun seudulta ihmettelee Specsaversin hinnoittelua. Kehyksien hinta myymälässä on ollut eri kuin netissä. Tarjoushinnoissa on ollut epäselvyyttä myös eri myymälöiden välillä.

Katsojamme kertoo tapauksesta, jossa eräiden kehyksien hinta oli myymälässä eri kuin netissä. Specsaversin mukaan näin ei pitäisi olla.

Netissä ja liikkeessä pitäisi tottakai olla samat hinnat.― Erkki Tala, Specsavers

– Netissä ja liikkeessä pitäisi tottakai olla samat hinnat, Specsavers Finlandin maajohtaja Erkki Tala sanoo ja jatkaa:

– Kehyshinnoittelu elää koko ajan. Tässä tapauksessa tietojeni mukaan asiakkaalle on liikkeessä kommunikoitu koko ajan tätä alempaa, netissä näkyvää hintaa. Hintalapussa on kuitenkin vielä näkynyt virheellinen hinta. Nyt myös nuo hintalaput on korjattu.

Toisena tapauksena kysyjä kertoo, että hänen vaimonsa sai auringossa tummuvat yksiteholasit eri hintaan kuin kysyjä itse toisessa liikkessä. Kysyjän mielestä Specsaversin tarjoukset ovat epäselviä.

– Tässä asiakas on saanut virheellisesti toisessa liikkeessä niin sanotun pakettihintaedun kahteen kertaan: ensin tummuvista linsseistä ja sen lisäksi vielä alennuksen pinnoitteesta. Meidän pakettihintakonsepti on esitelty meidän nettisivuilla. Siellä selkeästi kerrotaan, että jos asiakas hyödyntää tummuvien linssien edun, niin muut lisät kuten pinnoitteet hinnoitellaan hinnaston mukaan, Tala kertoo.

Eli tämä oli toinen teidän myymälässänne tehty virhe?

– Tämä oli meidän toisen liikkeen tekemä virhe, Tala myöntää.

Yleisöllä on oikeus tietää, lukeeko se mainosta vai uutista. Verkossa journalistisen ja maksetun sisällön raja hämärtyy helposti.

Sitä kutsutaan monella nimellä: natiivimainonta, sponsoroitu sisältö, sisältömarkkinointi. Kyse on yksinkertaisesti mainoksesta, joka muistuttaa journalistista sisältöä.

Mitä enemmän mainos näyttää tiedotusvälineen omalta sisällöltä, sen parempi mainostajan kannalta. Jos ilmoitus eroaa liikaa välineen omasta toimituksellisesta aineistosta, se ei ole mainostajan silmissä yhtä arvokas.

Mitä enemmän mainos näyttää tiedotusvälineen omalta sisällöltä, sen parempi mainostajan kannalta.

Talouskriiseissään ja yt-kierteissään kamppailevalle medialle natiivimainonta on tärkeä uusi tulonlähde. Sitä nähdään varmasti yhä enemmän. Lukijan kannalta on olennaista, että pelisääntöjä noudatetaan ja mainokset merkitään rehdisti mainoksiksi.

Natiivimainonta on oikeastaan vain uusi nimi vanhalle keksinnölle. Sanoma- ja aikakauslehdissä on vuosikymmenten ajan julkaistu niin kutsuttuja advertoriaaleja, eli journalistisia juttuja muistuttavia ilmoituksia. Verkko tuo tähän mainostyyppiin uusia houkuttelevia ulottuvuuksia, kuten sosiaalisen jakamisen ja yleisön osallistumisen mahdollisuuksia.

Esimerkiksi klikkiotsikoistaan tunnetun Buzzfeedin kaupallinen menestys perustuu pitkälti siihen, että se myy taitoaan tehdä viraalihittejä myös mainostajille.

Muuttuuko koko media mainokseksi?

Toimittaja Sanna Ukkola visioi keväällä Ylen blogissaan, miten "koko suurelle yleisölle tuotettu journalistinen sisältö on muuttumassa yhdeksi massiiviseksi mainokseksi".

Tästä kauhukuvasta on nähty räikeitä varoitusmerkkejä ulkomailla. Näistä kenties tunnetuin oli laadukkaana aikakauslehtenä tunnetun The Atlanticin tapaus, kun lehti julkaisi verkkosivuillaan skientologikirkon mainoksen. Kiistanalaista kirkkoa ylistävä teksti näytti aivan lehden omalta jutulta, ja aiheutti valtavan kritiikkivyöryn.

Suomessa natiivimainonta ei ole toistaiseksi aiheuttanut yhtä suuria kohuja. Syyksi voi uumoilla maan pienuutta: sääntöjä noudatetaan ryhmäpaineen vuoksi, ja koska kiinni jäämisen ja nuhteiden saamisen riski on suuri.

Yleisöllä on oikeus tietää, lukeeko se mainosta vai uutista.

Nuhteet jakelee Julkisen sanan neuvosto (JSN), jonka lausuman mukaan verkkojulkaisujen tulisi käyttää selkeästi sanoja mainos, mainostaja ja kaupallinen yhteistyö muiden epämääräisempien termien sijaan.

