Peruna on perusruokaa ja edelleen edullista. Mutta peruna maistuu herkulliselta vain, jos sen osaa valita ja laittaa oikein. Vankka asiantuntija löytyy Helsingin kauppatorilta: Ilkka Havukainen on myynyt perunaa torilla jo 34 vuoden ajan.

lue lisää

Suomalaiset rakastavat jauhelihaa. Sitä löytyy noin joka toisesta suosikkiruoastamme. Ja koska jauhelihaa syödään vuodessa kymmeniä kiloja per henkilö, ei ole ollenkaan sama mistä se valmistetaan ja mitä se maksaa.

lue lisää

Suosituimpien blogien parissa viihtyy kymmeniä tuhansia suomalaisia viikoittain. Siksi blogien merkitys myös mainosmediana kasvaa. Ammattimainen bloggaaja voi yltää tuhansien eurojen mainostuloihin. Lukija taas ei aina tiedä, milloin hänelle mainostetaan.

lue lisää

Talven parhaat luistelukelit ovat vielä edessä. Minkälaisilla välineillä luistelun opettelu kannattaa lapsena aloittaa, jotta lajista saa kaiken ilon irti? Tapasimme kentän laidalla Johanna Kallion, joka on liikunnanopettaja ja entinen MM-tason muodostelmaluistelija.

lue lisää

Suomalaiset kantavat lompakoissaan kymmeniä miljoonia kanta-asiakaskortteja. Yleisimmät niistä ovat kahden suuren, Keskon Plussa-kortti ja S-ryhmän S-etukortti. Mitä kaupan jättiläiset meistä kuluttajista tietävät ja mihin kaikkeen ne tietojamme käyttävät?

lue lisää

Millainen ateria syntyy, kun valmistusvälineenä toimivat pelkät raastimet? Kuningaskuluttajan raastintestissä tehtiin herkkullista raakaruokaa, ilman sähköä, ekopaaston hengessä. Sateenkaarisalaattia, raakapastaa ja hedelmäpiirakkaa.

lue lisää

On turhauttavaa, jos oman kodin patterit toimivat miten sattuu. Kerros- ja rivitalojen asukkaat eivät aina pysty vaikuttamaan asuntonsa lämpötilaan – paitsi tuulettamalla. Moni palelee. Vielä useampi asuu turhan lämpimässä. Muuttuisiko tilanne, jos lämmityksestä laskutettaisiin todellisen kulutuksen eikä neliöiden mukaan?

lue lisää

Kaukosäädin ei ole mikään uusi vempele - ensimmäinen keksittiin jo yli 60 vuotta sitten. Perinteiset kapulat ovat pitäneet pintansa hyvin, mutta nykyään uusimpia älytelkkareita ja esimerkiksi videopelejä pystyy ohjastamaan kotisohvalta myös ilman apuvälineitä, pelkillä käsillä.

lue lisää

Tietokokoneen ohjelmisto- ja sisältösiivous kannattaa tehdä useammin kuin kerran vuodessa. Koneen puhdistuksen tärkeimpiä kulmakiviä ovat kovalevyn tarkistus, selaimien, turhien ohjelmien ja roskien siivous, sekä virustorjunnan ja käyttöjärjestelmän mahdolliset päivitykset ja tarkistukset.

Päätä, mitkä ohjelmat saavat jäädä

Turhien ja käyttämättömien ohjelmien jättäminen koneelle ei todennäköisesti tunnu pahalta rikokselta, mutta niiden turha käynnistyminen kuormittaa konetta turhaan.
Poista turhat ohjelmat:

Windows 7: Ohjauspaneeli > Ohjelmat / Sovellukset > Lisää / Poista sovellus)
Windows 8.1: Ohjauspaneeli-tiilen kautta tai Asetukset-tiilen alta Haku ja sovellukset - valikosta.

Jos et halua poistaa ohjelmia kokonaan, voit myös vähentää niiden koneellesi aiheuttamaa kuormitusta. Säädä ohjelmat niin, etteivät ne käynnisty automaattisesti tietokoneen käynnistyksen yhteydessä:

Windows 7: Ohjauspaneeli > Järjestelmä ja suojaus > Valvontatyökalut > Järjestelmän määritykset. Valitse yläpalkista Käynnistys-välilehti ja valitse käynnistettävät sovellukset.
Windows 8.1: Tehtävienhallinta: Paina CTRL+SHIFT+ESC > Käynnistys > ja valitse käynnistettävät ohjelmat.

Jos et ole varma sovelluksesta, googleta sen nimi ennen poistamista.

Ilmaisohjelmilla kovalevyn roskat kaatopaikalle

Moni arkikäyttäjä ei arvaa, kuinka paljon tietokoneen roskakoriin tai selainten kansioihin kertyy ylimääräistä bittikrääsää. Perusroskien luuttuamisen lisäksi kannattaa myös siivota Windowsin rekisteri. Verkosta löytyy loistavia ohjelmia, joilla homma hoituu kitkattomasti. Tällaisia ovat vaikkapa CCleaner sekä Glary Utilities.

CCleaner-ilmaisohjelma siivoaa roskat tietokoneelta. CCleaner tietokoneella Kuva: Yle

Ilmaisella CCleanerilla poistat turhan pöhötyksen koneltaasi simppelisti. Windowsin roskat saat poistettua heti ohjelman aloitussivulta Windows-välilehdestä ja selainten evästeet sekä välimuisti puhdistuvat Applications-lehden alta.

Voit valita, mitä tietoja haluat pitää tallessa. Saatat esimerkiksi haluta säilyttää valmiiksi täytetyt lomaketiedot sekä muistetut salasanat, jolloin kannattaa ottaa Saved form information - sekä Saved passwords -kohdista raksi pois. Sen jälkeen paina Analyze. Ohjelma kerää ja listaa ”likakansiot” ja kertoo, kuinka paljon tilaa kovalevyltä vapautuu puhdistuksen yhteydessä. Tämä jälkeen klikkaa Run Cleaner, ja homma on hoidettu.

Vaikka rekisterin puhdistus ei ole varsinainen siivoustehtävä vaan ennemminkin korjaava toimenpide, onnistuu sekin ohjelmalla samaan tapaan. Valitse Registry, klikkaa Analyze ja tallenna varmuuskopio. Tämän jälkeen paina Run Cleaner. Ohjelman saa myös suomeksi.

Virustorjunta ja käyttöjärjestelmä ajantasalle

Tietokoneen tökkimisen syynä voivat myös olla ohjelmien tai käyttöjärjestelmän päivittämättä jättäminen. Yleensä kannattaa antaa ohjelmien päivittää itsensä tai ainakin antaa Windowsin asentaa tuoreimmat päivitykset.

Kovalevyn roskat lähtevät "eheyttämällä". Tietokoneen kovalevy Kuva: CC lisenssi/OpenClipArt

Windowsin lisäksi kannattaa muistaa pitää virustorjunta ajan tasalla. Enempää oikeastaan ei tarvitse tehdä virustorjunnan osalta, sillä vaikka vuosia sitten käyttäjiä muistutettiin tarkistuttamaan koneensa säännöllisesti, nykyiset virustorjuntasovellukset suojaavat käyttäjän konetta reaaliajassa ja pysäyttävät hyökkäykset automaattisesti.

Muutamia toimivia ohjelmistoja löydät TechRadarin esittelystä.

Tarkista kovalevysi tila

Jos olet jo tehnyt ylläolevat puhdistustoimenpiteet ja koneen toiminta on edelleen jähmeää, pitää kovalevyn toimintakyky tarkistaa. Aja ensin kovalevyn analyysi.
Windows 7: Käynnistä - kirjoita hakukenttään Levyn eheytys - valitse tulosluettelosta Levyn eheytys - valitse levy, jonka haluat analysoida.
Windows 8:n ohjeet löytyvät täältä.

Jos kuulet naksutusta, kannattaa juosta kauppaan ostamaan kovalevyä

Kun Windows on analysoinut levyn, voit tarkistaa levyn ns. pirstoutumisprosentin Edellinen suoritus -sarakkeesta. Jos luku on yli 10 %, sinun kannattaa eheyttää levy.

Jos luku on vielä tätä suurempi, tai jos kuulet selkeää naksutusta, kannattaa jo juosta kauppaan ostamaan uutta kovalevyä. Edellä mainitut oireet ovat yleensä merkkejä käsiin hajoamisesta. Tässä vaiheessa konetta ei kannata sammuttaa enää, vaan pitää mieluummin nukkuvassa tilassa siihen asti, että saat uuden kovalevyn. Ei ole nimittäin takeita siitä, että naksuttava komponentti heräisi vielä eloon sammuttamisen jälkeen.

Juuri edellisen kaltaisen skenaarion varalta varmuuskopioiden tärkeyttä ei voi korostaa tarpeeksi. Huonolla tuurilla esimerkiksi viallisen sammuttamisen (sähkökatko, virtajohdon irtoaminen) vuoksi kovalevy voi vahingoittua niin pahasti, että käynnistäminen ei enää onnistu. Siksi olisi hyvä säilyttää varmuuskopioita ulkoisella kovalevyllä tai pilvipalvelussa. Hyviä ja luotettavia pilvipalveluita ovat ainakin Dropbox ja Copy.

Oikeus verkkokauppaostosten ilmaiseen palautukseen loppuu kuluttajansuojalain muutoksen myötä. Ostoksen saa jatkossakin perua, mutta palautuksen maksaja ei enää automaattisesti ole kauppias. Ilmainen palautus on 13.6.2014 alkaen verkkokaupan vapaaehtoista asiakaspalvelua, ei enää kuluttajan lakisääteinen oikeus. Ilmaiseen palautukseen tottuneille suomalaiskuluttajille muutos on huononnus aiempaan.

