Kotimme täyttyvät tavaroista ja aikamme niiden siirtelystä paikasta toiseen. Tavarat tunkevat myös ajatuksiimme, sillä nurkkiin pesiytyvät röykkiöt huutavat huomiotamme. Nyt tarvitaan rajuja vastatoimia.
Minulla on aina sellainen olo, että jotain on tekemättä. Syytän siitä tavaroitani, jotka vaativat ikuista järjestelyä. Päätän ryhtyä raivaamaan, mutta mikä helpottaisi luopumisen vaikeutta?
Kysyn neuvoa ammattijärjestäjä Reija Wihiseltä, joka on auttanut lukuisia ihmisiä tavarakaaoksen kesyttämisessä.
"Jos tavaran tarpeellisuutta joutuu puntaroimaan kauan, se ei luultavasti ole tärkeä. Luopumista helpottaa myös se, että kertoo tavaraan liittyvän tarinan jollekin tai kirjoittaa sen muistiin."
Jos tavaran tarpeellisuutta joutuu puntaroimaan kauan, se ei luultavasti ole tärkeä. Luopumista helpottaa myös se, että kertoo tavaraan liittyvän tarinan jollekin tai kirjoittaa sen muistiin.
Käyn läpi pursuavaa kirjahyllyäni. Puhaltelen pölyjä, plärään ja punnitsen jokaista erikseen. Tätä en ole vielä lukenut, tämän sain lahjaksi edesmenneeltä isäpuoleltani ja tästä tulee mieleen nuoruus. Voiko näistä luopua? Tunti vierähtää eikä homma etene. Ei, nyt on oltava tomera. Tunteilu ei auta kodin perkaamisessa. Panen kymmenen kirjaa pussiin ja luulen katuvani tätä joskus. Päätän kirjoittaa kiertoon menevistä teoksista jotakin muistikirjaani.
“Kannattaa kuvata luopumistyön edistymistä. Silloin näkee konkreettisen tuloksen ja se kannustaa jatkamaan. Jos vaan jaksaa, on tehokkaampaa raivata kertarysäyksellä kuin pienissä erissä, se riippuu tosin ihmisestä. "
Käyn vaatehuoneen kimppuun. Ennen kuin pääsen röykkiöihin käsiksi, silmiini osuu vanha nukke, jolla leikin lapsena. Luulin, ettei sitä ollut enää olemassakaan ja hätkähdän. Tuijotan nukkea silmiin ja samalla suoraan lapsuuteeni. Olen hämmentynyt tavaran voimasta. Kaikesta en haluakaan päästä eroon, mutta mistä voin tietää millä on oikeasti merkitystä vuosien päästä. Kuka raaskii heittää lapsuuden resuiseksi halittua nallea pois? Sen nappisilmät kierrätyskeskuksen ikkunassa voisivat olla liikaa.
"Intuitioonkin kannattaa luottaa. Omille lapsilleni olen järjestänyt muistolaatikot, joihin he voivat kerätä tärkeitä tavaroitaan. Jos laatikon sisältö miellyttää heitä vuosi vuodelta, tavarat ovat tärkeitä. Yksi tai kaksi lempilelua on ihan hyvä säästää muistoksi."
Otan tämän mielenlujuuden ja päättäväisyyden harjoituksena. Kysyn itseltäni tuletko toimeen ilman tätä kirjaa, vaatetta tai esinettä. Eikä vastaukseksi riitä, että ehkä tätä voisi lähitulevaisuudessa tarvita. Tai että vien tämän sitten mökille, kun sellaisen joskus hankin. Ei, se on kerrasta poikki. Nyt tai ei koskaan. Haluanko vai enkö?
TIESITKÖ?
- että suomalaisella on kodissaan keskimäärin 10 000 tavaraa
- Kuluttajatutkimuskeskuksen mukaan riittävä määrä on 260 tavaraa
Minimalismin ilo -blogi: Miten tavaroista luopuminen vaikuttaa elämään?
Kodin ilo -blogi: Mikä auttaa luopumaan tavarasta?
Savon Sanomat: Kuinka kesytät kaaoksen?
Vihreä Lanka: Onko tavara terveysriski?