Toki sääntöjä pyritään hienovaraisesti kiertämään: esimerkiksi MTV:n verkkosivustolla Siemensin "teemasivuilla" ei näy mainos-sanaa missään.

Joillakin julkaisuilla on edelleen "kumppaniblogeja" mainostajien kanssa, vaikka JSN:n lausumassa suositellaan kutsumaan niitä "kaupalliseksi yhteistyöksi". Taloussanomat käyttää kumppaniblogeissaan näkyvästi sanaa "ilmoitus", kun taas Kauppalehden vastaavalla sivustolla jokainen juttu pitää klikata auki ennen kuin saa esiin paljastavat sanat "kaupallinen yhteistyö".

Kuvakaappaus MTV3:n Puhdas koti -teemasivustosta. Kuva: MTV3:n Puhdas koti -teemasivusto/kuvakaappaus YLE

Kuvakaappaus Taloussanomien verkkosivulta. Kuva: Taloussanomien verkkosivu/kuvakaappaus YLE

Kuvakaappaus Kauppalehden verkkosivulta. Kuva: Kauppalehden verkkosivu/kuvakaappaus YLE

Yleisöllä on oikeus tietää, lukeeko se mainosta vai uutista. Voidaan hyvällä syyllä olettaa, että epäselviä tapauksia tulee koko ajan lisää.

Safkatutkan juttuja on vaikea erottaa mainoksista

Verkossa toimii paljon julkaisuja, jotka eivät kuulu Julkisen sanan neuvostoon eivätkä näin ollen sitoudu sen sääntöihin ja ohjeisiin. Yksi näistä on Safkatutka, oman määritelmänsä mukaan "Suomen vaikuttavin ruokamedia”.

Sivusto kertoo tavoittavansa 150 000 ihmistä kuukaudessa. Se myy ilmoittajille mainosartikkeleita hintaan 1500 euroa kappale. Sivuston vuonna 2013 perustanut Fredu Sirviö kertoo, että natiivimainonta on kasvava osa yrityksen tulovirtaa.

Safkatutkalla on yli 52 000 Facebook-tykkääjää, mikä on Suomessa varsin paljon. Mainossisältöä voi olla hankala erottaa muista jutuista sen kummemmin Safkatutkan verkkosivustolla kuin Facebookissa.

Magnesium-suihkeesta kertova artikkeli – siis mainos – on esimerkki jutusta, jossa kaupallisesta yhteistyöstä kerrotaan lukijalle, joskin kaunistellen. "Artikkeli on toteutettu yhteistyössä Futmed Oy:n kanssa”, lukee kuvatekstissä, mutta ei otsikon yhteydessä tai muussa näkyvässä paikassa. Pitkästi omenaviinietiikan terveyshyötyjä ylistävän artikkelin lopusta löytyy maininta, että teksti “on tehty yhteistyössä” tietyn omenaviinietikkamerkin maahantuojan kanssa.

Jos joku kokee, ettei se ole tarpeeksi avointa, niin olemme valmiita muuttamaan.― Fredu Sirviö, Safkatutka

Sirviö kokee, että Safkatutka on merkinnyt mainosjutut “aika hyvin” ja uskoo, että lukijat osaavat erottaa ne toimituksen omasta sisällöstä.

– Tämä on meille uusi juttu, jota opetellaan koko ajan. Kyllä me halutaan olla yleisölle täysin rehellisiä ja läpinäkyviä. Jos joku kokee, ettei se ole tarpeeksi avointa, niin olemme valmiita muuttamaan.

Safkatutkalla ei ole päätoimittajaa tai vastaavaa toimittajaa, vaikka sellainen pitää lain mukaan myös verkkojulkaisulla olla. Sirviön mukaan “toimitus on myllerryksessä”, koska yritys on juuri avannut Kemikaalitutka-nimisen sisarsivuston.

Muutama minuutti sen jälkeen, kun olen keskustellut Fredu Sirviön kanssa, saan puhelun Anni Sirviöltä, joka on Safkatutkan sisältömarkkinointivastaava. Hän huomauttaa, että blogimaailmassa on yleinen käytäntö kertoa kaupallisesta yhteistyöstä vain kuvan alla. Anni Sirviön mielestä Safkatutka elää blogimaailman ja ammattimaisen median välimaastossa.

Pian puhelun jälkeen Safkatutka yllättäen muuttaa mainosjuttujensa merkintöjä ja siirtää ne varsinaisen tekstin alkuun – ei tosin otsikkotasolle.

Alla olevista kuvakaappauksista näkyy, miten erilainen mielikuva tekstistä syntyy, kun se alkaa maininnalla kaupallisesta yhteistyöstä. Tosin Facebookissa mainokset on jaettu siten, että ne vaikuttavat Safkatutkan omalta juttutuotannolta.