Jatkossa kuluttajan on myös erikseen ilmoitettava myyjälle kaupan perumisesta ja ostoksen palauttamisesta. Mielensä saa muuttaa myös mm. deittipalvelun ostaja. Verkkokaupoille laki määrittelee aiempaa tiukemman velvollisuuden antaa tietoja kaupan ehdoista ja mm. ostoksen kokonaishinnasta tilausta tehtäessä.

Moni verkkokauppa jatkaa ilmaisia palautuksia

Verkon isot kauppapaikat eivät ainakaan vielä ole panemassa asiakasta palautusten maksajaksi.

NetAnttila ei verkkokauppajohtaja Mika Kakon mukaan aio toistaiseksi muuttaa palautuskäytäntöjään. Asiakkaalle maksuton palautus siis jatkuu.

Samoilla linjoilla ovat S-ryhmän verkkokaupat Sokos ja Prisma sekä Ellos ja Verkkokauppa.com.

Etenkin ulkomaisesta verkkokaupasta tilatessa on entistäkin tärkeämpää tutustua sopimusehtoihin esimerkiksi palautusmaan ja palautuksen maksajan varmistamiseksi.

Myöskään Hyvinvoinnin Tavaratalo ei siirrä palautuksen kuluja asiakkaille.

- Jatkossakin palautukset menee meidän piikkiin, toteaa asiakaspalvelupäällikkö Jutta Laatikainen.

Etenkin ulkomaisesta verkkokaupasta tilatessa on entistäkin tärkeämpää tutustua sopimusehtoihin esimerkiksi palautusmaan ja palautuksen maksajan varmistamiseksi, muistuttaa Euroopan Kuluttajavirasto Suomessa.

Lain mukaan verkkokaupan on kuitenkin ilmoitettava kuluttajalle, mikäli palautuksen kulut tulevat hänelle maksettaviksi. Käytännössä tieto palautusten maksajasta pitäisi löytyä verkkokaupan tilauspainikkeen yhteydestä.

Kuluttajan ilmoitettava palautuksesta myyjälle

Kaupan perumisesta ja ostoksen palauttamisesta on jatkossa ilmoitettava verkkokaupalle kirjallisesti. Paketin noutamatta jättäminen postista tai lähettäminen paluupostissa ilman erillistä ilmoitusta ei enää riitä kaupan peruuttamiseksi.

Kuitti palautuksesta on syytä pyytää ja säilyttää.

Riitatilanteessa kuluttajan pitää pystyä todistamaan, että tavara on palautettu myyjälle. Siksi kuitti palautuksesta on syytä pyytää ja säilyttää.

Deittipalvelun tilaajakin saa tulla katumapäälle

Myös verkossa tilattavien digitaalisten palvelujen peruuttamisoikeus täsmentyy. Uuden lain mukaan kuluttajalla on oikeus peruuttaa tilaus 14 päivän kuluessa silloinkin, kun palvelusuoritus on jo aloitettu, mutta sitä ei ole vielä saatettu loppuun. Tällöin kuluttajan tulee kuitenkin maksaa jo saamansa palvelu.

Käytännössä esim. verkon deittipalvelun jäsenyyden ostajalla on oikeus perua tilauksensa 14 päivän aikana, mikäli palvelun sisältö ei vastaakaan odotuksia. Tällöin kuluttajan maksettavaksi jäisi käyttöä vastaava osuus palvelun kokonaishinnasta.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston lakimies Katri Väänänen ennakoi tästä koituvan riitoja.

- Kyllä tässä riski on, että kulujen määrittely aiheuttaa erimielisyyksiä ja työllistää kuluttajaoikeusneuvojia, Väänänen toteaa.

Verkkokauppaa ja muuta etämyyntiä, kuten puhelin- ja kotimyyntiä, koskevat kuluttajansuojalain muutokset tulevat voimaan 13.6.2014 lähtien. Lakimuutoksen taustalla on kuluttajan oikeuksia koskeva direktiivi, joka on aiheuttanut muutoksia kuluttajansuojalain etämyyntiä koskeviin säännöksiin. Muutoksen tavoitteena on yhtenäistää ja helpottaa rajat ylittävää verkkokauppaa Euroopassa.

Artikkelia muokattu 8.6.2014 Klo 11.45

Jutusta poistettu elokuvien suoratoistopalvelu esimerkkinä sähköisestä palvelusta, jonka voi peruuttaa 14 päivän ajan silloinkin, kun palvelun käyttö on jo aloitettu. KKV:n Katri Väänänen korjasi aiempaa kommenttiaan suoratoistopalvelujen osalta. - Vaikka kyse ei olekaan kertaluonteisen elokuvan suoratoistopalvelusta, vaan palvelukokonaisuudesta, on kyse digitaalisesta sisällöstä, jolloin peruutusoikeutta ei ole palvelun aloittamisen jälkeen, Väänänen tarkentaa.

Tutustu myös:
Kuluttaja-asiamiehen uusi linjaus etämyynnistä

Aiheesta aiemmin Kuningaskuluttajassa:
Ostoksen palautusoikeus on kirjattu lakiin vain etäkaupassa

Meillä on liikaa roinaa. Tavarat eivät mahdu kaappeihin ja pinot pölyttyvät nurkissa. Ostaminen on elämän tyhjyyden paikkaamista uusilla tavaroilla, joiden viehätys kestää 21 minuuttia, tiesi joku. Järkevä ja eettinen kuluttaja ostaa vain tarpeellista ja senkin mielellään käytettynä. Joko syyllistyit, vai vieläkö jatkan?

Kummallista tässä tavarapaljoudessa on se, ettei ole lainkaan muodikasta tai ihailtavaa kertoa shoppailevansa. Kuluttaminen on kuin ylensyönti, siinä on jotakin häpeällistä. Varsinkin kun tiedämme, että suurin osa heräteostoksistamme on valmistettu alipalkalla kurjissa työoloissa. Kolmannen maailman maissa tehtaat sortuvat, työntekijät sairastuvat ja ympäristö tuhoutuu. Työntekijän kuukausipalkalla ei aina saisi edes yhtä halpaa teepaitaa. Ja kaikki tämä vain siksi, että mahdollisimman moni länsimainen kuluttaja voisi hankkia uutta ja halpaa, tarpeetonta tavaraa.

Halpa ja muodikas ovat saaneet rinnalleen sellaiset myyntivaltit kuin reilu ja eettinen.

Eettinen kuluttaja haluaa ostaa reilua

Eettinen kuluttaja uskoo, että hänen valinnoillaan maailma tuhoutuu hitaammin ja ihmiset tekevät raskasta tehdas- tai maatyötä edes hiukan onnellisempina. Eettinen kuluttaja on valmis jakamaan omasta hyvinvoinnistaan himpun verran ekstraa kolmannen maailman työntekijöille. Vaikka eettinen kuluttaja ei vielä edustakaan kuluttajien valtavirtaa, heidän määränsä kasvaa ja heidän omatuntonsa luo uusia mahdollisuuksia maailman tavaramarkkinoille. Halpa ja muodikas ovat saaneet rinnalleen sellaiset myyntivaltit kuin reilu ja eettinen. Kolmantena pyöränä tässä kuviossa ovat yritykset, joka tarjoavat näitä ”hyviä tuotteita”.

Reilu kauppa on kansainvälinen tavaramerkki, jonka lähes kaikki tunnistavat. Reilun kaupan suomalaisiin tuotevalikoimiin kuuluu tällä hetkellä uskomattomat 1800 erilaista tuotetta. Toukokuun uutuudet olivat eteläafrikkalainen, Pernod Ricardin maahantuoma roséviini Thandi Rosé ja Starbucks –kahvilaketjun Discoveries Skinny Cappuccino. Kevätkaudella 2014 Reilun kaupan suomalainen tuoteperhe on kasvanut mm. huulivoiteella, suklaalla, sukilla, kekseillä ja pyyhkeillä.

Miten reiluutta mitataan?

Mutta kuinka reilua on reilu kauppa? Yhteiskuntafilosofiassa reiluutta mitataan mm. sillä, olisinko valmis hyväksymään omalle kohdalleni itseäni heikommassa asemassa olevan ihmisen elinehdot, jos sattuisin syntymään hänen paikalleen. Esimerkiksi ikäiseni pakistanilaisen naisen, joka tekee pitkää päivää ompelukoneen ääressä pölyisessä salissa pienellä palkalla. Tai vietnamilaisen riisinviljelijän. Jos olen, tilanne on jokseenkin reilu. Jos taas en, näiden ihmisten elinolosuhteita on parannettava niin paljon, että voisin hyväksyä ne omalle kohdalleni. Näin reiluuden määrittelee John Rawls (1921 – 2002).

Reilu kauppa ostaa kolmansista maista pelkästään raaka-aineita. Siinä se on siirtomaakaupan suora perillinen. Reilun kaupan kahvia ei paahdeta Nicaraguassa, t-paitaa ei ommella puuvillan viljelymaassa eikä paidan ompelua tehtaassa valvota. Useissa tapauksissa lopputuotteen reiluus kutistuu yhteen tai kahteen raaka-aineeseen, kuten karkkipussin sokeriin. Suomessa myydyistä Reilun kaupan tuotteista ainoastaan urheilupallot on ommeltu valmiiksi tuotteiksi Pakistanissa.

Olisinko valmis hyväksymään omalle kohdalleni itseäni heikommassa asemassa olevan ihmisen elinehdot, jos sattuisin syntymään hänen paikalleen?

Reilu kauppa kertoo maksavansa tuottajille markkinoista riippumattoman minimihinnan. Näin ei ole läheskään aina. Esimerkiksi Reilun kaupan ruusuilla, sokerilla, suuressa osaa mausteita, hedelmiä ja vihanneksia tällaista minimihintaa ei ole määritelty, vaan hinnasta neuvotellaan markkinoilla aina erikseen.

