Maksamisen povataan lähitulevaisuudessa muuttuvan radikaalisti. Uusia maksutapoja tulee markkinoille, pankit menettävät kenties yksinoikeutensa maksuliikenteeseen ja ostos maksetaan useammin puhelimella kuin lompakosta löytyvillä seteleillä. Miten käy kuluttajan maksumyllerryksessä? Keräsimme yhteen kymmenen keskeistä huomiota maksamisesta ja käteisestä rahasta.
1. Suomi poikkeaa muista Pohjoismaista
Suomalaiset ovat muita pohjoismaalaisia jäljessä uusien maksusovellusten omaksumisessa. Netsin tekemän pohjoismaisen kyselyn perusteella (elokuu 2016) Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa noin 40 % ihmisistä sanoo, ettei heillä ole juuri koskaan käteistä rahaa mukanaan. Suomalaisten keskuudessa vastaava luku on 20%.
Ruotsalainen Swish -maksuinnovaatio, jonka avulla voi lähettää rahaa pelkän puhelinnumeron avulla, on käytössä jo noin puolella ruotsalaisista. Swishiltä kerrottiin, ettei heillä tällä hetkellä ole kiinnostusta tulla Suomen maksumarkkinoille.
Käteismaksu koetaan helpoksi ja nopeaksi.
Erilainen asenteemme käteiseen rahaan näkyy myös siinä, että suomalaiset kokevat käteismaksun helpoksi ja nopeaksi. Muiden pohjoismaalaisten mielestä tärkein syy käyttää käteistä on halu päästä siitä eroon.
Mobiilimaksajina olemme yhden prosentin luokkaa, kun muissa Pohjoismaissa runsaat kuusi prosenttia maksaa mieluiten mobiililla.
2. Kortti ja käteinen jyräävät yhä
Suomalaiset maksavat edelleen päivittäisostoksensa pääasiassa käteisellä tai kortilla, kertoo Kaupan liiton tuore selvitys. Alle 35-vuotiaat ovat kiinnostuneita uusista maksutavoista, kuten lähimaksamisesta, mobiiliaplikaatioista ja suorista tilisiirroista, jotka mielletään nopeiksi ja helpoiksi tavoiksi maksaa. Ongelma on siinä, että pienillä kaupoilla ei ole osaamista eikä resursseja ottaa uusia maksutapoja käyttöön.
Pienillä kaupoilla ei ole osaamista eikä resursseja ottaa uusia maksutapoja käyttöön.
Määrällisesti käteisostotapahtumia on siis edelleen noin 40% kaikista ostotapahtumista. Pienet summat kuten kahvikuppi, bussilippu ja parkkimaksu maksetaan mielummin kolikoilla tai pienillä seteleillä, kuin korteilla tai muilla maksusovelluksilla.
Suomen Pankin alkuvuonna tekemän kuluttajakyselyn mukaan 13 % suomalaisista maksaa ostoksensa edelleen pääosin käteisellä. Tarkkaa tilastoa käteisen käytöstä on mahdotonta antaa, sillä se, kuka maksaa mitä ja kenelle, ei välttämättä rekisteröidy mihinkään, kun raha vaihtuu tavaraan.
3. Maailman digijätit kiersivät Suomen
Suurimmilla kotimaisilla pankeilla on omat mobiiliaplikaatiot maksamista varten, mutta puhelin- ja tietoliikennejättien Apple, Samsung, Android ja Google maksusovellusaplikaatiot eivät ole käytössä Suomessa. Mikään niistä ei ole myöskään sanonut suoraan, aikovatko he laajentua Pohjoismaihin ja jos niin missä aikataulussa.
On myös vilauteltu ajatusta, että esimerkiksi Apple voisi perustaa oman pankin ja tulla sitä kautta rahamarkkinoille. Myöskään joka toisella ruotsalaisella käytössä oleva Swish-maksuaplikaatio ei suunnittele tulevansa Suomen maksumarkinoille.
Pankit eivät halua päästää muita osapuolia kilpailemaan samoista voitoista.
Suomen pankin Kari Takalan mukaan syy on ainakin osittain kotimaisten pankkien haluttomuudessa päästä puhelinjättien kanssa sopimukseen maksuliikenteen provisioista. Maksuvälitys on pankeille hyvää bisnestä, eivätkä ne halua päästää muita osapuolia kilpailemaan samoista voitoista.
4. Mobiilimaksaminen ei sovi kaikille
Vaikka mobiilimaksaminen kiinnostaisikin, se ei aina ole mahdollista. Mobiilimaksamisesta tuskin koskaan tulee kaikkien maksuvälinettä, sillä on monia erityisryhmiä, joille se ei sovi ainakaan nykymuodossaan. Lapsille, vanhuksille ja näkövammaisille mobiilimaksaminen voi olla fyysisesti mahdotonta tai epäluotettavaa.