Safkatutka verkkojulkaisun artikkeli Kuva: Safkatutka verkkojulkaisun artikkeli/kuvakaappaus YLE

Safkatutka verkkojulkaisun artikkeli Kuva: Safkatutka verkkojulkaisun artikkeli/kuvakaappaus YLE

Kuvakaappaus Safkatutkan Facebook-päivityksestä Kuva: Safkatutkan Facebook-päivitys/kuvakaappaus YLE

Valheenpaljastaja käsittelee faktaa ja fiktiota uutisissa ja sosiaalisessa mediassa joka toinen viikko. Ota yhteyttä: valheenpaljastaja@gmail.com
Kirjoittaja on juuri valittu Julkisen sanan neuvoston jäseneksi kaudelle 2016–18.

Omakotitaloa suurempia rakennuksia rakennuttavat monesti isot rakennusliikkeet. Toimeen voivat ryhtyä myös asukkaat itse. Uudesta laista huolimatta pankit empivät yhä ryhmärakennuttajien kohteiden lainoittamista.

Ryhmärakennuttamisessa ryhmä ihmisiä rakennuttaa itselleen pientaloryppään tai peräti kerrostalon. Hanke voi olla ryhmän itsensä käynnistämä tai rakennuttajakonsultin käynnistämä ja johtama.

Ryhmärakennuttamisen pullonkaula on ollut rahoituksen saaminen.

Toimittaja-kirjailija Salla Korpela oli mukana ryhmärakennuttamishankkeessa Helsingin Jätkäsaaressa. Tuloksena syntyi asukkaidensa näköinen kerrostalo.

– Emme onnistuneet saamaan rakentamisaikaista yhtiölainaa. Sitä ongelmaa ratkottiin luovilla keinoilla. Päädyimme rahoittamaan itse 50 prosenttia. Ja urakoitsija rahoitti loput siten, että kirjoitti laskuihin eräpäivän, joka oli vasta talon valmistumisen jälkeen. Sen jälkeen vakuudeksi talo kelpasi hyvin, Korpela kertoo.

Oheisella videolla kaksi ryhmärakennuttamishankkeeseen osallistunutta kertoo rahoituksen järjestämisen ongelmista.

Pankin mielestä laki jätti asioita avoimeksi

Syyskuussa 2015 voimaan tulleen uuden lain tarkoitus on turvata ryhmärakennuttamishankkeisiin osallistuvien oikeudellinen asema ja helpottaa rahoituksen saamista.

Pankit ovat kuitenkin yhä varovaisia. OP-Yrityspankki haluaisi vakiomuotoisen sopimusmallin, joka siirtää oikeudellisen vastuun rakennuttajaryhmälle, jos rakennustyömaalla jokin menee pieleen tai hanke viivästyy.

OP-Yrityspankin pankinjohtaja Heikki Peltola kertoo, että osakkaan ja rakennuttajakonsultin välinen sopimus vaatisi "vakioimista".

Kohdistuvatko toiveet asuntoon vai rakentamiseen?

– Ostajan aseman selvyys on edellytys sille, että pankki voi osallistua rahoittamiseen rakentamisaikana. Toinen tarpeellinen asia on tarkennus siihen, minkä laki jätti avoimeksi: mikä on rakentamisasiakirjojen säilyttäjän velvollisuus ja vastuu, Peltola kertoo.

Peltolan mukaan kokeneiden rakentajien kohdalla pankki voi arvioida aikaisempien näyttöjen perusteella, millaisia riskejä hankkeeseen sisältyy.

– Kun on useita ei-ammattilaisia rakentajina, on aina se mahdollisuus, että toiveet kohdistuvat asuntoon eivätkä rakentamiseen. Pankin kannalta huomion pitää olla rakentamisessa, Peltola sanoo.

Korpela kehottaa pankkeja ottamaan oppia Tanskasta.

– Siellä hankkeita on toteutettu satoja. Tanskassa hankkeet ovat “preferred risk” eli mielellään lainoitettava kohde. Ryhmärakennuttamishankkeissa jokaisen rahoituskyky tarkastetaan hyvin tarkasti ennen kuin he pääsevät osakkaiksi. Jos ostaa asunnon tekeillä olevasta grynderi-hankkeesta, ei ihmisten rahoituskykyä yleensä tarkasteta millään tavalla, Korpela sanoo.

11.12.2015 Korjattu linkki oikeaan Kuningaskuluttajan jaksoon

Aikakauslehtien välistä on tipahdellut jo muutaman vuoden ajan ruskeita kuoria, joissa tarjotaan viikon kiertomatkaa Turkin Kappadokiaan ja sen päälle vielä ilmaista viikkoa Turkin rannikolla. Halpa hinta on todellisuudessa vain pesämuna, jonka asiakas maksaa päästäkseen matkaan. Asiakaspalvelussa toimittaja Liisa Vihmanen kohtasi satuolentoja.