Reilun kaupan erikoisuus on tuottajahinnan päälle maksettava Reilun kaupan lisä, joka käytetään työntekijöiden itse valitsemiin kohteisiin. Reilun kaupan lisä lasketaan kullekin tuotteelle erikseen sen hankintahinnasta.

Kuningaskuluttajan laskelmien mukaan esimerkiksi yhdestä 5,60 e maksavasta Reilun kaupan ruusunipusta Reilun kaupan lisä on noin 15 senttiä.

Sen lisäksi Reilun kaupan sertifikaatti takaa työntekijöille työskentelyolosuhteet, joiden tulisi kaiken järjen mukaan koskea kaikkia maailman työtätekeviä ihmisiä. Että työstä saa kohtuullista palkkaa, että työ ei sairastuta, että ihmistä ei orjuuteta eikä alaikäisiä pakoteta koulun sijasta töihin. Reilu kauppa lupaa, että ihmisiä kohdellaan ihmisinä. Mitä erityisen reilua siinä on? Eikö niin pitäisi olla kaikkialla?

Jos kuluttajana tuen Reilua kauppaa, hyväksynkö samalla hiljaisesti sen, että on yrityksiä, joissa näitä inhimillisen kohtelun minimistandardeja ei noudateta?

Reilun kaupan takuuthan muuttuvat merkittäviksi vain, jos yleinen lainsäädäntö ja valvonta kolmansissa maissa eivät takaa työntekijän hyvinvointia ja minimioikeuksia. Jos siis hiljaa hyväksymme sen, että palkalla ei elä, terveydenhuoltoa ei ole eikä ympäristöstä välitetä, silloin Reilu kauppaa takaa enemmän.

Mutta onko maailmankaupan megatrendeillä enää varaa ylläpitää sellaista epäreilua bisnestä, jossa normaalit, inhimilliset työskentelyolosuhteet luovat poissaolollaan tilaa brändille, jolle inhimillisyys merkitsee erityisen eettistä toimintaa? Haluan uskoa, että pidemmän päälle näin ei ole. Maailmankaupalle ei tulevaisuudessa löydy enää peräkyliä, joiden ihmisiä se voisi riistää ja orjuuttaa mielin määrin. Reilusta kaupasta tulee vähitellen valtavirtaa.

Onko maailmankaupan megatrendeillä enää varaa ylläpitää sellaista epäreilua bisnestä, jossa normaalit, inhimilliset työskentelyolosuhteet luovat poissaolollaan tilaa brändille, jolle inhimillisyys merkitsee erityisen eettistä toimintaa?

Miksi Reilua kauppaa pitää arvostella?

Kun kuluttajan omallatunnolla käydään kauppaa, eettisyyden vaatimus kasvaa. Emme halua tulla huijatuksi auttamishalullamme. Emme halua, että avustusroposemme kilahtavat välikäsien pohjattomiin taskuihin. Haluamme nähdä hymyileviä banaaniviljelijöitä ja heidän sievästi puettuja lapsiaan koulunpenkillä. Näitä kuvia Reilu kauppa tarjoaa.

Mutta onko niihin uskomista? Miksi Reilua kauppaa ei kiinnosta, kuka käärii sen myymistä tuotteista suurimmat voitot? Jos Reilu kauppa olisi oikeasti reilua, Reilun kaupan tiloilla työskentelevät ihmiset eivät vuodesta toiseen sinnittelisi juuri ja juuri köyhyysrajan yläpuolella. Minulle reiluus ei ole sitä, että maksetaan pikkuisen enemmän kuin kaikkein köyhimmille, mutta vain vähän enemmän. Niin vähän, ettei sitä aina edes huomaa.

Reilua kauppaa on tutkittu ja sitä on arvosteltu. Minimihintajärjestelmä ja sertifikaatin valvonta ovat saaneet osakseen kritiikkiä. Joni Valkila on väitöksessään Fair trade coffee in Nicaraqua (HY 2014) tutkinut mm. sitä, kuka hyötyy eniten kahvin lisähinnasta. Menevätkö Reilun kaupan kahvin myynnistä saadut eurot Suomessa vähittäiskaupoille vai kahvin viljelijöille? Suomessa tavallinen kahvi on usein markettien sisäänheittotuote, joten erikoiskahveilla synnytetään katetta.

Tuoreissa kenialaisissa selvityksissä Reilun kaupan tiloilta on löytynyt puutteita. Peter Otieno työskentelee Keniassa Naivashan alueella Labour and Environment watch –nimisessä kansalaisjärjestössä ja heiltä saatujen tietojen mukaan kiivaimpien sesonkien suuret tilaukset saapuvat kukkatiloille niin viime hetkellä, että niiden täyttäminen on käytännössä mahdotonta. Silloin joudutaan turvautumaan vippaskonsteihin ja Reilun kaupan ruusujen sekaan sotketaan tavallista ruusua koska muuta tavaraa ei ole saatavilla. En ole varma, onko vika tuottajassa vai tilaajassa. Reilu kauppa kehuu pitkillä asiakassuhteilla, mutta ei sano mitään esimerkiksi toimitusajoista.

Lontoon yliopistossa (SOAS) valmistui keväällä 2014 tutkimus, joka on aiheuttanut kiivasta keskustelua Reilun kaupan ja tutkijoiden välillä. Professori Christopher Cramerin johdolla tehty tutkimus keskittyi afrikkalaisilla Reilun kaupan tiloilla työskentelevien vuokratyöläisten asemaan. Tulokset olivat hämmentäviä. Joissakin paikoin Reilun kaupan plantaasien vuokratyöntekijöiden olot olivat huonommat kuin ei-sertifioiduilla tiloilla.

Toteutuuko reiluus vasta Muumilaaksossa?

Reiluun kauppaan tarttuminen on kuin kättelisi saippuaa. Tai söisi litran kermavaahtoa.

En pääse ylitse ajatuksesta, että viime kädessä Reilu kauppa on samanlainen tuotemerkki kuin Adidas tai Chiquita. Reilun kaupan avoimuus ei vakuuta.

Sen sijaan, että Reilussa kaupassa myönnettäisiin että epäkohtiakin on, yhdistys tuntuu kieltävän kaikki ongelmat ja kehuu itseään vielä hieman lisää. Reiluun kauppaan tarttuminen on kuin kättelisi saippuaa. Tai söisi litran kermavaahtoa. Jossakin vaiheessa alkaa ällöttää.

Ja kaikesta huolimatta tuen Reilua kauppaa. Haluan lukea kahvipurkkini kyljestä, että teen hyvää. Mutta edes se ei riitä. Toivon, että Reilu kauppa tekisi itsensä tarpeettomaksi. Mutta niinhän minä toivon paljon muutakin, joka voi toteutua vain Muumilaaksossa.

Asiakaspalvelu puhelimessa ei jatkossa saa maksaa mitä tahansa. Kuluttajansuojalain muutos kieltää lisämaksulliset palvelunumerot silloin, kun kuluttaja on yhteydessä yritykseen jo tehtyä sopimusta koskevassa asiassa. Tavaran tai palvelun virheen setvimisestä, laskutuksen epäselvyyksien oikomisesta tai tehdyn sopimuksen irtisanomisesta ei enää voi periä ylimääräisiä puhelumaksuja.

Jatkossa kuluttajan pitää voida hoitaa sopimukseen liittyvät asiat oman puhelinliittymänsä mukaisella puheluhinnalla tai Viestintäviraston määrittelemällä laskennallisella perushinnalla 8,8 snt / min. Muutoksen taustalla on EU-direktiivi, jolla yhtenäistetään kuluttajansuojasääntelyä EU:ssa. Uusi sääntely tulee voimaan 13.6.2014.

Laskennallinen perushinta on teleoperaattoreiden vähimmäishinnoitteluun ja markkinaosuuksiin perustuva hinta lisättynä 20 prosentilla. Viestintävirasto laskee ja julkaisee laskennallisen perushinnan vuosittain.

Hintakatto koskee myös sopimuksia, jotka on tehty ennen lain voimaantuloa.

Rajoitusta sovelletaan kaikkiin kulutushyödykesopimuksiin, lukuun ottamatta rahoituspalveluja, kuten luotto- ja vakuutussopimuksia. Hintakatto koskee myös sopimuksia, jotka on tehty ennen lain voimaantuloa.

Lisämaksulliset yritysnumerot eivät silti katoa kokonaan. Kalliimpia puheluhintoja saa periä esim. silloin, kun puhelimitse ostetaan lisäpalveluja jo tehtyyn sopimukseen. Lentolipun ostaja voi joutua maksamaan lisähintaa puhelusta, jolla tilaa lennolle erikoisaterian. Säännös ei myöskään koske tilausnumeroita, myyntinumeroita tai numeroita, joista voi esim. tiedustella yrityksen myymistä tuotteista tai aukioloajoista.

Lisätietoa:
Viestintävirasto: Kuluttajien asiakaspalvelunumeroiden laskennallinen perushinta
Oikeusministeriö: Kuluttajansuojalaki uudistuu: Verkkokaupan kuluttajansuojaan muutoksia

Matkapuhelimien verkkovierailumaksut laskevat heinäkuussa, kun viranomaisten määrittelemät enimmäishinnat EU:n alueella tulevat käyttöön. Datan käyttö matkapuhelimella tai tabletilla on heinäkuusta lähtien jopa puolet halvempaa kuin ennen. Puheluiden soittaminen ja vastaanottaminen halpenee muutamalla sentillä minuutilta.