Maksaminen on helppoa niille, joilla on tuloja ja tilillä säännöllisesti rahaa.
Myös pankkikorttimaksamisessa törmätään ongelmiin erityisryhmien kanssa, sanoo Kilpailu- ja kuluttajaviraston juristi Paula Hannula. Pankkikortin PIN-koodia ei missään tapauksessa pitäisi luovuttaa ulkopuoliselle. Mikäli näin on tehty ja rahat katoavat tililtä, lain näkökulmasta koodin luovuttaja on syyllistynyt törkeään huolimattomuuteen. Kadonneiden rahojen takaisin saaminen voi olla vaikeaa, vaikka kyse olisikin alaikäisestä lapsesta tai vanhuksesta, joka ei itse pysty hoitamaan pankkiasioitaan.
Kun uusia maksusovelluksia kehutaan helpoiksi ja lähes huomaamattomiksi, maksamisen riskit kasvavat sellaisten käyttäjien kohdalla, joilla on ongelmia oman taloudenpidon kanssa. Kun joutuu hallitsemaan monia samanaikaisia maksuvälineitä, kokonaiskuva saattaa sumentua. Maksaminen on pääsääntöisesti helppoa niille, joilla on tuloja ja joiden tilillä on säännöllisesti rahaa.
5. Verkkomaksamisen sujuvuudessa toivomisen varaa
Ei pelkästään maksaminen ole muuttumassa, myös shoppailu on yhä voimakkaammin siirtymässä verkkoon. Verkosta ostetaan etämaksulla selvästi suuremmilla summilla kuin pankkikortilla fyysisistä myymälöistä. Keskimääräinen verkko-ostos vuonna 2015 oli noin 56 euroa (päivittäistavarakaupassa n. 31 euroa).
Verkosta ostetaan selvästi suuremmilla summilla kuin myymälöistä.
Verkko-ostamisessa erityisen merkittävää on kokemus maksamisen sujuvuudesta. Kaupan liiton kyselyn mukaan peräti 40 % verkko-ostoksista keskeytyy maksuvaiheessa. Syynä on joko tekninen häiriö tai se, että kuluttajille ei ole tarjolla heille mieluisaa maksuvaihtoehtoa. Mikäli verkkokauppaa halutaan kehittää edelleen, maksamisesta olisi tehtävä varmaa, helppoa ja nopeaa. Myös moninkertaiset rekisteröitymiset ja salasanat hidastavat asioimista verkkokaupoissa.
6. Suomalainen ei osta velaksi
Luotolla ostaminen ei kuulu maksukulttuuriimme. Vaikka yhä useammalla on lompakossaan luottokortti, maksutapahtumat teemme mieluiten kortin debit-toiminnalla. Vain 8,5 % kaikkien ostosten arvosta maksettiin luotolla (2015). Ja vaikka maksaisimmekin ostoksemme luotolla, moni siitä huolimatta maksaa luottolaskunsa pois kuun lopulla yhdellä kertaa, ilman korkoa. Suomen Pankin mukaan maksutapahtuma ei silloin rekisteröidy luottomaksuksi vaan maksuaikatoiminnoksi.
Totuimme siihen, että korttimaksaminen veloitti tiliämme saman tien.
Selitystä haluttomuudellemme käyttää luottokortin luotto-ominaisuutta voi hakea sekä velattomuuden ihanteesta että varhaisesta tottumisestamme korttimaksamiseen. Suomi oli edelläkävijä korttimaksamisessa, ja me totuimme siihen, että korttimaksaminen veloitti tiliämme saman tien.
Ylipäätään Eurooppalaiset eivät käytä mielellään luottokortia. Yleisintä luotolla maksaminen on Kanadassa ja Yhdysvalloissa, joissa molemmissa 19 % kaikista korttiostoista tehdään luotolla.
7. Maksaminen maksaa aina – käteinen ei ole kalliimpaa
Maksaminen on maksanut aina, sillä maksujen vastaanottaminen vaatii oman infrastruktuurinsa, josta aiheutuu aina myös kuluja. Kun kuluttaja voi valita erilaisten maksumuotojen välillä ja vertailla niiden kustannuksia, voidaan sanoa, että itse maksamisesta on tullut kauppatavaraa.
Maksamisesta on tullut kauppatavaraa.
Käteismaksun vastaanottaminen ei ole erityisen kallista, selviää Suomen Pankin selvityksestä. Mitään selkeää kansantaloudellista säästöä ei saavutettaisi, vaikka siirryttäisiin korttimaksuihin ja luovuttaisiin käteisestä.