Matkatarjouksia on löytynyt mm. Suomen Kuvalehden ja Kotilieden sekä Kotimaa lehden välistä. Kotimaan päätoimittaja Mari Teinilä kertoo muutamien lukijoiden ihmetelleen, onko kyseessä Kotimaan lukijamatka vai ulkopuolisen matkatoimiston mainos. Myös Mondo, Tekniikka ja talous, Divaani ja Askel-lehti ovat tarjonneet matkaa lukijoilleen.

Edullisimmillaan loman hinnaksi ilmoitetaan 149 euroa henkilöltä.

- Edullinen perushinta perustuu mahdollisuuteemme buukata täydet lennot jo kuukausia etukäteen, sanoo Cathrin Haas, matkoja myyvän Reise Service Deutschlandin pr-päällikkö.

149 euroa matkasta on kuitenkin hiukan liian hyvä tarjous ollakseen aivan totta. Sen lisäksi on ostettava erilaisia ruoka- ja kulttuuripaketteja, joista koituu satojen eurojen lisälasku.

Erityisesti sinulle, lehtemme uskollinen lukija

Kahden hengen matkatarjous on osoitettu henkilökohtaisesti kyseisen lehden tilaajalle. Tämä ei voi siirtää matkaa kenellekään toiselle, vaan hänen on itse oltava aina toinen matkustaja. Yksin matkustava joutuu maksamaan huoneestaan 249 euroa ekstraa.

Ilmainen viikko luksushotellissa on lahja, josta ei voi kieltäytyä.

Kiertomatkan päälle tuleva ilmainen viikko luksushotellissa on lahja, josta ei voi kieltäytyä. Mikäli haluaa palata Suomeen jo kiertomatkan jälkeen, se on tehtävä omalla kustannuksella.

TSS-matkanjärjestäjän mainoksia Kuva: YLE/Liisa Vihmanen

Esitteen ulkonäkö ja tiedot vaihtelevat lehdestä toiseen. Osassa esitteistä kerrotaan myös ‘lahjaviikon’ lisäpakettien hinnat, toisista ne puuttuvat kokonaan.

Matkan järjestäjä, norjalainen TSS Travel Service Scandinavia AS on saksalaisen Reise Service Deutschland (RSD) GmbH:n tytäryhtiö. Se myy suurella volyymilla matkoja erityisesti Turkkiin ja Egyptiin, mutta myös Kiinaan ja Marokkoon.

Fiktiivinen yhteyshenkilö - harhaanjohtavaa mainontaa?

Esitteen kannessa liehuu Suomen lippu, tarjouskuoresta löytyy kuvallinen käyntikortti, joka näyttäisi kuuluvan lukijamatkojen päällikkö Ilona Quickströmille. Toisessa kirjeessä on asiakaspalvelupäällikkö Tarja Markkasen käyntikortti. Kummankin kortissa on puhelinnumero, josta matkan voi varata ja josta luvataan vastata asiakkaiden kysymyksiin ja toivomuksiin.

Numerossa vastaa suomea virolaisittain puhuva ystävällinen asiakaspalvelija. Matkan varaaminen sujuu hyvin ja varauksella on viiden päivän peruutusaika. Ilona Quickströmiä ei kuitenkaan saa langan päähän. Minua kehotetaan laittamaan hänelle viesti TSS Travel Scandinavian nettisivujen kautta.

Tavoittelemaani Ilona Quickströmiä tai Tarja Markkasta ei ole olemassa.

Saan seuraavan päivänä vastauksen Cathrin Haasilta Reise Service Deutschlandista. Hän kertoo, ettei tavoittelemaani Ilona Quickströmiä tai Tarja Markkasta ei ole olemassa.

- Henkilöt ovat fiktiivisiä. Suojelemme heidän avullaan oikeaa asiaskaspalvelupäällikköä, vastaa Haas.

Fiktiivisen Tarja Markkasen käyntikortti Kuva: YLE/Liisa Vihmanen

Fiktiivisen Ilona Quickströmin käyntikortti Kuva: YLE/Liisa Vihmanen

Kilpailu ja kuluttajaviraston juristi Katri Väänänen ei ole aikaisemmin törmännyt fiktiivisiin käyntikortteihin markkinointikeinona. Hän näkee toiminnassa harhaanjohtavan mainonnan elementtejä.

- Tässä pyritään viestimään asiakkaalle luottamuksesta. Että on tietty, oletettavasti suomea puhuva henkilö, johon voi ottaa yhteyttä, jos varauksen tai matkan kanssa tulee epäselvyyksiä. Nyt sellaista henkilöä ei ole olemassa, toteaa Väänänen.

Cathrin Haas RSD:stä ei halunnut kommentoida Väänäsen arviota markkinoinnin harhaanjohtavuudesta. Haas ei myöskään vastannut kysymykseen, miksi ja miltä he suojelevat oikeita työntekijöitään.

Heli Mäki-Fränti Suomen matkatoimistojen liitosta tuntee tapauksen. Kortin laadun perusteella hän oli arvannut, että kuvassa näkyvä asiakaspalvelupäällikkö on fiktiivinen hahmo. Mäki-Fränti oletti, että hänen laillaan myös kuluttaja arvaisi, että on tekemisissä keksityn henkilön kanssa.