EU määrää kattohinnat ulkomaan verkossa soitetuille ja vastaanotetuille puheluille, lähetetyille tekstiviesteille ja siirretylle mobiilidatalle 1.7.2014 voimaan tulevalla verkkovierailuasetuksella.

Suurin pudotus on tulossa datasiirtomaksuihin. Aiemmin esimerkiksi yhden 10 megabitin videon katselu Saksan matkalla maksoi 5,58 euroa, mutta heinäkuussa hinta on korkeintaan 2,48 euroa.

Puhelumaksuissa hinnanalennus ei ole niin tuntuva. Ulkomailta Suomeen soitettujen puhelujen minuuttihinta laskee 30 sentistä 24 senttiin per minuutti. Ulkomailla vastaanotettu puhelu maksaa heinäkuussa aiemman 9 sentin sijasta 6 senttiä per minuutti.

DNA:n puheliiketoiminnasta vastaavan johtajan Cedric Kamtsanin mielestä uudistus on hyvä.
- Uskon, että netin käyttö ulkomailla lisääntyy. Halvempien hintojen myötä ihmiset uskaltavat käyttää datapalveluita rohkeammin, Kamtsan toteaa.

Elisa ottaa uudet EU-asetuksen mukaiset hinnat käyttöön jo 19.6. Elisa lupaa laskea puhelu-, viesti- ja datahinnoitteluaan myös muissa kuin EU-maissa.

Netin käytöstä ulkomailla matkustettaessa ei voi vahingossa koitua tuhansien eurojen yllätyslaskuja.

- Kun lähdetään ulkomaille, kytketään datasiirto kokonaan pois koska oletetaan, että se on hirveän kallista. Usein kuitenkin älypuhelimen nettiyhteys olisi tarpeellinen esim. karttapalveluiden käytössä. Tähän ilmiöön halutaan muutosta, toteaa Elisan henkilöasiakasyksikön puheliittymien liiketoimintajohtaja Jan Virkki.

- Myös EU:n tavoitteena on ollut varmistaa, että kotimaassa käytettävien mobiilipalvelujen käyttö olisi kuluttajalle kohtuuhintaista koko EU:n alueella, Virkki summaa.

Ulkomailla matkustettaessa netin käytöstä ei voi vahingossa koitua tuhansien eurojen yllätyslaskuja. Operaattoreilla on velvollisuus tarjota asiakkailleen vähintään noin 60 euron suuruista saldorajapalvelua. Kun mobiilidatan saldoraja on täynnä, ei nettiä voi käyttää ellei asiakas itse korota saldoaan.

Lue lisää:
Viestintävirasto: Saldorajoitus ja käyttöraja
EU:n tietopaketti verkkovierailuista

Pohjoismainen rautakauppaketju Byggmax sai kilpailijansa hikeentymään ilmoitukselle, joka vyöryi kesäkuun alussa koko Helsingin Sanomien etusivun yli. Rauta-, rakennus- ja sisustustarvikekaupan yhdistys Rasi aikoo viedä asian kuluttaja-asiamiehen tutkittavaksi.

Byggmax ilmoitti teettämästään hintavertailusta, jonka mukaan sen kilpailijat ovat pääkaupunkiseudulla 26 –70 % kalliimpia, kun mittarina on terassin rakentamiseen tarvittavat tuotteet.

Rauta-, rakennus- ja sisustustarvikekaupan yhdistys Rasi Ry:n toimitusjohtaja Harri Fagerlund huusi jo apuun kuluttajaviranomaista selvittämään, onko Byggmaxin mainonta harhaanjohtavaa.

Rasi aikoo viedä asian kuluttaja-asiamiehen tutkittavaksi viimeistään juhannuksen jälkeen.

Kilpailijat ovat syyttäneet hintavertailua mm. siitä, että mukana olevat tuotteet eivät ole ainakaan kaikilta osin yhteismitallisia.

Byggmax Suomen aluepäällikkö Kaj Norrman ei ole hälystä hätkähtänyt, vaan seisoo edelleen hintavertailun takana. Hänen mielestään vertailu on onnistunut erinomaisesti.

- Se on onnistunut herättämään laajaa keskustelua. On tullut selväksi, että rautakaupat tarjoavat hyvin erinhintaista tavaraa, sanoo Norrman.

Kohuvertailun lähtökohta oli 20 neliön terassiin tarvittavat rakennustarvikkeet. Byggmax teetti hintavertailun Taloustutkimuksella.

Vertailutuotteita on kritisoitu muun muassa siitä, että Byggmaxin vajaasärmäistä lautaa on verrattu muiden myymään täyssärmäiseen lautaan. Mitä mieltä olet tästä kritiikistä?

- Voi kysyä, kuinka moni joka rakentaa terassin, näkee sen alapuolelta? Vajaasärmäisyys ruuvataan tietenkin alaspäin, sanoo Norrman.

Starkin mukaan Starkilta otettiin vertailuun CE-merkitty pilarikenkä, vaikka valikoimasta olisi löytynyt halvempikin vaihtoehto, joka olisi Starkin mielestä vastannut paremmin Byggmaxin ei –CE-merkittyä vertailutuotetta. (Starkin mielestä sen halvempi tuote olisi soveltunut hyvin ko terassiin)

- Tutkija on toiminut niin kuin pyysimme. Jos ei ole löytynyt ihan suoraan vastaavaa tuotetta, hän on kysynyt myyjältä, että mitä kannattaa käyttää. Silloin myyjä on ehdottanut tätä tuotetta.

Antaako tämä oikean kuvan, että ohjataan käyttämään kalliimpaa tuotetta, vaikka sieltä kaupasta olisi löytynyt halvempi ja Starkin mielestä Byggmaxin pilarikenkään nähden vertailukelpoinen tuote?

- Tutkija on toiminut kuin niin sanottu tavallinen asiakas rautakaupassa, hän on kuunnellut myyjän ohjeita, sanoo Norrman.

Taloustutkimuksen mukaan Starkin halvempi pilarikenkä ei olisi vastannut valintakriteereitä.

Norrmanin mukaan Byggmax ei varsinaisesti määritellyt yksittäisiä tuotteita etukäteen, vaan lähetti listan tarvikkeista, ”joita suurin piirtein tarvitaan”. Norrmanin mukaan Byggmax lähetti Taloustutkimukselle terassin piirustukset.

Kun lähetitte piirustukset, tiesittekö minkäkokoinen ja -vahvuinen kyllästetty lauta siihen tulee?

- Se oli tiedossa, joo. Just siksi me valittiin se, koska se on standardikoko, jota yleensä myydään.

Tiesittekö te muista tuotteista kun lähetitte piirustukset, mitä tuotteet tulevat yksityiskohtaisesti olemaan (hintavertailussa)?

- Tiesimme aika tarkasti. Sivellin ja puuöljy, niitä ei tiedetty ihan tasan tarkkaan mitä tulee valita, mutta laudat , ne puun koot tiedettiin. Mutta oliko se yksityiskohtaisesti ja mikä ruuvipaketti, siihen en voi ottaa kantaa, sanoo Norrman.

Nyt tulee väkisin mieleen ajatus, että jos Byggmax määrittelee pitkälti, mitä tuotteita vertailuun tulee, niin teillä on mahdollisuus hinnoitella nämä muutamat tuotteet hyvin edullisiksi, jolloin niiden hinta ei vastaa kaupan yleistä hintatasoa, saatte vertailun näyttämään kohdallanne hyvin edulliselta…

- Jos me polkaistaan näiden tuotteiden hinnat alas, niin ne tuotteet ovat tavallisimpia tuotteita, joita myydään. Ei meillä ole järkeä polkaista niitä alas voittaaksemme vertailun. Ei kauppa niin pyöri, sanoo Norrman.

Byggmaxin aluepäällikkö Kaj Norrmanin mukaan vertailutuotteissa on yksittäisiä tuotteita, joita kilpailija myy halvemmalla kuin Byggmax.

Tutustu myös:

Kuningaskuluttajan rautakauppavertailu: Yksittäisen tuotteen hinta voi vaihdella rajusti
Rautakauppojen hintojen vertailu vaatii kuluttajalta aikaa ja viitseliäisyyttä

Kuningaskuluttajan hintavertailun (kesäkuu 2014) mukaan rautakauppojen yleisessä hintatasossa ei ole jättimäisiä heittoja. Neljän ketjun ostoskorivertailussa kalleimman ja halvimman kaupan ero oli 17 prosenttia.

Tulos on jyrkästi toinen, kuin rautakauppaketju Byggmaxin teettämä vertailu, joka julkaistiin näyttävästi Helsingin sanomien etusivulla kesäkuun alussa.

Paljon kilpailijoiden kritiikkiä kerännyt Byggmaxin vertailu julisti jopa 78 % hintaeron Byggmaxin ja kalleimman kaupan välille, kun lähtökohtana oli 14 tuotteen satsi terassin rakennustarvikkeita.

Kuningaskuluttajankin vertailussa Byggmax oli halvin, mutta ero kalleimpaan kilpailijaan oli vain 17 %.

Kuningaskuluttajan vertailussa Byggmaxin ostoskori maksoi 273 euroa. Kallein (320 €) kori löytyi Bauhausista. Mukana oli myös Starkki (290 €) ja K-rauta (307 €) .

Vertailu tehtiin myyjän ilmoittamilla hinnoilla tai hyllyhinnoilla ilman mahdollisia alennuksia.

Yksittäistuotteessa isojakin hintaeroja

Isommat erät kakkosnelosta kannattaa kilpailuttaa. Kakkosnelosta

Jos tuotteesta ei löytynyt täsmälleen saman valmistajan samannimistä tuotetta eri kaupoista, vertailuun valittiin mahdollisimman samankaltainen tuote. Tästä syystä tuotteissa voi olla laatueroja.