Myös kaupan kannalta käteismaksun ja debitkorttimaksun kustannukset ovat pysyneet samansuuruisina koko sen ajan, kun olemme kuuluneen euroalueeseen. Molempien kustannukset ovat noin 0,03 % yhtä euroa kohden.
Koska kaupat maksavat korttipäätteiden käytöstä maksukohtaista provisiota joka on sitä suurempi, mitä suuremmasta summasta on kyse, yhden debitkorttimaksun yksikkökustannus oli viime vuonna 11 senttiä, kun se käteismaksun kohdalla oli 4 senttiä. (Suomen pankin rahahuolto-osaston tiedote 21.3.2016).
Lisäksi kannattaa muistaa, että maksukorteista ja pankkipalveluista aiheutuu kuluja. Käteisen rahan nostaminen automaateista on toistaiseksi ollut ilmaista, mutta niin ei välttämättä ole jatkossa.
8. Kun raha katoaa näkyvistä, käsitys hinnoista muuttuu
Professori Terhi-Anna Wilskan mukaan kuluttajat ovat valmiita maksamaan 20 % korkeamman hinnan maksukortilla kuin minkä he maksaisivat käteisellä. Kun kuluttaja ei kortilla maksaessaan joudu luopumaan mistään - toisin kuin maksaessaan käteisellä - ostaminen on hänelle kivuttomampi tapahtuma. Siksi tuntuisikin järkevältä, että lapsi opettelisi rahan käyttöä ensin käteisen rahan avulla.
Tuntuisi järkevältä, että lapsi opettelisi rahan käyttöä käteisen avulla.
Pankeilla (Danske Bank, Nordea, OP-Pohjola) ei kuitenkaan ole ikärajaa sille, minkä ikäinen lapsi saa oman debit-kortin. Asia ratkaistaan aina lapsikohtaisesti huoltajan kanssa.
9. Kauppa saa kieltäytyä käteisestä
Kaupoilla ei ole velvollisuutta ottaa vastaan käteistä rahaa, sillä viranomainen ei voi pakottaa ketään käymään kauppaa. Euroopan Unioni kuitenkin suosittelee, että käteinen kelpaisi maksuvälineeksi. Mikäli myyjä syystä tai toisesta ei ota vastaan käteistä rahaa tai tietyn suuruisia seteleitä, siitä on oltava selkeä ilmoitus esimerkiksi myymälän ovella.
EU suosittelee, että käteinen kelpaisi maksuvälineeksi.
Tosiasia kuitenkin on, että käteisen rahan käyttö päivittäisessä maksuliikenteessä vähenee jatkuvasti. Käteistä rahaa myös nostetaan vähemmän kuin koskaan. Pankkiautomaatteja ylläpitävän Automatian tilastojen mukaan keskimääräinen nosto on tällä hetkellä 100 euroa. Nostojen lukumäärä on pudonnut vuosituhannen vaihteen huippuluvuista yli sadalla miljoonalla nostotapahtumalla per vuosi.
10. Käteinen säilyy ainakin kymmenen vuotta
Nykyisellä vauhdilla käteisen käyttö puolittuu nykyisestään kuudessa - seitsemässä vuodessa, arvioi Suomen Pankin Kari Takala. Siitä huolimatta hän uskoo, että käteistä käytetään melko runsaasti ainakin seuraavat kymmenen vuotta.
Aina tulee olemaan kaupankäyntiä, joka halutaan tehdä anonyymisti.
Takala ei myöskään lämpene ajatukselle käteisen käytön lopettamisesta viranomaispäätöksellä. Sikäli kun käteinen katoaa, sen on parempi kadota markkinaehtoisesti, hän kirjoittaa.
On selvää, että aina tulee olemaan kaupankäyntiä, joka halutaan tehdä anonyymisti. Se, millä silloin maksetaan, kun virallista käteisvaluttaa ei ole, on arvoitus.
Maksaisitko kodittomalle kortilla?
Tukholmassa kodittomien Situation Stockholm-lehden kokemus korttimaksamisesta on kiinnostava - varsinkin tontilta, jolla seteleitä ja kolikoita on pidetty ainoana mahdollisena maksutapana. Kun Ruotsissa annettiin kortinlukija Situation Stockholm -lehden myyjille, myyntiluvut kasvoivat jopa 30 %.
Suomen Iso numero -lehden päätoimittaja Hannele Huhtalan mukaan meillä ei ole vielä harkittu maksukorttipäätteiden antamista lehden katumyyjille. Syyksi Huhtala mainitsee mm. sen, että meillä lehden myyjien profiili on hyvin erilainen kuin Ruotsissa. Suomessa Iso numero -lehteä myyvät pääasiassa Romanian ja Bulgarian romanit, joilla on useimmiten heikko tai olematon lukutaito.
Muokattu 1.12.2016: Korjattu oikea kirjoitusmuoto Swish.