Matkajärjestelyihin ei liity mitään kotimaista, ellei suomea puhuvaa ‘opasta’ lasketa sellaiseksi.

Väänänen ja Mäki-Fränti muistuttavat, että sähköpostiin tulevan roskapostin lähettajäksi on usein merkitty keksitty henkilönimi. Käyntikortin kohdalla kuluttajan on kuitenkin vaikeampi päätellä, että kuvassa esiintyvää henkilöä ei ole olemassa.

Myös Suomen lippu esitteessä voi viedä kuluttajan mielikuvat harhateille: Matkajärjestelyihin ei nimittäin liity mitään kotimaista, ellei suomea puhuvaa ‘opasta’ lasketa sellaiseksi. Suomenkielisen ‘oppaan’ tehtävä on toimia tulkkina varsinaiselle oppaalle, joka puhuu englantia tai turkkia.

Monenkirjavaa lisähintaa

Haastattelin kuutta henkilöä, jotka ovat osallistuneet Kappadokiaan suuntautuneelle kiertomatkalle. He eivät halunneet jutussa esiintyä nimillään. Kaikki haastattelemani olivat tyytyväisiä matkan järjestelyihin, mutta hintaa matkalle kuitenkin kertyi reilusti ilmoitettua enemmän.

Helsinkiläiset Charlotta ja Pentti osallistuivat kahden viikon Turkin matkalle marraskuun alussa. He avasivat meille tarkemmin matkansa kuluja. Perushintaan tulevat lisät olivat heillä etukäteen tiedossa. Matkan ajankohta marraskuun alussa toi perushintaan sadan euron sesonkilisän. Halvimmillaan, ilman sesonkilisää, matkaan olisi päässyt joulukuun alussa sekä kahdesti tammikuun lopulla. Muina aikoina hintaan lisätään 75 - 160 euroa sesonkilisää.

- Kiertomatka oli tosi hyvä, samoin hotellit ja ruoka. Jopa keliaakikot oli aina otettu huomioon, kertoi Charlotta.

Helsinkiläispariskunta osti kiertomatkalle matkanjärjestäjän suositteleman kulttuuri- ja ruokailupaketin, joka maksoi 129 e per henkilö. Ilman ruokapakettia olisi ollut hankala selvitä, sillä pysähdykset olivat paikoissa, joissa ei yleensä ollut muita ruokapaikkoja. Käytännössä summa on kiertomatkan pakollinen kiinteä kulu, sillä se sisältää myös pääsymaksut kiertomatkan kohteisiin.

Kaikille pakollinen täysturvavakuutus maksoi 50 euroa per henki. Pariskunnan Turkin matkan ensimmäisen viikon hinnaksi olikin tullut jo yli 800 euroa.

Viikon päätteeksi matkustajille lankesivat vielä opasmaksut. Se yllätti osan matkalaisista.

Viikon päätteeksi matkustajille lankesivat vielä opasmaksut.

- Oppaat kertoivat, että työnantaja maksaa heille sesonkien ulkopuolella ainoastaan vakuutuksen. Heidän palkkionsa kerätään kokonaan kiertomatkalaisilta, kertoi Charlotta.

Charlotta ja Pentti maksoivat kahdelle oppaalle molemmille 3 euroa päivästä ja bussikuskille euron per päivä. Hintaa kertyi yhteensä 54 euroa.

Lahjaviikko luksushotellissa ei ole ilmainen

Toisen lomaviikon hotelli selvisi Charlotalle ja Pentille vasta viimeisen kiertomatkapäivän iltana. Kyse on siis matkajokeri-tyyppisestä hotellista, joka selviää aina vasta paikan päällä.

‘Ilmaisen lomaviikon’ ruokapaketteja ei voinut ostaa etukäteen, vaan ne piti maksaa paikan päällä käteisellä.

Hotellin buffet-illallispaketti, johon ei sisältynyt juomia, maksoi 99 euroa per henki. Charlotta ja Pentti huomasivat, että jo pieni, parin desin vesipullo maksoi 1,50 euroa.

Heille tarjottiin myös all inclusive -lisäpakettia, joka sisälsi juomien, myös paikallisten alkoholijuomien lisäksi buffet-lounaat, sekä iltapäivän kakkubuffet’n ja turkkilaiset välipalaherkut. Hintaa tälle toiselle paketille tuli myös 99 euroa per henki. Näin ‘ilmaisen lomaviikon’ ruokapaketit maksoivat heille lähes 400 euroa.

Ostaessaan molemmat ruokapaketit, Charlotta ja Pentti myös sitoivat itsensä viettämään koko viikon melko syrjäisellä hotellialueella.

Turkin Sidessä sijaitseva hotelli tarjoaa myös hyvinvointipalveluja. Niiden listahintoja ei kuitenkaan näkynyt missään sillä hinnat neuvoteltiin kunkin matkustajan kanssa erikseen.