Seitsemään tuotteeseen perustuva vertailu poikii lähinnä suuntaa antavan tuloksen myös siksi, että ison rautakaupan hyllyjä saattaa notkottaa jopa yli 100 000 eri tuotetta.

Kuningaskuluttajan vertailu kielii kuitenkin siitä, että keskimääräisessä hintatasossa ei ole valtaisia eroja. Yksittäisen tuotteen hinta voi silti loikkia kovastikin.

Esimerkiksi kakkosnelosen hinta poukkoili Kuningaskuluttajan vertailussa yli 40 prosenttia. Niinpä suurostajan kannattaa ehdottomasti kilpailuttaa ainakin todella isot erät.

Alennukset tiukassa

Perinteisesti rautakaupasta ei ole selvinnyt yhtä sujuvasti kuin viinakauppakäynnistä, vaan kyse on hermoja raastavasta visiitistä.

Rakennustarvikkeiden hinnat eivät aina ole näkyvissä, henkilökunnan palveluasenne on arvoitus, ruuhkakin rassaa ja hyllyhinnat eivät ole todellisia, koska niistä annetaan alennusta.

Ostajan kannattaa ehdottomasti kilpailuttaa ainakin isot erät.

Kysymys kuuluukin, mikä olisi tämän hintavertailun tulos, jos alennukset huomioitaisiin?

Alennuksien suhteen rautakauppakulttuuri tuntuu olevan muuttumassa. Esimerkiksi Bauhaus ilmoittaa, että hinnat ovat aina näkyvissä, eikä niistä tingitä.

- Kaikki hinnat ovat samat jokaiselle asiakkaalle, reilu peli, sanoo Bauhausin toimitusjohtaja Rami Antila.

Bauhausissa on tosin mahdollista saada määräalennusta joissakin tuotteissa. Tästä kerrotaan näkyvästi hyllyn reunassa kyseisen tuotteen kohdalla.

Kauppias Petri Lappalainen Helsingin Oulunkylän K-raudasta toteaa, että kuluttaja-asiakas maksaa lähtökohtaisesti normaalin hinnan tämän vertailun noin 300 euron ostoksista. Hänen mukaansa listahinnoista ei tingitä yleensä muulloinkaan.

Maalarinteippi

Lappalaisen mukaan alennukset koskevat lähinnä ammattiasiakkaita, ja isojen rakennusliikkeidenkin saamat huojennukset ovat ”tosi pieniä” tänä päivänä.

- Valtaosa tuotteista myydään hyllyhinnoilla, sanoo Lappalainen.

Byggmaxin mukaan listahinnoista ei anneta alennuksia.

Vertailuliikkeistä ainoastaan Starkki harrastaa edelleen perinteistä ”tarjouslaskentaa”. Martinlaakson Starkin rakentajapalvelussa kuulosti vahvasti siltä, että listahintoihin olisi luvassa selviä alennuksia ainakin isompien erien kohdalla.

Mikä olisi tämän hintavertailun tulos, jos alennukset huomioitaisiin?

Starkin myyntijohtaja Anne Koskisen mukaan alennukset sovitaan mm. ostomäärien mukaan ja kanta-asiakas saa vähintään kolmen prosentin alennukset hyllyhinnoista.

Tässä vertailussa kakkoseksi sijoittunut Starkki olisi voinut hyvinkin kiriä Byggmaxin ohi halpuudessa, jos ostoksista olisi pyydetty tarjous, jossa on mukana kaikki mahdolliset alennukset.

Vertailun tekijä sai jokaisessa neljässä liikkeessä mielestään hyvää palvelua.

Kuningaskuluttajan vertailema ostoskori

VL=vientilaatu

Liikkeet: K-rauta Oulunkylä Hki, Starkki Martinlaakso Vantaa, Bauhaus Tammisto Hki, Byggmax Tammisto Hki

Finnfoam-levy ja Pinotex-puunsuoja eivät ole ostoskorissa, koska niitä ei löytynyt jokaisesta kaupasta.

Vertailusta jätettiin pois tilapäisluontoiset tarjoukset.

Ostoskorin rakennustarvikkeissa oli lähtökohtana määrät, joita voisi kulua pienimuotoisessa rakennushankkeessa. Emme määritelleet hanketta tarkemmin.

* automaattinen paljousalennus, jos ostaa vähintään 20 kpl

Tutustu myös:

Kilpailijat teilaavat Byggmaxin hintavertailun
Rautakauppojen hintojen vertailu vaatii kuluttajalta aikaa ja viitseliäisyyttä

Päivitetty 6.8.2014: Lisätty tieto milloin hintavertailu tehty

Luultavasti useimmat rautakaupan asiakkaat tutkivat mielellään tuotteita ja niiden hintoja netissä. Netti helpottaa hintavertailua, jos vaihtoehto on bensan polttaminen ja juokseminen ruuhkaisesta putiikista toiseen. Tai puhelinmaraton liikkeisiin soitellessa.

Tuotteiden ominaisuuksiinkin on mukava perehtyä omaan tahtiin kotisohvalta. Lisätietoakin saa googlattua helposti. Kaikki eivät tiedä esimerkiksi sitä, mitä tarkoittaa puun vientilaatu tai lujuusluokka. Maalarinteippiäkin voi olla neljää laatutasoa.

Rautakaupat ovat vastanneet asiakkaan huutoon vaihtelevasti. Byggmaxin kaikki tuotteet ja niiden hinnat ovat netissä.

Starkilla on nettimyymälä, jonka hinnat ovat pääsääntöisesti samat kuin myymälöissäkin. Starkin nettisivulla on kuitenkin nyt vain noin puolet kaikista varastovalikoiman tuotteista.

Rautakeskon tiedotuksen mukaan K-rautojen valikoimista näkyy kauppakohtaisesti kymmenien tuhansien tuotteiden hinta- ja saatavuustiedot. Se on paljon, mutta netistä myös puuttuu monen tuotteen hinta.

Bauhausin tyyli poikkeaa kilpailijoistaan. Sen nettisivulta ei löydy tuotelistaa hintoineen ollenkaan.

Yli 120 000 tuotteen selailu netissä ei olisi asiakkaalle mikään riemu. - Bauhausin toimitusjohtaja

- Meillä on johtoajatus, että asiakas tulisi meille paikan päälle katsomaan, sanoo Bauhausin toimitusjohtaja Rami Antila.

Antila toteaa, että monesti ennen ostopäätöstä tuotteeseen pitää joka tapauksessa tutustua paikan päällä kaupassa koskettelemalla tai katselemalla, mikä ei onnistu netissä. Hänen mielestään yli 120 000 tuotteen selailu netissä ei olisi asiakkaalle mikään ”riemu”.

- En usko, että se (nettihinnaston puuttuminen) huonontaa palvelua, koska harvalla muullakaan ketjulla löytyy koko valikoima netistä, sanoo Antila.

Hän arvioi, että erilaiset kampanjat ja tarjoukset eivät välttämättä nousisi kovin hyvin esiin ”melko passiivisessa nettikatalogissa”.

- Meiltä saa myös puhelimitse tietoa tuotteista, sanoo Antila.

Mutta ei kyllä kovin helposti. Kun yritin tätä juttua tehdessäni soittaa eräänä aamupäivänä Vantaan Bauhausin puutavaraosastolle, vasta kolmannella yrityksellä sain kiinni tuotteista tietävän henkilön.

Mutta se on normaali tulos, kun puhutaan rautakaupan puhelinpalvelusta.

Tutustu myös:

Kuningaskuluttajan rautakauppavertailu: Yksittäisen tuotteen hinta voi vaihdella rajusti
Kilpailijat teilaavat Byggmaxin hintavertailun

Kotimaisuus on myyntivaltti – jos ei aina ostopäätöksissä, niin ainakin mielikuvien tasolla. Ruokakaupan hyllyllä onkin aiempaa isänmaallisempi tunnelma. S-ryhmä perusti uuden oman merkin nimeltä Kotimaista. Kesko laputtaa tuotteitaan Sinivalkoisella jalanjäljellä. Harmi kyllä, Sinivalkoinen jalanjälki ei takaa kotimaisuuden astetta. Käyttötavaroissa Jalanjälki-tunnuksen voivat saada jopa ulkomailla valmistetut tuotteet – jos ne on suunniteltu Suomessa. Sitä paitsi Jalanjälki-kampanjaan osallistuu vain osa tuotteita valmistavista yrityksistä. Monen pienen suomalaisen valmistajien tuotteet jäävät ilman jalanjälkeä.

Kauppaketjujen kampanjointi hämmentää. Ruoallahan on jo ennestään useita alkuperästä kertovia merkkejä. Olen hiljaa ylpeillyt sillä, että osaan ne kaikki…. Ruokapakkauksissa näkyviä alkuperämerkkejä on kolme: Avainlippu, Hyvää Suomesta –merkki ja Sirkkalehtilippu. Olen jopa tiennyt näiden merkkien kotimaisuusasteen - eikä se ole kaikilla sama! Nämä alkuperämerkit eivät nyt riitä kaupan ketjuille. Kotimaisuutta hehkutetaan monin konstein.

Rainbow imagopestään Kotimaiseksi

S-ryhmä ei laputa tuotteitaan Sinivalkoisilla jalanjäljillä, vaan nostaa kotimaisuutta esiin toisella tavalla. Kauppaketjun oman merkin eli Rainbow’n tuotteista noin kolmasosa valmistetaan Suomessa. Moni kuitenkin mieltää tuotteet ulkomaisiksi. Niinpä S-ryhmä siirtää Suomessa valmistettuja Rainbow-ruokia nyt rivakasti uuden Kotimaista -tuotemerkin alle.

