Muovileluja pursuava lastenhuone on kemikaaliriski, eikä elektroniikka kuulu huoneisiin, joissa lapset nukkuvat. Lelut ja kodin esineet ovat kemikaalien salakuljettajia, joiden välttelyssä määrä ja laatu ratkaisee. Lastenhuoneessa piilee myös arkisia vaaroja, jotka voi poistaa kotikonstein.
PVC-muovin pehmentimenä käytetyt ftalaatit ovat yksi eniten huolta aiheuttavista kemikaaleista lastenhuoneessa. Pehmeät muovinuket ovat tyypillisesti ftalaateilla tai muilla pehmittimillä käsiteltyä PVC-muovia. Myös pomppivissa palloissa ftalaatteja voi olla kymmeniä prosentteja.
Kuuden haitallisimmaksi tiedetyn ftalaatin käyttöä leluissa on rajoitettu, muidenkin ftalaattien terveysvaikutuksia tutkitaan. Niistä osa on luokiteltu lisääntymisvaarallisiksi ja elimistön hormonitoimintaa häiritseviksi aineiksi, joiden epäillään heikentävän erityisesti poikien hedelmällisyyttä.
Suurin riski ovat lelut joita lapset laittavat suuhunsa. Ftalaatteja haihtuu myös huoneilmaan ja sitoutuu huonepölyyn. Pienissä tavaraa täynnä olevissa lastenhuoneissa on mitattu kodin muita huoneita korkeampia ftalaattipitoisuuksia.
Elektroniikan palonestoaineet ovat terveysriski erityisesti lapsille. Laitteista haihtuvat yhdisteet sitoutuvat huonepölyyn ja päätyvät sen mukana hengitysilmaan.
Bromattujen palonestoaineiden terveysvaikutuksia ei täysin tunneta. Niiden yhteyttä mm. imusolmukesyöpään, sikiövaurioihin ja käyttäytymishäiriöihin tutkitaan. Haitallisimpien yhdisteiden käyttöä on rajoitettu, mutta vanhoissa laitteissa niitäkin voi olla.
Jos pieneen huoneeseen kasataan paljon elektroniikkaa, voivat palonestoaineiden pitoisuudet huoneilmassa olla haitallisen korkeita.
Valikoidut retrolelut kelpaavat isompien lasten leikkeihin, mutta eivät unileluiksi eivätkä pienten lasten suuhun. Nykyisen kaltainen kemikaalisäätely leluille on alkanut 1990-luvulla, sitä ennen mm. ftalaatteja on jo käytetty yleisesti. Lelujen CE-merkintä tuli Suomessa pakolliseksi vuoden 1994 alussa.
Leluja koskevat tiukat turvallisuusvaatimukset eivät koske kodin muita esineitä, joilla lapset kuitenkin usein leikkivät. Vanhat puhelimet, tietokoneet ja kaukosäätimet voivat sisältää leluissa kiellettyjä kemikaaleja, kuten bromattuja palonestoaineita. Myös urheiluvälineissä tai matkamuistoissa voi olla materiaaleja, jotka eivät sovellu pienten lasten käsiin saati suuhun.
Rullaverhojen ja kaihtimien narut ovat aiheuttaneet pienten lasten kuolemantapauksia Euroopassa ja myös Suomessa. Uusimpien turvavaatimusten mukaan kaihtimissa on oltava mekanismi, jolla narut pysyvät poissa lasten ulottuvilta.
Vapaana roikkuvat narut ja lenkit voi myös itse kiinnittää seinäkoukkuun tai erikseen myytävään turvakiinnikkeeseen. Muutkaan köydet ja vyöt eivät kuulu lasten leikkeihin.
Vauvanhuoneen remonttia ei pidä tehdä juuri ennen uuden perheenjäsenen asettumista taloksi. Maaleista, tapeteista, muista rakennusmateriaaleista ja tekstiileistä voi vapautua kemikaaleja erityisesti silloin, kun ne ovat uusia. Pintaremontoitu huone sopii lapsen tai vauvan nukkumapaikaksi vasta muutaman viikon ja huolellisen tuuletuksen jälkeen. Myös uusi vaahtomuovipatja vaatii tuuletuksen ennen käyttöä.
Artikkelin asiantuntijoina ovat toimineet Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin kemikaalituotevalvonnan johtaja Esa Nikunen sekä ylitarkastaja Janne Niemelä Tukesin kuluttajaturvallisuusryhmästä.
Lue myös:
Lelujen turvallisuuden viimeinen vartija on aina lapsen vanhempi
Turvallisuus ja kemikaalivirasto Tukesin opas Turvallinen koti lapselle (.pdf)