Charlotan ja Pentin kahden viikon loman loppuhinnaksi tuli kiinteine kuluineen 1256 euroa. Tähän hintaan saa äkkilähtojä myös muilta matkatoimistoilta, joten mitään erityisen edullisia TSS Travel Scandinavian Turkin matkat eivät ole. Esimerkiksi matkatoimisto Deturilta löytyy helmikuussa kahden viikon Turkin loma ja kymmenen eri hotellivaihtoehtoa, joissa kahden hengen hinta jää alle 1300 euron.

Osta, osta!

Valokuvia Turkista, kotialbumi. Kuva: Charlotan ja Pentin matkakuvia/kuvankäsittely YLE

- Kiertomatkaan kuului tiettyjä liikkeitä, joissa myynti oli melko aggressiivista, sanoi Charlotta.

Hänelle yritettiin myydä väkisin mm. 3000 euron sormusta. Charlotan mukaan kaikille matkustajille myyntipuheen vastustaminen ei ollut yhtä helppoa.

Turkkilaisessa kaupankäynnissä tinkiminen on peli, jossa vastustajaa ei kannata sääliä.

- Informoimme matkustajiamme etukäteen paikallisista kaupankäyntitavoista. Myös oppaat kertovat aina, että hintaneuvottelut kuuluvat turkkilaiseen kulttuuriin, sanoi Haas.

Matkanjärjestäjä ei ole vastuussa, jos asiakas ostaa laatuunsa nähden liian kalliin maton.

- Ostopäätöksen tekee jokainen henkilökohtaisesti, ja hän myös vastaa siitä itse, muistuttaa Saija Kivimäki Euroopan kuluttajakeskuksesta.

Kiertomatkaan kuului tiettyjä liikkeitä, joissa myynti oli melko aggressiivista.

Kivimäki on huomannut, että matkustajien ennakkoasenteet vaikuttavat paljon siihen, mistä ja kuinka paljon he ylipäätään valittavat. Joustavat matkustajat kestävät paljon enemmän kuin ne, jotka odottavat kotimaan olosuhteiden ja tapojen jatkuvan myös lomakohteessa.

Matkaa koskevia valituksia on tullut Kilpailu- ja kuluttajavirastoon vain muutamia, ja nekin koskevat pääosin lokakuussa tehtyä matkaa, josta Iltalehti uutisoi. Tuolloin osa matkustajista majoitettiin toiseksi viikoksi hotelliin, jossa oli pahoja kosteusvaurioita. Haasin mukaan kyse ei ollut kosteusvaurioista vaan myrskyn aiheuttamista äkillisistä tuhoista.

Turkin matkat jatkuvat toistaiseksi, mutta alueen tilannetta seurataan, kerrottiin TSS Travel Scandinavian asiakaspalvelusta. Uutena matkakohteena aikakauslehtien välistä löytyy nyt myös Kypros.

Muokattu 9.12.2015: korjattu kirjoitusvirhe.
Korjattu 11.12.2015: korjattu linkkivirhe

Tekninen johtaja Timo Ojala K1 Katsastajista haluaisi tiukentaa lunastusautojen korjaamisen valvontaa. Ojalan mukaan lunastusautojen korjauksen kontrollointi on katsastajille epämieluisa tehtävä, koska autojen turvallisuutta ei voi taata katsastajan keinoin.

Jos kolaroitu lunastusauto halutaan palauttaa liikenteeseen, auto pitää viedä korjauksen jälkeen rekisteröintikatsastukseen. Katsastaja varmistaa, että korjaus on tehty asianmukaisesti – tai niin ainakin uskotaan. Tekninen johtaja Timo Ojala K1 Katsastajista on sitä mieltä, että nykyisellään valvonta ontuu.

Katsastaja omalla nimellään vastaa siitä, että tämä ajoneuvo on taas liikenneturvallinen, ja sitähän ei itse asiassa tiedä.― Timo Ojala

- Katsastaja joutuu tekemään päätökset purkamatta ajoneuvoa, ja aina ei tiedetä, mitä näkyvien peltiosien takana on, sanoo Ojala.

On mahdollista, että korjaaja suoristaa auton suurlujuusteräksiä, mutta seurauksena palkkirakenne ratkeaa jostain muualta, minne katsastaja ei näe. Tämän jälkeen auton rakenteet eivät toimi oikein, jos auto joutuu uuteen kolariin.

- Tämä voi vaikuttaa niin, että matkustamon osa vaurioituu pahemmin kuin on laskettu, sanoo Ojala.

Korjausmokat rakenteissa voivat aiheuttaa myös sen, että turvatyynyt eivät laukea oikealla hetkellä.

Ojala kiristäisi valvontaa niin, että lunastusautojen korjaaminen olisi enemmän luvanvaraista.

Lunastusautojen korjauksen valvonnan apuna on myös erilaisia dokumentteja, kuten mittauspöytäkirjoja ja kuitteja ostetuista osista.

Timo Ojalan mielestä valvonta ontuu niistä huolimatta. Hän kiristäisi valvontaa niin, että lunastusautojen korjaaminen olisi enemmän luvanvaraista.