S-ryhmän Kotimaista-tuotteita Kotimaista-tuotteita (S-ryhmän oma merkki) Kuva: Katja Solla

Uusi logo ilmestyi ensimmäiseksi vanhaan Rainbow-hittiin, sika-nauta-jauhelihaan. Vähitellen Kotimaista-tuotteiden määrän on tarkoitus kasvaa muutamaan sataan.

S-ryhmä on tehnyt imagonmuutoksen taitavasti: Kotimaista-maitoa ei tunnista ”entiseksi Rainbow’ksi”. Ketjun tiedote ei edes mainitse sanaa Rainbow.

Kotimaista-sarjaan tulee tietenkin myös uusia tuotteita, entisten Rainbow-ruokien lisäksi. Näinhän kasvavat kaikki kauppojen omat merkit.

S-ryhmän Kotimaista-tuotteen pitää täyttää Hyvää Suomesta -merkin tai Sirkkalehtimerkin vaatimukset. Tässä suhteessa S-ryhmä on ollut tiukkana. Mutta tiukka vaatimus tarkoittaa, että S-ryhmän toisen oman merkin X-tran tuotteita tuskin siirtyy Kotimaista-merkin alle. X-tran kotimaisuusaste ei riitä.

Kesko kampanjoi Jalanjäljellä

Ruokakaupan toinen iso eli Kesko kampanjoi tänä vuonna tunnuksella Sinivalkoinen jalanjälki. Keskon kampanja näkyy jo muun muassa elokuvateattereissa. Syksyllä tahti kiihtyy. Kampanja saattaa jatkua myös ensi vuonna.

Aloite kampanjaan lähti Suomalaisen Työn Liitolta. Vain Ruokakesko lähti mukaan. Alepan, Prisman, Siwan tai Lidlin mainoksista on siis turha hakea jalanjälkilogoja.

Keskon lisäksi kampanjan takana on noin 50 suomalaista yritystä. Niistä suunnilleen puolet valmistaa elintarvikkeita. Mukana ovat muun muassa Valio, Arla, Fazer ja Vaasan sekä lihatalot HK, Atria, Snellman ja Saarioinen.

Jalanjälki ei korvaa alkuperämerkkejä

Sinivalkoinen jalanjälki kampanjoi suomalaisen työllisyyden puolesta. Jalanjäljellä merkitään vain sellaiset tuotteet, joilla on jo ennestään joku suomalaisuudesta kertova alkuperämerkki. Siis elintarvikkeissa Avainlippu, Hyvää Suomesta tai Sirkkalehti. Käyttötavaroilla alkuperämerkkejä on kaksi: Avainlippu sekä Design from Finland.

Jalanjälki ei siis ole yksi alkuperämerkki lisää, vaan kampanjan tunnus. Tätä eroa on kyllä kuluttajan hankala hahmottaa.

Jalanjälki heruu vain kampanjayritysten tuotteille

Kiertelin K-ryhmän kauppoja. Katselin myös niiden mainoksia lehdissä. Yllätyin, kun Sinivalkoinen jalanjälki puuttui monilta tuotteilta, joiden pakkauksessa näkyi alkuperämerkki, kuten Hyvää Suomesta -merkki.

Ruokakeskolta sain selityksen: Näiden tuotteiden valmistajat eivät ole kampanjassa mukana. Siis ei lappujakaan!

Keskon omat merkit eli Pirkka ja K-menu saavat käyttää jalanjälkeä, jos tuotteet on valmistanut joku kampanjaan osallistuvista yrityksistä ja jos alkuperämerkit ovat kunnossa. Keskon halvimpaan omaan merkkiin eli Euroshopperiin ei Sinivalkoista jalanjälkeä haluta liittää.

Sinivalkoinen jalanjälki puuttui monilta tuotteilta, joiden pakkauksessa näkyi alkuperämerkki.

Toinen selitys lappujen puuttumiselle on se, että maito-, liha- ja juomatuotteille ei yleensä kaupassa laiteta lappuja. Niissä kotimaista tavaraa on niin paljon, että hyllyn reuna olisi yhtä jalanjälkien jonoa. Laput on tarkoitus laittaa vain sellaisiin tuoteryhmiin, joissa kotimaista tarjontaa on vähemmän.

Tähänkin löytyy poikkeuksia: Esimerkiksi Valion edustajat voivat sopia jalanjälki-laputuksesta kauppiaan kanssa. Näin yhden yrityksen tuotteet saavat näkyvyyttä - vaikka muiden tavara olisi aivan yhtä kotimaista.

Hyllyn reunaan sinivalkoiset laput kiinnittää joko kauppias tai tuotteen valmistaja. Sinivalkoinen jalanjälki-merkkien laputus on kuulemma kaupoissa vielä kesken. Pahimmillaan laputuksen logiikka ei ehdi aueta kaikille kauppiaillekaan kampanjan aikana.

Haamumerkit hämäävät

Entä miksi jalanjälkitunnus tököttää hyllyn reunassa, vaikka elintarvikkeessa ei ollenkaan näy Avainlippua tai Hyvää Suomesta –merkkiä? Keskolta kerrottiin, että Sinivalkoista jalanjälkeä saa käyttää, jos tuotteella on oikeus alkuperämerkkiin. Pelkkä oikeus siis riittää.

En tiennytkään, että kaikki Avainlipun tai muun alkuperämerkin saaneet eivät printtaa merkkiä pakkauksen kylkeen. Ei ihme, jos merkkien viidakossa turhautuu.

Sinivalkoinen ja Kiinassa valmistettu

Sinivalkoista jalanjälkeä löytyy myös muiden kuin ruokien vierestä. Esimerkiksi Fiskarsin Kiinassa valmistettu veitsisetti on saanut kampanjamerkin. Syynä on se, että tuotteella on alkuperämerkki ”Design from Finland”. Setti on siis vain suunniteltu Suomessa.

Valikoiva kampanja suosii isoja valmistajia

Kotimaisen Työn Liitosta ja Ruokakeskolta kerrottiin, että Jalanjälki-kampanja on saanut hyvää palautetta. Keskon käyttötavaramyymälöissä eli Citymarketeissa, Anttiloissa ja Kodin Ykkösissä kampanja nosti kotimaisten tuotteiden ostojen määrää viisi prosenttia parilla kevään kampanjaviikolla.

Elintarvikkeista haen entiseen tapaan Hyvää Suomesta –merkkiä, kauppaketjusta riippumatta.

Ruokakesko mainitsi, että Sinivalkoinen jalanjälki -logoa voidaan käyttää paikallisissa tapahtumissa, joissa on esillä pienten ja paikallisten yritysten tuotteita. Mutta kaupan hyllyllä ja Keskon mainoksissa jalanjälki -kampanja nostaa esiin vain valikoituja tuotteita. Useimmat niistä tulevat isoilta valmistajilta. Monet pienemmät kotimaiset valmistajat jäävät nuolemaan näppejään.

Kaupassa aion jatkaa pakkausten kääntelyä ja tiirailla tietoa alkuperästä. Elintarvikkeista haen sinistä Hyvää Suomesta –merkkiä, kauppaketjusta riippumatta. No, Sirkkalehti kelpaa myös. Ja jollei käyttötavarasta löydy tietoa valmistusmaata, oletan tästä lähtien, että valmistusmaa on Kiina.

Suoratoistopalvelujen kisassa Viaplay haastaa Netflixiä. Ruotsalainen kilpakumppani eroaa ainakin siinä, että se tarjoaa myös ns. aikuissisältöä, sekä urheilua, mm. NHL-pelejä, golfia ja nyrkkeilyä.

Yksi ominaisuus erityisesti erottaa Viaplayn muista vastaavista palveluista: osan palvelun ohjelmista voi ladata mobiilisovelluksissa ns. offline-käyttöä varten, eli ilman nettiä katseltavaksi. Ominaisuus toimii iPhoneissa ja iPadeissa sekä Android-laitteissa. Näin sisältöä voi katsoa vaikkapa lomamatkalla lentokoneessa istuessa tai hotellin parvekkeella.

Offline-käytössä pitää kuitenkin muistaa olla koko ajan kirjautuneena Viaplay-tilille, sillä kirjautuminen palveluun ei onnistu enää Pohjoismaiden ulkopuolella. Mobiililaitteeseen ladatut ohjelmat ovat katsottavissa 30 päivän ajan. Tosin sen jälkeen, kun katselu on aloitettu, päättyy katseluoikeus 2 päivän päästä.

Ohjelman voi ladata tablettiin yksinkertaisesti nappia painamalla viaplay mobiilissa

Kaikkea Viaplayn sisältöä ei voi offline-käytttöön ladata, ladattavissa oleva sisältö on merkitty Lataa tästä -painikkeella. Muun sisällön voi hakutuloksista suodattaa pois valitsemalla vasemman yläkulman asetuksista Ladattavissa. Kun lataus on valmis, löytyy ohjelma nuolikuvakkeen kohdasta Ladattu sisältö.

Eroja offline-lataamiseen kanssa voi olla Android-laitteissa, tuetuista laitteista löytyy lisätietoa Viaplayn sivuilta. Tietokoneella offline-lataaminen ei ole lainkaan mahdollista.

Kannattaa myös huomata, että erikseen maksettavia vuokraelokuvia ei voi ladata offline-katselua varten.

Aikuisviihde ei näy Apple-laitteissa

Viaplayn sisällöissä on jonkin verran eroja riippuen siitä, millä laitteella katselee. Tämä johtuu Viaplayn mukaan mm. tekijänoikeudellisista seikoista. Esimerkiksi aikuisviihde ei ole katsottavissa iOS-sovelluksen kautta, koska Applella on omia rajoituksiaan sisältöön. Näin saattaa olla myös älytelevisioiden kohdalla.

Ohjelmia voi ladata offline-käyttöä varten

Pääosin sisällöt ovat kuitenkin samat laitteista riippumatta.

Rajoituksia tulee vastaan myös iPadia ja Applen AirPlayta käytettäessä. Airplayssa kuva siirretään langattomasti televisioon Apple TV -lisälaitteen kautta. Kaikki sisältö ei ole katsottavissa Airplay-toiminnon kautta ja tästä kerrotaan ohjelmien kohdalla. Rajoitukset johtuvat Viaplayn mukaan (kyllä arvasitkin jo) tekijänoikeudellisista ja sisällönsuojauksesta johtuvista syistä.

Neljän laitteen raja

Viaplayta voi katsoa monenlaisilla laitteilla, mutta kaikilla talouden vimpaimilla ei kannata viihdettä rynniä katsomaan. Jokainen uusi laite nimittäin rekisteröityy automaattisesti katselun alkaessa.

Sovelluksen asetuksista saa esiin vain ladattavissa olevat ohjelmat sekä tekstityksen pois päältä viaplay mobiilissa

Yhdelle käyttäjätilille voi rekisteröidä enintään neljä laitetta. Kun neljän laitteen raja ylittyy ja uusia pitäisi saada tilalle, pitää käyttäjän ottaa yhteyttä Viaplayn asiakaspalveluun. Sitä voi pyytää poistamaan yhden rekisteröidyn laitteen aina 90 päivän välein.

Tekstit on tai ei ole

Kaikissa Viaplayn ohjelmissa ei ole suomenkielistä tekstitystä. Jos ohjelman seuraamisen kannalta on välttämätöntä, että tekstitys on tarjolla, kannattaa ennen katselupäätöstä vilkaista ohjelmatietoja tarkemmin. Niissä kerrotaan, jos sarjassa ei ole suomenkielistä tekstitystä.

Samoin Viaplay Sportissa osa esimerkiksi NHL-peleistä on selostettu ruotsiksi, osa englanniksi ja jotkut suomeksi. Käytetty kieli selviää ohjelmatiedoista. Englanniksi ne saa kuitenkin NHL Game Centerin kautta.

Tekstitystä kaipaavien kannattaa pysyä kaukana myös Applen AirPlayn käytöstä Viaplayn kanssa. Tekstitykset eivät nimittäin välttämättä ole saatavilla sen kautta.

Toisaalta jos tekstityksen nimenomaan haluaa pois, onnistuu se mobiilisovelluksessa asetusten kohdasta ”tekstitys”.

Sovellus Androidille ja Applen laitteille

Viaplay-sovellus on saatavilla iPhoneen, iPadiin, iPod Touchiin sekä erilaisiin Android-laitteisiin. Koska Android-laitteita on monenlaisia, pitää oman laitteen toiminta oikeastaan vain tarkistaa. Vaatimus on Android 4.1 tai uudempi. iOS-laitteilta vaaditaan iOS 6 tai uudempi.

Vaikka omaa Android-laitetta ei listalta löytyisikään, voi katselu Viaplayn mukaan mahdollisesti onnistua, kun sovelluksessa vaihtaa asetuksista kohdan "käytä sisäänrakennettua videosoitinta" kohtaan "on". Tällöin ei kuitenkaan voi ladata ohjelmia offline-tilaan eli myöhemmin ilman verkkoa katsottavaksi.

Suosikeista saa muistutuksen

Jokaisen ohjelmatiedon yhteydessä on tähti. Tätä painamalla ohjelma siirtyy omalle suosikkilistalle. Tähän listaukseen pääsee puolestaan käsiksi mobiilisovelluksessa tähtisymbolin alta, joka löytyy etusivulta vasemmasta yläreunasta. Tietokoneen selaimen kautta sama löytyy omalla nimellä varustetun päävalikon alta kohdasta Omat suosikit. Omat suosikit näkyvät myös suoraan etusivulla omassa kohdassaan.

Jos suosikkilistaan lisää urheilutapahtuman, saa käyttäjä muistutuksen viisi minuuttia ennen lähetyksen alkamista. Samoin Viaplay muistuttaa ystävällisesti viikkoa aikaisemmin, jos suosikkilistalle lisätty ohjelma on poistumassa valikoimasta.

Pelottavan sisällön katselun voi estää lapsilta pin-koodin avulla viaplay pin-koodi

Kaikki ei sovi lasten silmille

Viaplayssa on sisäänrakennettu lapsilukko, joka toimii myös älytelevisiossa. Lapsilukkoon voi asettaa ikärajan, jonka ylittäviä ohjelmia katsoakseen tarvitsee PIN-koodin.

Lapsilukko aktivoidaan kirjautumalla sisään osoitteessa viaplay.fi, valitsemalla oikeasta yläkulmasta omalla nimellä varustettu päävalikko, sieltä Asetukset ja Lapsilukko. Näin lapsi ei pääse käsiksi hurjempaan sisältöön vain telkkarin auki napsauttamalla.

Googlen tikku tuo elokuvat ja sarjat televisioruutuihin viaplay chromecast Kuva: Viaplay

Chromecast-tuki

Viaplayn sisältöä on pystynyt katselemaan tietokoneiden ja tablettien lisäksi monenlaisissa laitteissa, kuten Xbox 360:ssä, PlayStation 3:ssa ja 4:ssä sekä LG:n, Samsungin, Phillipsin ja Panasonicin älytelevisioissa, mutta toukokuussa Viaplayn käytettävyys laajeni, kun se alkoi tukea Googlen Chromecastia.

Chromecastin avulla Viaplayta voi katsoa suoratoistona iOS- ja Android-laitteilta sekä tietokoneen Chrome-selaimelta siinä ruudussa, johon Chromecast on liitetty.

Suosikiksi lisätystä urheilutapahtumasta saa muistutuksen

Chromecastin myynti alkoi viime maaliskuussa pitkän odotuksen jälkeen myös Suomessa, joten tarvittaessa lisälaitteen hankkiminen on nyt vaivatonta.

Ongelmana kuitenkin vielä on se, että Viaplayn mukaan turvallisuussyitten takia maksulliset toiminnat eivät ole mahdollisia mobiileissa laitteissa. Esimerkiksi vuokraelokuvia ei voi ainakaan vielä katsoa Chromecastilla.

Lähestyvä putkiremontti nostattaa asunnon omistajan otsalle kylmän hien. Onko odotettavissa kuukausikaupalla kestävä asuminen remontin keskellä? Kinataanko työ- ja suunnitteluvirheistä jälkeenpäin raastuvassa? Osuuko kohdalle epärehellinen urakoitsija tai saamattomat yhteistä kieltä osaamattomat duunarit?

Kuningaskuluttaja kerää kokemuksia putkiremonteista. Vastauksia on kertynyt tähän mennessä noin 150. Pelottavista urbaanitarinoista huolimatta kyselyyn tähän mennessä vastannet ovat olleet enimmäkseen tyytyväisiä remontteihinsa, reilusti yli puolet vastanneista antaa kouluarvosanan 8-10 tehdylle putkiremontille. Moni vastaaja kertoo myös hyviksi havaitsemiaan käytäntöjä, jotka edesauttavat putkiremontin onnistumista.

"Ei oikeastaan mitään valitettavaa. Hinta tuntui korkealta, mutta työ on vaikuttanut hyvältä."
- remontin kesto 2-4 kk, arvosana 10

"Rakennusmiesten piittaamattomuus ihmisten omaisuuden suhteen."
- remontin kesto 2-4 kk, arvosana 8

"Erittäin tyly asiakaspalvelu."
- remontin kesto 2-4 kk, arvosana 7

"Huono laatoitus, jota jouduttiin korjaamaan. Loppusiivousta ei tehty, vaan koko sotku jätettiin meille. Pesukoneen ja keittiön hana väärin asennettu. Taloyhtiön kellarissa porattiin reikä lattiaan, kun piti porata kattoon. Tuli vedenpaisumus kellariin, kun pohjavesi nousi sinne. Taloyhtiön sauna piti tehdä osittain uusiksi virheiden takia. Taloyhtiössä hommat jäivät osittain kesken. Mm. asvaltointi, nurmikko ym."
- remontin kesto yli 6 kk, arvosana 6

Paikat jätettiin viimeistelemättä ja siivoamatta vaikka monta kertaa ilmoitettiin tultavan tekemään ne.

”Kyllä siinä oli laminaatit kovilla lattiassa, kun huonovoimaiset asentajat tiputtivat työkalut käsistään suorin vartaloin. Ovet jätettiin huoneistoihin auki, kun mentiin jonnekin syömään, oikein varkaiden paratiisi.
Kylpyhuoneen kattopaneelit työnjäljeltä kamalan rumasti asennettu, loveuksissa kauheita aukkoja putkien ympärillä. Paikat jätettiin viimeistelemättä ja siivoamatta vaikka monta kertaa ilmoitettiin tultavan tekemään ne. ”
- remontin kesto 2-4 kk, arvosana 2

" Aikaisemmin tehtyjen kunnostusten hyvitykset ovat epäoikeudenmukaisia."
- remontin kesto 2-4 kk, arvosana 2

"Putkiremontin yhteydessä esim. keittiöremontin teon annoin putkiremonttifirmalle vaikka kilpailutuksen avulla olisin saanut halvemmalla. Oli vaikea saada yksityiskohtaista tietoa asuntoni työvaiheista sovittaakseni ulkopuolisen työmiehen työhönottoa."
- remontin kesto 1-2 kk, arvosana 10

Meidän asunnossamme oli jokaisella seinällä yhteystiedot näkyvillä.