- Mahdollisesti katsastaja kävisi myös tarkastamassa tietyt työvaiheet. Nyt katsastaja ei pääse valvomaan varsinaista korjausta, sanoo Ojala.

Hänen mielestään katsastaja ei voi nykyisellään taata, että rekisteröintikatsastuksen hyväksyminen tarkoittaa lunastusauton asianmukaista korjaamista.

- Katsastaja omalla nimellään vastaa siitä, että tämä ajoneuvo on taas liikenneturvallinen, ja sitähän ei itse asiassa tiedä, huokaa Ojala.

Ojalan mukaan kunnollisten korjausohjeiden hankkiminen vaatii vaivannäköä auton korjaukseen ryhtyviltä yksityishenkilöiltä.

Suomalaisissa onnettomuustutkinnoissa ei ole kuitenkaan saatu näyttöä, että lunastusauton korjausvirhe olisi pahentanut tai aiheuttanut henkilövahinkoja.

Muokattu 11.12. 2015: Lisätty linkki MOT:n juttuun.

Kun kolarivahinko on riittävän iso, vakuutusyhtiö lunastaa auton. Huomattavan moni lunastusauto palaa kuitenkin korjattuna myyntiin. Kuningaskuluttaja tutki kolariautojen mainontaa: Lunastuksesta ei kerrottu yhdessäkään myynti-ilmoituksessa. Jos ostaja ei saa tietoa auton lunastustaustasta, hän voi vaatia jälkikäteen hyvitystä.

Suomessa rutataan lunastuskuntoon noin 17 000 henkilöautoa vuodessa. Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin rekisteritiedoista voi arvioida, että näistä autoista vuosittain noin 7000 kappaletta palaa tien päälle korjattuna.

Vakuutusyhtiöiden lunastusautoja myydään kenelle tahansa korjattavaksi. Joskus auto oiotaan aluksi omaan käyttöön, joskus suoraan myyntiin. Autoja ostavat korjattavaksi sekä yksityishenkilöt että yritykset. Lunastus ei tarkoita aina isoa vauriota.

Korjattujen lunastusautojen turvallisuudesta on käyty paljon keskustelua. Katsastajan mielestä korjaamista ei valvota riittävän hyvin.

Ruotsissa vakuutusyhtiöt eivät myy lunastettuja kolariautoja yksityishenkilöille korjattavaksi turvallisuussyistä.

Vuosittain noin 7 000 lunastusautoa palaa tien päälle korjattuna.

Lunastusauto voi päätyä myyntiin periaatteessa mihin tahansa autoliikkeeseen. Asiakkaan on syytä olla varuillaan, sillä autoliikkeet panttaavat usein tietoa lunastuksesta.

Asiakkaan on kuitenkin hyvä tietää mahdollinen lunastus – lunastus laskee hyvityshintaa joskus jopa kymmeniä prosentteja, jos auton vaihtaa myöhemmin.

Kolaroituja autoja Kuva: YLE

Kukaan ei kertonut lunastuksesta ilmoituksessa

Kuningaskuluttaja teki ison selvityksen siitä, kuinka korjattuja lunastusautoja mainostetaan. Trafin avulla saimme selville joukon henkilöautoja, joille on tehty vuoden 2012 jälkeen ”vaurioituneena poisto” liikennekäytöstä, mikä tarkoittaa lunastusta.

Tämän jälkeen ongimme Autotalli.comin myynti-ilmoituksista autoja, jotka täsmäävät Trafin antamiin rekisteritunnuksiin.

Lopputuloksena löytyi 62 ilmoitusta, joissa mainostettiin korjattua lunastusautoa. Yhdessäkään niistä ei mainittu sanaa lunastus.

Vain yhdeksässä ilmoituksessa oli jonkinlainen viittaus mahdolliseen korjaukseen tai lunastukseen, esimerkiksi termi ”kaksikilpinen” tai ”osia vaihdettu”.

Tällaiset sanat eivät kuitenkaan aina herätä tavallista auton ostajaan epäilemään, että kyse on auton arvoa laskevasta lunastuksesta.

Myyjän suukin pysyi kiinni

Otin myös yhteyttä kahteen isoon autoliikkeeseen selvittääkseni, mitä myyjä kertoo auton lunastuksesta puhelimessa ja paikan päällä.

Kuvakaaappaus autoliikkeen ilmoituksista Kuva: Kuvakaappaus J. Rinta-Joupin ja Kamuxin myynti-ilmoituksista/kuvankäsittely YLE

J. Rinta-Joupin Helsingin myymälä mainosti kolarikorjattua Kia Piacantoa. Lunastuksesta ei kerrottu netti-ilmoituksessa eikä puhelimessakaan, kun soitin liikkeeseen ja kerroin tulevani katsomaan autoa.

Myyjä ei kertonut lunastuksesta silloinkaan, kun esitteli autoa.

Paikallisjohtaja Jarmo Pääkkönen J. Rinta-Joupista toteaa, että lunastustiedon puuttuminen johtuu inhimillisestä virheestä.