"Tässä kohden haluan kertoa ettei putkiremontti sujunut kaikissa asunnoissa yhtä hyvin kuin meillä. Olimme kuulleet kaikenlaista ja päätimme että meidän asunnossamme on jokaisella seinällä yhteystiedot näkyvillä jos/kun ongelmia tulee ja johon numeroihin rakennusmiehet voivat soittaa. Näin tapahtui erittäin monta kertaa että soittoja tuli ja mieheni piti ottaa kantaa eri vaiheisiin.
Olen monesti ajatellut ettei remontti olisi sujunut läheskään yhtä mallikkaasti ellei meillä oliisi ollut a) miestä talossa b) yhteystiedot näkyvissä mihin soittaa kun ongelmia tuli."
- remontin kesto 1-2 kk, arvosana 8

Kuningaskuluttaja jatkaa putkiremonttien ruotimista TV:ssä ja netissä syyskaudella.

Auta meitä ohjelman teossa: vastaa kyselyyn ja kerro putkiremontistasi.

Kuningaskuluttajan kolme kovaa ottivat selvää, voiko edullisten alkometrien mittaustuloksiin luottaa. Testissä oli neljä mittaria: Alkometrix Fuel Cell Breathometer, Driveguard, Alkometrix Mini ja Alcoscan AL-2500. Alkometrien tuloksia verrattiin poliisin virkakäytössä olevan Alco Sensor III:n mittauksiin.

Testaajakolmikkoomme kuuluivat tamperelainen pariskunta Aino Siippainen ja Kalle Ahola sekä heidän ystävänsä Salla Syvänen. Alkometrit olivat heillä kokeiltavana tositoimissa juhannusviikon ajan.

Erityisesti testissä paneuduttiin alkometrien käytettävyyteen ja tulosten luotettavuuteen. Alkometrien lopullinen tarkkuus testattiin Pirkanmaan poliisin kolmen vanhemman konstaapelin valvonnassa.

Tarkkuutta mitattaessa testaajat joivat jokainen yhteensä neljä annosta noin 40-prosenttista alkoholijuomaa. Alkoholiannoksen ottamisen jälkeen testaajat odottivat noin 15 minuuttia, joivat vettä ja huuhtelivat sillä suunsa ennen puhaltamista mittareihin, ettei suussa oleva alkoholi olisi vääristänyt mittauksia.

Eroja löytyi heti

Alkometrien mittaustulosten erot alkoivat näkyä jo ensimmäisen alkoholiannoksen jälkeen. Alkometrixin Fuel Cell näytti kaikilla testaajilla pyöreätä nollaa, vaikka poliisin puhallutus mittautti kolmikolle lukemia 0,15-0,17 promillen väliltä. Testaajat olivat laittaneet Fuel Cellin antamat matalat tulokset jo aiemmin merkille.

Minusta se on todella vaarallista, että alkometri ylipäänsä näyttää alakanttiin

- Juhannuksena puhallutimme Fuel Cellillä noin kymmenkunta kaveria, jotka olivat juoneet reilusti alkoholia ja ihmettelimme jo silloin sen antamia matalia lukuja. Kaiken lisäksi mittari näytti silloin porukkamme täysin selvänä olleen kuskin lukemaksi 2,2 promillea, Kalle Ahola ihmetteli.

Fuel Cell näytti promillet alakanttiin. Testaaja Aino Siippainen puhaltaa alkometriin

- Minusta se on todella vaarallista, että alkometri ylipäänsä näyttää alakanttiin, Salla Syvänen mietti.

Vanhempi konstaapeli Kimmo Ronkainen ei pidä edes kalliimpia alkometrejä kovin luotettavina.

- Eräs tuttavani oli ostanut kalliin alkometrin ja puhaltanut siihen aamulla nollat. Ennen rattiin menoa kuitenkin puhallutin hänet myös poliisin mittarilla ja tulos näyttikin 0,7 promillea, Ronkainen totesi.

Suomessa rattijuopumuksen raja on 0,5 promillen alkoholipitoisuus veressä tai 0,22 mg alkoholia litrassa uloshengitysilmaa.

Mittarit näyttivät myös yläkanttiin

Testissä olleista mittareista ainoastaan Fuel Cell vääristi promilleja alaspäin. Driveguard ja Alkometrix Mini sen sijaan nostivat lukemat nopeasti yli sallitun rajan. Toisen alkoholiannoksen juomisen jälkeen Driveguardin analogisen mittarin neula heilahti testaajilla korkeimmillaan jopa 1,5 promilleen, vaikka poliisin mittari näytti 0,33 promillea.

- Driveguard näytti aiemmissakin mittauksissamme yleensä joko nollaa tai1,5 promillea. Vähänkin jos nautti alkoholia, niin yleensä silloin mittari heilahti maksimiin, Aino Siippainen totesi.

- Ulkomuodoltaan tämä on testin vakuuttavimman näköinen mittari. Tästä syntyy mielikuva, että tällä on 90-luvulla nuorisotaloilla puhallutettu nuoria, Kalle Ahola veisteli.

Testin halvin mittari, Alkometrix Mini, ei näyttänyt tuloksia yhtä paljon yläkanttiin kuin Driveguard. Mittari oli myös testin ainoa, jossa ei ollut puhaltamiseen suukappaletta. Salla Syväsen mukaan Mini oli testin helppokäyttöisin..

Vanhempi konstaapeli Tomi Koponen puhallutti Kalle Aholaa testipäivänä. Vanhempi konstaapeli puhalluttaa testaajaa

- Vaikuttaa siltä, että kun tähän puhaltaa nollatuloksen, niin se pitää paikkansa ja siihen voi luottaa, hän summasi.

Vanhempi konstaapeli Tomi Koponen antoi myös hyvän ohjenuoran alkometrien tulosten tulkitsemiseen.

- Jos nämä mittarit näyttävät jotain muuta kuin nollaa, oli lukema miten pieni hyvänsä, niin silloin ei kannata lähteä auton rattiin.

Selkeä voittaja löytyi

Alkometrejä on edellisen kerran testattu Kuningaskuluttajassa noin kuusi vuotta sitten. Tuolloin testissä oli hitusen kalliimpia malleja ja laitteiden antamat tulokset olivat testaajien mielestä suuntaa-antavia. Nyt tehty testi kuitenkin osoittaa, että halvemmissa alkometreissä mittaustulokset voivat heitellä runsaasti.

Yleisenä suosituksena kannattaa pitää mielessä periaate: jos otat, niin et aja

Alkometrien lopulliset pisteet annettiin vasta viimeisenä testipäivänä, kun mittareiden tuloksia oli verrattu poliisin alkometrin antamiin lukemiin. Painotus pisteiden antamisessa oli alkometrien tulosten tarkkuudessa.

Testin alkometreistä lähimmäksi poliisin mittarin tuloksia pääsi Alcoscanin AL-2500. Sen antamat promillelukemat olivat kaikkien lähimpänä poliisin alkometrin tuloksia. Poliisit eivät yllättyneet tulosten heittelyistä.

- Semmoinen haisu on ollut, että näissä mittareissa on laatueroja. Yleisenä suosituksena kannattaa pitää mielessä periaate: jos otat, niin et aja, Kimmo Ronkainen muistutti.

Testitulokset

Plussat ja miinukset

Alcoscan AL-2500

Alcoscan AL-2500 Tuotekuvassa alkometri Alcoscan AL-2500

+ Laite antoi testin tarkimmat tulokset
+ Tosi helppo käyttää, vain yksi nappi koko laitteessa
+ Pienikokoinen, joten kulkee helposti mukana
+ Nappi on syvennyksessä, joten se ei painu pohjaan, jos se on laukussa.
+ Kertoo äänimerkillä selkeästi, milloin pitää lopettaa puhaltaminen

- Ei varoita mitään, jos 0,5 promillea ylittyy

Alkometrix Mini

Alkometrix Mini Tuotekuvassa alkometri Alkometrix Mini

+ Todella helppo käyttää, vain yksi nappi
+ Näyttää puhallustulokset koko ajan yläkanttiin
+ Näyttöön ilmestyy merkki, kun 0,5 promillea ylittyy

- Ei pilliä, johon puhaltaa
- Piippaa, mutta ei saa selvää, milloin lopettaa puhallus
- Ei valoa näytössä
- Todella herkkä nappi, jonka vuoksi laite menee ärsyttävän helposti päälle esimerkiksi laukussa

Driveguard

Driveguard Tuotekuvassa alkometri Driveguard

+ Selkeät käyttöohjeet, jotka kulkevat mukana koko ajan, sillä ne on kirjattu laittaan selkäpuolelle
+ Isokokoinen, ei häviä helposti
+ Todella helppo käyttää ja selkeät merkkivalot
+ Merkkivalo syttyy, kun 0,5 promillea ylittyy

- Vaatii kuusi AA-paristoa ja niiden laittaminen paikoilleen on yllättävän haastavaa
- Kaipaisi jotain äänimerkkiä, kun puhallus on valmis
- Tulokset eivät ole kovin tarkkoja. Nollaan voi luottaa, mutta jos on ottanut alkoholia, niin viisari pompsahtaa nopeasti ääriasentoon

Alkometrix Fuel Cell Breathometer

Alkometrix Fuel Cell Breathometer Tuotekuvassa alkometri Alkometrix Fuel Cell Breathometer

+ Akku mukana, ei tarvitse paristoja
+ Mukana laturi, jolla voi laitteen voi ladata auton tupakansytyttimessä tai USB-johdon avulla tietokoneessa
+ Selkeä käyttää ja äänimerkit kertovat, milloin pitää lopettaa puhaltaminen
+ Näyttöön ilmestyy merkki, kun 0,5 promillea ylittyy

- Tuloksiin ei voi luottaa, koska näyttää promillelukemat koko ajan alakanttiin
- Todella kovat näppäinäänet
- Alkometrissä on 200 muistipaikkaa puhalluksien tallentamista varten, joita ei kuitenkaan tule hirveästi käytettyä