Lunastustiedon puuttuminen johtuu inhimillisestä virheestä― Jarmo Pääkkönen, J. Rinta-Jouppi

- Tällä kertaa ajoneuvon lisätietokenttään on jäänyt syöttämättä tieto ajoneuvon uudelleen rekisteröinnistä, ja tieto ei ole välittynyt hintalappuun, nettiin eikä muulle henkilökunnalle, sanoo Pääkkönen.

Hänen mukaansa ostaja olisi kuitenkin saanut tiedon Kian lunastuksesta ennen kaupan tekemistä.

Kamuxissa kävi samalla tavalla kuin J. Rinta-Joupilla. Liike mainosti korjattua Volkswagen New Beetleä, mutta tietoa lunastuksesta ei löytynyt nettimainoksesta – eikä lunastuksesta kerrottu soittaessani liikkeeseen eikä silloinkaan, kun autoa minulle esiteltiin.

Konsernijohtaja Juha Kalliokoskikin vakuuttaa, että lunastuksesta olisi kerrottu ennen kaupan tekoa.

Kalliokosken mukaan osa Kamux-ketjun liikkeistä ei ole kertonut lunastuksesta autojen nettimainoksissa. Käytäntö muuttuu nyt.

- Johtoryhmä on päättänyt, että ne tiedot laitetaan nettiin, sanoo Kalliokoski.

Kolaroitu auto Kuva: YLE

Asiakas voi vaatia hyvitystä

Joskus auton ostaja ei saa missään vaiheessa kaupankäyntiä myyjältä tietoa lunastuksesta. Silloin kyseessä on tiedonantovirhe. Tällöin ostaja voi vaatia jälkikäteen hyvitystä, kuten hinnanalennusta.

Lunastuksesta ja siihen liittyvästä kolarista ei voi kertoa asiakkaalle autoliikkeen ammattikielellä, kuten termillä ”kaksikilpinen”.

Hinnanalennus voi olla enimmillään 30 prosentin luokkaa.

Tarvittaessa autoliikkeen on todistettava esimerkiksi kirjallisin dokumentein, että lunastustieto on annettu asianmukaisesti.

Vaikka korjaukset olisi tehty erinomaisesti, lunastus lähtökohtaisesti laskee auton arvoa. Kuluttajariitalautakunnan ratkaisuissa on tyypillisesti suositeltu 10 – 30 prosentin hinnanalennusta, jos lunastuksesta ei ole kerrottu.

Hinnanalennus riippuu esimerkiksi auton iästä. Parin autoliikkeen mukaan lunastuksesta johtuva hinnanalennus voi olla enimmillään ainakin 30 prosentin luokkaa.

Nainen oli ostanut viihde-elektroniikkaliikkeestä uuden television. Kotona paljastui, että pakkauksessa olleen telkkarin ruutu oli useasta kohtaa rikki. Myymälä ei kuitenkaan halunnut korvata tv:tä, koska sen pakkaus oli ehjä ja näin ollen television oli heidän mukaansa täytynyt hajota asiakkaalla.

Kuluttajaviraston lakimiehen Rikhard Merikosken mukaan myyjä on vastuussa tuotteesta niin kauan kunnes tuote on luovutettu asiakkaalle. Sen jälkeen asiakas on vastuussa tuotteelle aiheutuneista vahingoista. Kuluttajalla ei ole kuitenkaan velvollisuutta tarkistaa tuotteen kuntoa, jos se on pakkauksessa. Ei ole myöskään asiakkaan vastuulla todistaa, että rikkinäinen tuote on ollut rikki jo ostettaessa.

– Myyjä on velvollinen osoittamaan, että virhe on aiheutunut kuluttajan toimista. Kun pakkauksen avaa kotona ja huomaa, että tuote on rikki, niin saman tien reklamoi myyjälle, Merikoski neuvoo.

Tarkka kuluttaja oli vertaillut sähkönhintoja Energiaviraston ylläpitämällä sähkönhinta.fi -sivustolla. Sivuilla listattuja vuosikustannuksia tutkaillessaan hän huomasi, että listan kärjessä olevien yhtiöiden vuosikustannukset oli laskettu alennushinnoilla. Alennushinnat olivat kuitenkin voimassa vain kaksi kuukautta ja todelliset kustannukset olivat näin huomattavasti korkeammat.

Kuningaskuluttaja testasi laskuria ja huomasimme, että jokaisella kokeillulla postinumerolla nousivat kärkeen yhtiöt, joilla oli tällaiset aloitusalennukset käytössä. Energiaviraston Antti Paanasen mukaan alennukset saattavat toki nostaa todellisia vuosikustannuksia.

– Myyjät voivat koska tahansa muuttaa hintoja, jolloin kaikkia tulevia hinnanmuutoksia ei välttämättä edes tiedetä tässä vaiheessa. On katsottu, että tänään voimassa oleva hinta on tällä hetkellä se paras arvio tulevasta, Paananen kertoo.